Pääministeri Rafael Erichin hallituksen ohjelma
Erichin ohjelmapuhe Valtioneuvoston yleisessä istunnossa 15.3.1920.
Arvoisat herrat ministerit ja Suomen Valtioneuvoston jäsenet. Uuden hallituksen tänään ensi kerran kokoontuessa tahdon aluksi kiitollisuudella mainita sen monipuolisen työn, jonka äsken eronnut hallitus on isänmaan palveluksessa suorittanut. Astuttuaan asiain johtoon vähää sen jälkeen kuin uusi hallitusmuoto oli tullut voimaan ja tasavallan presidentin vaali toimitettu, on se harvinaisen vaiherikkaissa oloissa joutunut jatkamaan, päätäntöön saattamaan tai vireille panemaan useita laajakantoisia lainsäädännöllisiä ja muita tehtäviä.
Uusi hallitus on täysin tietoinen siitä, että valtioelämän häiriytymätön jatkuminen ja yhteiskunnallisen rauhan säilyminen on valtakunnalle elinehto. Hallituksen päämääränä on oleva maamme valtiollisen itsenäisyyden, riippumattomuuden ja alueellisen eheyden turvaaminen sekä valtiosääntömme mukaisen kansanvaltaisen yhteiskuntajärjestyksen puoltaminen. Yleismaailmalliset olot eivät vielä ole muodostuneet sellaisiksi, että Suomessakaan hallitus ja kansaneduskunta voisivat esteettömästi kiinnittää huomionsa sisäisiin oloihin sekä säännöllisen valtioidenvälisen kauppa- ja liikenneyhteyden palauttamiseen. Yleinen rauha on maailmalle välttämätön, mutta välttämättömästi tarvitaan myöskin lujia takeita niitä voimia vastaan, jotka uhkaavat tuhota ihmiskunnan vuosisataisia sivistysarvoja ja joitten voitto määräämättömiksi ajoiksi tekisi kaiken todellisen edistyksen mahdottomaksi.
Suomi on valmis osaltaan myötävaikuttamaan säännöllisten kansainvälisten olosuhteitten palauttamiseen, ja on siis luonnollisista syistä lähinnä pyrkivä siihen, että sellaiset suhteet jälleen rakentuisivat pitkäaikaisesta häiriötilastaan toipuvan Venäjän ja muun maailman välillä. Maamme on erityisesti silloin, kun lopullinen välien selvittely Suomen ja Venäjän kesken tehdään, kaiken sen kannatuksen ja tuen tarpeessa, minkä meille voivat antaa maailman johtavat vallat, jotka tähänkin saakka monin tavoin ovat maallemme osoittaneet hyväntahtoista suopeutta ja siten epäämättömästi ilmaisseet pitävänsä elinvoimaista Suomen valtakuntaa kansojen yhteisölle suotavana ja tarpeellisena. Rauhanneuvotteluihin ryhtyessään ja niitä käydessään on Suomen myöskin, olojen mukaisesti, pyrittävä yhteistoimintaan entisen Venäjän keisarikunnan alueella syntyneitten uusien valtioitten sekä muittenkin valtioitten kanssa, joilla tällöin on yleisiä tai yhdenmukaisia etuja valvottavina.
Tähän nähden hallitus puolestaan koettaa välttää vihollisuustoimia meidän maamme ja Venäjän välillä sekä pyrkii edistämään sellaisen pysyväisen rauhan aikaansaamista, joka vastaa Suomen omia valtiollisia elinetuja sekä sen velvollisuuksia rajantakaisia heimolaisiamme kohtaan, jotka vuosisatoja ovat eläneet oikeusvaltion perusedellytyksiä vailla, mutta jotka nyt täydellä oikeutuksella vaativat kansallisen omintakeisuutensa täyttä tunnustamista ja turvaamista. Vilpittömästi toivoen, että Venäjän kansa ennen pitkää on oleva valmis todelliseen sovintoon ja säännölliseen kansainväliseen yhteistoimintaan naapuriensa kanssa, täytyy Suomen kansan ja hallituksen erityisesti pitää silmällä sitä, ettei maan sisäinen rauha, sen oikeus- ja yhteiskuntajärjestys tulevan rauhanteon vaikutuksesta joudu vaaranalaiseksi.
