Senaatin puheenjohtaja Pehr Evind Svinhufvudin hallituksen ohjelma 27.11.1917
27.11.1917 nimitetyn Svinhufvudin hallituksen ohjelma julkaistiin Helsingin Sanomissa seuraavassa muodossa:
Nyt on meillä siis vihdoinkin taas Suomessa hallitus kaksiviikkoisen täydellisen tyhjyyden jälkeen, täysilukuinen hallitus yli kolmikuukautisen väliajan jälkeen, jolloin senaatti on, sosialistein siitä lähdettyä, toiminut puolella voimalla. Meillä on nyt hallitus, ensimmäinen laatuaan, eduskunnan valitsema, itsenäisen Suomen oma hallitus, jonka kokoonpanoon ja pystyynsaantiin ei mikään venäläinen valta ole vaikuttanut, ja jonka, edesvastuullisena yksin Suomen eduskunnalle, on toimittava maamme myrskyistä kehkeytyneen itsenäisyyden lujittamiseksi ja vakaannuttamiseksi ja sen saattamiseksi maailmanrauhan kautta taatuksi.
Tämä tulos murrostilassa olevan ajan pitkällisestä ja vaikeasta synnytystuskista on omansa täyttämään mielemme hyvillä toiveilla, avaamaan kansallemme valoisan ja vapaan tulevaisuuden näköpiiriä. Se olisi niin vielä enemmän, ellei kansamme tänä tärkeänä ajankohtana niin suuressa määrin potisi sisäistä järkkymistä, että koko yhteiskunta, niin kuin sen vasta asetettu hallituskin, vielä liikkuu kuin tulivuoren juurella, ellei oikeusjärjestyksemme ja olemuksemme lakipohjaista perustusta olisi luokkapyyteiden ja hirmumellakkain kautta niin pahasti järkytetty, että järjestyksen ja terveen kehityksen palauttaminen näihin oloihin näyttää melkein ylivoimaiselta tehtävältä. Kuinka toivorikas olisikaanasemamme, jos nyt voisimme seistä eheänä, kansallisista ja valtiollisista päämääristään tietoisena, vain niiden toteuttamiseen pyrkivänä kansana!
Järjestyksen ja oikeuspohjan palauttaminen täytyy joka tapauksessa olla uuden, vapaan Suomen hallituksen ensimmäisenä tehtävänä, sillä se on välttämätön edellytys, jotta saisimme suuren päämäärämme, itsenäisyytemme, turvatuksi ja karikosta ohjatuksi selville vesille. Se on epäilemättä nykyoloissa ylen vaikea tehtävä. Mutta uusi hallitus tietää siinä pyrinnössään nauttivansa kansamme voimakkaan, yleisen mielipiteen lämmintä tukea.
Tämä ensimmäinen tehtävä on välttämätön edellytys myöskin muiden kaikista tärkeimpäin ja kiireellisimpäin toimenpiteiden onnistumiselle, joita kansamme sisäisiin oloihin nähden uudelta hallitukselta odottaa ja jotka se itse on ohjelmakseen ottanut. Jokaiselle niin sosialistille kuin porvarille, täytyy olla selvää, että ellei järjestystä saada maahan palautetuksi, ellei jatkuvista ryöstöistä ja väkivallanteoista tule loppua, ei elintarveasiaa voida hallituksen parhaillakaan ponnistuksilla saada järjestetyksi järjelliselle kannalle, siitä sekasorrosta ja seisahduksesta, johon se lakkolevottomuuksien kautta joutui, vaan kehittyy nälänhätä maassamme pian huutavaksi. Uhkaavan työttömyyden laita on sama. Hallituksen täytyy näihin hädän ilmiöihin käydä viipymättä ja terävästi käsiksi, mutta edellytys siihen on sisäisen rauhan, työrauhan, kotirauhan ja elintarpeiden kuljetus- ja jakamisrauhan palauttaminen. Tästä siis myös hallituksen toiminnan mahdollisuus ja pystyssäpysyminen riippuu. Myöskin siihen uudistuslainsäädäntöön nähden, jonka aloitteet ovat kiireellisesti vireille pantavat ja jonka uusi senaatti on ottanut ohjelmaansa, on järjestyksen ja oikeuspohjan palauttaminen välttämätön.
Toivomme hartaasti, että uudella hallituksella on oleva kykyä ja voimaa suoriutua niistä tavattomista vaikeuksista, jotka nyt heti sen ensi taipaleella ovat edessä. Olisimme puolestamme suoneet, jotta edellytykset juuri mainittujen vaikeuksienvoittamiseksi olisivat olleet mahdollisimman hyvät, uuden hallituksen kokoonpanon hiukan toisenlaiseksi. Mutta ne syyt, jotka tässä kohden olivat esteinä, ovat tunnetut. Ja uusi hallitus voi kyllä, täysin oivaltaen suuren tehtävänsä ja suuren edesvastuunsa maan yhteisonnea kohtaan, teoilla osoittaa ne epäilykset, joita tässä kohden saattaa eri piireissä olla, turhiksi. Me tiedämme, että siltä ei siinä suhteessa hyvää tahtoa puutu ja että sillä on täysin selvänä toimintansa suuri kantavuus ja tarkoitus, pyrkimällä voittaa sisäisen särkymisen, viedä kansamme johdonmukaisesti ajan kuohujen läpi täydelliseen valtiolliseen itsenäisyyteen ja itsenäiselle kansalle välttämättömään järjestykseen. Tässä pyrkimyksessään sen täytyy saada nauttia eduskunnan, jolla nyt on korkein valta ja josta se on riippuvainen, enemmistön varmaa kannatusta, niinkuin sillä on maamme nykyisen aseman oivaltavain kansalaisten luja kannatus.