Työllisyyspalvelujen siirtyminen kunnille tuo mukanaan haasteita ja mahdollisuuksia
Ensi vuoden alusta työllisyyspalvelut siirtyvät kuntien vastuulle. Matalasuhdanteen keskellä kunnilla on edessään haasteiden lisäksi mahdollisuuksia vauhdittaa talouskasvua ja paikallista työllisyyttä.
Talouspolitiikka ottaa ison harppauksen alueellistumisen suuntaan, kun työllisyyspalvelut siirtyvät kuntien vastuulle ensi vuoden alusta lähtien. Yhteensä 45 kuntien muodostamaa työllisyysaluetta ottaa ohjat käsiinsä työllisyyden hoidossa. Kuntien tehtäväkenttä laajenee siten käsittämään koulutus- ja elinkeinopalvelujen lisäksi myös työllisyyden hoidon. Tämä kolminaisuus muodostaa koko paikallis- ja aluetalouden tukijalan.
Kunnat saavat haastetta kerrakseen, sillä työttömien työnhakijoiden määrä on nyt julkaistavien marraskuun tietojen mukaan lisääntynyt kahden matalasuhdannevuoden aikana 58 000 henkilöllä. Työttömiä työnhakijoita on kausitasoitetun trendilukeman mukaan yhteensä 302 650. Kun mukaan lasketaan aktivointitoimenpiteissä olevat lähes 101 000 henkilöä, kausitasoitettu työttömyys kohoaa jo yli 400 000 henkilöön.
Haasteita ja mahdollisuuksia
Kuntien tilannetta työllisyyden hoidossa pahentaa syventynyt matalasuhdanne juuri siirtymätilanteessa. Pikaista käännettä työllisyyden kohenemisessa ei ole hetkeen odotettavissa. Viime kuussa julkaistun työ- ja elinkeinoministeriön työmarkkinaennusteen mukaan työllisten määrä lähtee kasvuun ensi vuoden puolella, mutta työllisyysasteen nousua joudutaan odottamaan vielä toista vuotta. Ennuste tosin tehtiin konservatiivisilla oletuksilla, eli työllisyysalueille ei mallinnettu ekstrabuustia työllisyyden hoidossa. Sikäli työllisyys saattaa kohentuakin ennustettamme pikaisemmin ja paremmin.
Isoon haasteeseen liittyy vastaavasti myös suurempia mahdollisuuksia. Aluetalouden tuotantomahdollisuuksien realisoitumiseen tarvittavista toimista tiedetään parhaiten juuri omalla alueella. Ennen muuta liikkeelle on lähtenyt ja on lähtemässä puhtaaseen siirtymään tähtääviä mittavia investointihankkeita, jotka tarvitsevat osaavaa työvoimaa samoin kuin esimerkiksi puolustuksen vahvistamiseen liittyvät laajennukset ja investoinnit. Uutta osaamista vaativat työt edellyttävät kuitenkin uusille aloille valmistavaa koulutusta. Myös koulutusta pystytään järjestämään joustavammin alueen työvoimatarpeen mukaan.
Selkeitä eroja alueiden elinkeino- ja väestörakenteissa
Alueellisen vastuun lisäämiselle löytyy hyviä perusteluja. Koko maata koskevien tuotanto- ja työllisyyslukujen keskiarvojen ja summien takaa löytyy paljon alueellisia eroja. Tuotantorakenne samoin kuin ikä- ja väestörakenne vaihtelevat merkittävästi. Eroja havainnollistaa hyvin työttömyyden aluetiedot. Siinä missä Lapin työttömyys on kasvanut vain 1,4 prosentilla viime vuodesta, on Ahvenanmaalla työttömyys kasvanut lähes 24 prosentilla. Myös suurimmissa kaupungeissa työttömyys on kasvanut niin ikään kaksinumeroisilla prosenttiluvuilla. Erot ovat siis valtavia maakuntien välillä.
Myös demografiset erot tulevat lisääntymään alueiden kesken tulevaisuudessa. Työllisyysennusteessamme ennakoimme työvoiman määrän kasvavan maahanmuuton vuoksi. Suomalainen väestö vanhenee vauhdikkaimmin muihin kehittyneisiin länsimaihin verrattuna, mutta maahanmuuttajista suurin osa on lapsia, nuoria ja parhaassa työiässä olevia (25 – 54 -vuotiaita). Nettomaahanmuuton arvioidaan olevan keskipitkällä aikavälillä reilut 40 000 henkilöä vuosittain.
Maahanmuuttajat eivät asetu tasaisesti jokaiseen kuntaan, vaan useimmiten suurimpiin kaupunkeihin. Pienimmissä kunnissa ja kaupungeissa työikäinen väestö sitä vastoin vähenee. Ruotsissa 20 prosenttia väestöstä on maahanmuuttajia, joista 90 prosenttia asuu 13 suurimman kaupungin alueella. Sama ilmiö näkyy myös Suomessa ja erityisesti pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi Vantaalla jo noin 28 prosenttia asukkaista on ulkomaalaistaustaisia.
Taloudelliset kannusteet vauhdittamaan työllisyystoimissa
Kirittäjänä uusien työllisyysalueiden tuloksellisille työllisyyspalveluille ja työnvälitykselle on myös uusi malli työttömyystukien kuntien rahoitusosuudesta. Kuntien rahoitusvastuu laajenee koskemaan työmarkkinatuen lisäksi myös ansio- ja peruspäivärahaa. Kunnan osuus kasvaa 10 prosenttiyksiköllä sadan päivän välein alkaen 100 päivää ylittävästä työttömyysjaksosta, 400 päivän jälkeen rahoitusosuus on 40 prosenttia 700 päivään saakka, jonka jälkeen kuntien rahoittama osuus on puolet tuen määrästä. Rahoitusvastuu koskee jatkossa myös työttömyystukea, joka maksetaan työllistymistä edistävän palvelun ajalta.
Aluetalouden kukoistus palkitsee kuntia
Kunnat hyötyvät työllisyyden kasvusta menojen pienenemisen ja myös verotulojen kasvun kautta. Verotuloja kunnat saavat ansiotuloverosta, kiinteistöverosta ja yhteisöverosta. Kunnallisveron osuus verokertymästä on 70 prosenttia, kiinteistöveron ja yhteisöveron molempien noin 15 prosenttia.
Kunnilla ja työllisyysalueilla laajemminkin on vahva motivaatio vauhdittaa talouskasvua tarjoamalla yrityksille ja muille työnantajille osaavaa työvoimaa ja toimitiloja. Kunnallis-, kiinteistö- ja yhteisöverot kannustavat kuntia tukemaan asukkaidensa työllisyyttä sekä alueidensa elinkeinotoimintaa ja investointeja. Esimerkiksi mittavat tuulivoimahankkeet ovat olleet myötätuulessa juuri kuntien kasvavien kiinteistöverotuottojen takia.
Taloudelliset kannustimet ovat siis paikoillaan. Ja kun alkuun päästään, työllisyyden kasvu ruokkii enenevästi lisää työllisyyttä!
Elina Pylkkänen, alivaltiosihteeri, työ- ja elinkeinoministeriö