Näkökulma
Suomi on edelläkävijä vapaaehtoisen ekologisen kompensaation ja luonnonarvomarkkinoiden kehittämisessä

Ympäristöministeriössä raivataan nyt esteitä luonnonarvomarkkinoiden syntymisen tieltä. Näitä esteitä on kartoitettu paitsi yritysten ja järjestöjen kanssa, myös tutkijoiden ja asiantuntijoiden kesken.

Ympäristö- ja ilmastoministeri ja maa- ja metsätalousministeri järjestivät asiasta pyöreän pöydän keskustelun kesällä 2024, jossa käytiin läpi rooleja, halukkuutta toimia markkinoiden eteen, sekä pullonkauloja markkinoiden käynnistymisen tiellä. Ilmeistä on, että valtion rooli on rajallinen, mutta markkinoiden syntyä voidaan silti edistää luotettavan laskennan, varmennuksen ja rekisterin keinoin. Yrityksille ja toimijoille löytyy jo nyt luonnonsuojelulaista ekologiseen kompensaatioon kytkeytyvä kriteeristö, jonka mukaan tuotettavat luonnonarvot sekä niiden lisäisyys taataan viranomaisvarmennuksella. 

Pohdimme ympäristöministeriön seminaarissa 5.11. konkreettisia askelia luonnonarvomarkkinoiden käynnistämiseksi Suomessa. Markkinat kiinnostavat, mutta kannusteitakin kaivataan. Ministeri Kai Mykkänen korosti yksityisen rahoituksen merkitystä. Kunming-Montrealin -luonnon monimuotoisuuskehyksen tavoitteisiin (mm. 30 % suojelua maailman pinta-alasta), haetaan nyt eri keinoin rahoitusta. Toimivat luonnonarvomarkkinat voivat aivan varmasti olla osa ratkaisua.

Viherpesun riski epävarmuustekijänä

Merkittävä pullonkaula toimivien markkinoiden syntymisessä on viherpesun riski. Aktiivisetkaan toimijat eivät hahmota, mitä esimerkiksi haitan hyvitykseksi tehdyistä luontotoimista voi sanoa, ja mistä voi ”mennä maine”. Epäselvyyttä vähentämään laadimme ohjeita siitä, millaisia väittämiä luonnonarvokaupassa voi esittää. Compensate-säätiö on laatinut aiheesta ensimmäisiä selvityksiä. Otamme samalla oppia myös hiilimarkkinoiden käytänteistä ja ohjeistuksista.

Maanantaisessa seminaarissa Kari & Pantsarin Emma Kari toi esiin, että luonnonarvomarkkinoiden käynnistäminen muovaa perustavanlaatuisesti nykyisten markkinoiden toimintalogiikkaa. Paitsi luonnolle, myös sen vaalimiselle annetaan taloudellinen arvo – ja arvo ei perustu luonnon rooliin hyödykkeenä. Toimeen kannattaa tarttua, vaikkeivät kaikki palapelin osaset olisi vielä löytyneet. Paras on hyvän pahin vihollinen.

Pitkän linjan ilmastoasiantuntija ja -neuvottelija Ismo Ulvila Euroopan komission Suomen edustustosta kuvaili tulevan EU-komission suuntaviivoja. Puhdas siirtymä ja luontopolitiikka ovat täällä jäädäkseen. Ulvila maalasi isoa kuvaa: ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen suhteen luonnon monimuotoisuudella on suuri merkitys – resilienssiä on lisättävä. Huomionarvoista on, miten nopeasti ilmastotyö eteni ensimmäisistä askelista sääntelyyn ja päästökauppaan saakka. EU myös kytkee luontotyöhön vahvasti muutkin sektorit aina maataloudesta huoltovarmuuteen.

Pois poteroista

Luonnonarvokeskustelu ja uuden ympäristö-talous -dialogin herääminen mahdollistaa siirtymisen pois poteroista. Mennyttä on aika, jolloin luonnon taloudellista arvottamista ei pidetty mahdollisena. Luonnon ’arvon’ ymmärtämiseen ja mittaamiseen on kuitenkin pyritty vuosikymmenten kuluessa erilaisin keinoin, mutta nyt tuntuu aika vihdoin olevan valmis poikkialaiseen diskurssiin ja menetelmien yhteiskehittämiseen.

Näen EU:n taksonomian yhtenä virstanpylväänä tässä kehityksessä. Se on ensimmäinen globaali sääntelykehikko ympäristökriteerein rahoitusmarkkinoilla toimiville. Valitettavaa on, että edistysaskeleet otetaan vasta, kun luonnon ja ympäristön tila on jo niin vakavasti heikentynyt. Kuitenkin, kuten taloustieteen kielellä sanotaan: tekemättömyyden hinta on vihdoin noussut niin korkeaksi, että on parempi ryhtyä toimeen.

Yhteinen näkemys oli, että luonnonmarkkinat tulee saada käyntiin sutjakkaasti. Täydelliseen ei ensi yrittämällä päästä, mutta hyvään voidaan, ja pitää, pyrkiä!

Kirjoittaja