Muitten ulkovaltojen kanssa onnellisesti rakentuneet ystävälliset ja luottamukselliset suhteemme ovat edelleen ylläpidettävät. Itsenäistä kansallista ulkopolitiikkaa noudattaen on Suomen pyrittävä rauhanomaista kansainvälistä yhdyselämää edistäviin sopimussuhteisiin ulkovaltojen kanssa. Hallitus toivo ennen pitkää voivansa saattaa vireille kysymyksen Suomen yhdistymisestä muodostumassa olevaan kansojen liittoon. Ikivanhat oikeus- ja sivistystraditsionit liittävät Suomen Skandinavian valtioihin, lähinnä Ruotsiin. Kansamme on voimiensa mukaan edelleen ottava osaa pohjoismaitten yhä vilkastuvaan vuorovaikutukseen useilla henkisen ja taloudellisen elämän aloilla.
Huolenpito kansan puolustuskelpoisuudesta on tasavallan ensimmäisiä tehtäviä, varsinkin niin kauan kuin kansainvälinen asema pysyy epävarmana ja vakiintumattomana, mutta siinä määrin kuin olosuhteet sallivat on pyrittävä sotilastaakkaa keventämään. Suojeluskunnat, kansan vapaaseen harrastukseen perustuvana, hallituksen valvonnan alaisena voimana, muodostavat tärkeän tekijän puolustusjärjestyksessämme. Hallitusmuodossa olevien säännösten ja periaatteitten mukaisesti ovat molempien kansalliskielten virallista käyttöä sekä maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön keskinäisiä välejä koskevat kysymykset ilman viivytystä järjestettävät.
Samalla kuin pidetään kiinni Suomen kansan valtiollisesta yhteydestä ja yhteisestä valtiotietoisuudesta, on pyrittävä siihen, ettei kummallakaan puolella olisi oikeutettuja tyytymättömyyden aiheita. Hallitus on puolestaan valmis myötävaikuttamaan siihen, että Ahvenanmaan väestö, erikoisluonteensa ja tarpeittensa mukaisesti saavuttaa laajan ja täysin turvatun itsehallinnon.
Suomen valtiollisen itsenäisyyden suojeleminen sisäisiä ja ulkonaisia vihollisia vastaan ja sen jatkuva lujittaminen on kalliin ajan ohella erittäin suuresti koetellut kansan veronmaksukykyä, ja selvää on, että valtion menot kaikesta eri hallinnonhaaroissa noudatettavasta säästäväisyydestä huolimatta tulevat vastaisuudessa raskaina kohtaamaan veronmaksajia. Järkiperäisen taloussuunnitelman aikaansaaminen valtion raha- asiain hoidon ohjeeksi lähimpiä vuosia varten kuuluu sen vuoksi nykyhetkellä valtioelämän tärkeimpiin tehtäviin. Ainoastaan sellaisen suunnitelman mukainen kansalaisten veronmaksukykyä vastaava verotus turvaa valtion tarpeiden säännöllisen tyydyttämisen lamauttamatta elinkeinoelämän menestymiselle välttämätöntä yritteliäisyyttä. Tasapainon saavuttaminen valtion taloudessa on sitäkin tärkeämpi, kun siitä riippuu useiden yhteiskunnan kaipaamien tarpeellisten uudistusten toteuttaminen. Lähinnä on kuitenkin voitettava ne vaikeudet, joita kuluvan vuoden tulo- ja menoarvion toteuttaminen tuottaa. Hallitus on tekevä kaikkensa jouduttaakseen veronkantoa sekä pyrkivä sovelluttamaan menojen suorittamisajat tulojen kertymisen mukaan. Kuitenkin käynee välttämättömäksi turvautua tilapäiseen luottoon kassatarpeen tyydyttämiseksi. Hallitus on luotonkäytössään pitävä silmämääränään, etteivät rahakantamme vakiinnuttamispyrkimykset siitä joutuisi kärsimään eivätkä kalliin ajan rasitukset kasvamaan.
Vaikkakin on toivottavaa, että kaupan ja rahaliikkeen alalla Suomessa, kuten muuallakin, toimeenpantu säännöstely, joka tarkoittaa maan maksubalanssin parantamista ja valuutan suojelemista, mahdollisimman pian voitaisiin lakkauttaa, näyttää se toistaiseksi olevan voimassa pidettävä, kunnes maan taloudellinen elämä jälleen saavuttaa tarpeellisen vakavuuden. Säännöstelyssä on huolehdittava siitä, että maatalous ja teollisuus raaka-aineisiin ja muihin tarvikkeisiin nähden saavat tarpeensa tyydytetyiksi, sekä otettava huomioon säännöstelytoimenpiteitten vaikutus vähävaraisten taloudelliseen elämään. Hintain kohoamisen rajoittamiseksi on myös pakko toistaiseksi ylläpitää elintarvikesäännöstelyä.
Hallitus on kuitenkin täysin selvillä siitä, että sen finanssi- ja talouspolitiikka ei voi eikä saa rajoittua huolenpitoon erotuksen tehokkaasta toimeenpanemisesta, samalla kun olosuhteiden pakosta elinkeinoelämää toistaiseksi säännöstellään. Tämän lisäksi on hallituksen tietoisesti pyrittävä mahdollisuuden mukaan edistämään maataloudessa, teollisuudessa ja muissa elinkeinolaboratorioissa toimivia tuottavia voimia luodakseen lujan taloudellisen pohjanvaltio- ja yhteiskuntaelämälle. Sellainen positiivinen, elinkeinoja edistävä menettely esiintyy erityisesti nykyhetkellä yhtenä hallituksen vakavimmista tehtävistä. Näissä pyrkimyksissään odottaa hallitus saavansa tehokasta tukea elinkeinoelämän edustuselimiltä.
Terveempien yhteiskuntaolojen aikaansaamiseksi alulle pantua asutustoimintaa, samoin kuin työtä asunto-olojen parantamiseksi, tulee hallitus jatkamaan ja mahdollisuuksien mukaan kehittämään. Lähinnä eduskunnan käsittelystä ja päätöksestä riippuu nykyään m. m. täyden uskonnonvapauden toteuttaminen hallitusmuodon perussäännösten puitteissa. Tämä tärkeä ja tarpeellinen uudistus ei luonnollisesti merkitse sitä, että valtiovalta lakkaisi huolehtimasta maassa olevista uskonnollisista yhdyskunnista, erityisesti evankelisluterilaisesta kirkosta. Hallitus suunnittelee toimenpiteitä maan ruotsinkielisten seurakuntien yhdistämiseksi eri hiippakunnaksi.
Uusi hallitus, joka nyt aloittaa toimintansa, luottaa siihen, että kaikki isänmaan parasta harrastavat voimat ja kansalaisryhmät, sekä eduskunnassa että sen ulkopuolella ja riippumatta siitä, katsovatko olevansa hallituksessa edustettuina taikka ei, tukevat sen pyrkimyksiä, isänmaan itsenäisyyden, onnen ja menestyksen turvaamiseksi. Sallittakoon minun lopuksi palauttaa mieleen se valtiollinen ohje, jonka suuri ranskalainen ajattelija Montesquieu aikoinaan on lausunut, nim. että oikean kansanvaltion kannattimena ja perustuksena on kansalaisten hyve, kansalaiskunto.