Mistä malli tulevaisuuden kuntapolitiikkaan?
Vaihtoehto 3: Yhtenäiskuntamallista irtautuminen

Suomessa on pitkään tavoiteltu kuntien välisten erojen tasaamista kansalaisten yhdenvertaisuuden ja kuntien toimintakyvyn takaamiseksi. Pyrkimyksistä huolimatta kunnat ja niiden tulevaisuuden näkymät ovat eriytyneet toisistaan. Mitä jos emme pyrkisi enää vähentämään tulevaisuudessa kuntapolitiikassa kuntien ja niiden toimintaympäristöjen erilaisuutta, vaan hyväksyisimme erilaisuuden kuntapolitiikan lähtökohdaksi?

Kunnat eivät ole samanlaisia keskenään. Olosuhteet, maantiede, väestöntiheys, talous, elinkeinot ja moni muu asia ovat erilaisia eri puolella Suomea. Voisimmeko vastata eriytymiseen erilaisilla ratkaisuilla eri osissa maata?

Ajattelutapa pohjautuu alueellisiin tarpeisiin

Tässä ajattelutavassa luovuttaisiin yhtenäiskuntakäsityksestä ja niin sanotun vahvan, samanlaisuuteen pyrkivän peruskunnan ja kuntajärjestelmän eetoksesta. Eriytymisessä kannattaisi lähteä liikkeelle tarvelähtöisesti ja evolutiivisesti eli etenemällä vaiheittain ja tehtävittäin, alueellisten tarpeiden mukaan. 

Eriytymisen tunnustamisen ensimmäisiä askeleita voisi olla sen tarkastelu, pitäisikö joillakin kaupungeilla tai kaupunkiseuduilla olla joitain erityisiä tehtäviä. Voisimmeko antaa niille esimerkiksi erityislainsäädännössä suoraan tiettyjä tehtäviä, jos esiin nousee haasteita, joiden ratkominen koskettaa erityisesti niitä tai joiden hoitamisen kannalta se olisi paras ratkaisu? Olisiko meidän luotava puitelainsäädäntöä, jonka määrittämissä rajoissa tehtävien hoito ratkaistaisiin seudullisesti? Voisimme vahvistaa kaupunkien asemaa myös sopimuksellisuudella tai muilla valtion ja kaupunkien välisen kumppanuuden muodoilla. 

Yhtenäiskuntamallista irtautuminen antaisi mahdollisuuden etsiä vaihtelevia, toimivia alueellisia ratkaisuita myös laajemmin. Voisimme pohtia myös tarvetta muille hallinnollisille joustoille, kuten tehtäväkohtaisille tai hallintokokeiluille. Alueelliset kokeilut veisivät keskustelua kansallisten jättiuudistusten sijasta kohti paikallisia ratkaisuita ja mahdollistaisivat parhaimmillaan joustavan kehittämisprosessin. 

Yhtenäiskuntamallista irtautuminen voisi tarkoittaa lisäksi myös sitä, että kunnat ja hyvinvointialueet voisivat sopia yhteistyöstä tehtävien hoitamisessa alueellisten ja paikallisten tarpeiden ja toiveiden mukaisesti.

Salliva, joustava ja tarvelähtöinen vaihtoehto

Jos tämä vaihtoehto valittaisiin etenemispoluksi, olisi ennen kaikkea ratkaistava, missä tehtävissä ja millä alueilla olisi tarve tämänkaltaiselle eriyttämiselle, ja selvitettävä, kuinka paljon tarpeet vaihtelevat alueittain. Voisimme lähteä kehittämään vaihtelevia järjestämisratkaisuita konkreettisten esimerkkien kautta. Vaihtoehto mahdollistaisi perusteellisen keskustelun siitä, mitä tehtäviä olisi organisoitava mitenkin ja millekin hallinnon tasolle eri puolilla maata. 

Evoluutio irti yhtenäiskuntamallista katkaisisi osaltaan kuntia koskevien hallinnollisten ja rakenneuudistusten kehän. Se olisi salliva ja joustava, tarvelähtöinen vaihtoehto. Vaan olisiko vaarana, että kunnat ajautuisivat tilanteeseen, jossa eriytyneet toimintatavat johtaisivat yhä suurempaan eriytymiseen? Miten varmistaisimme, että se ei johtaisi asukkaiden eriarvoisuuteen suhteessa julkiseen valtaan? 

Vaihtoehto asettaisi kuntien tehtävien ja velvoitteiden sääntelyn tietysti uusien kysymysten eteen. Lainsäädännön valmistelussa olisi huomioitava tehtävien järjestämisen erilaiset rakenteet erilaisissa kunnissa ja arvioida, miten tehtävä asettuisi erilaisiin alueellisiin ratkaisuihin. Olisiko tällöin samanlaiseen tehtävien järjestämistapaan pyrkiviä velvoitteita vähennettävä tehtäväkohtaisesta sektorilainsäädännöstä? Vai voisiko tehtävien hoitamista koskevat velvoitteet joka tapauksessa säätää sellaisiksi, että niitä erityyppiset organisaatiot pystyisivät hoitamaan niitä eri osissa maata?

Kuntien merkitys omanlaisinaan paikallisyhteiskuntina nousisi nykyistä paremmin esiin. Alueelliset ja paikalliset variaatiot toiminnan järjestämisessä olisivat sallittuja. Kunnan demokratiaroolia olisi hyvät mahdollisuudet kehittää ja nostaa kuntakäsityksen keskiöön. Tämä vaihtoehto voisi antaa organisatorisessa väljyydessään vahvat mahdollisuudet kielellisten oikeuksien toteutumisen huomioimiselle ja tehtävien järjestämiselle niiden kannalta tarkoituksenmukaisilla tavoilla.

Vaihtelevat rakenteet saattaisivat kuitenkin johtaa edustuksellisen demokratian rakenteiden eriytymiseen. Siksi olisikin tärkeää selvittää, miten päätöksenteon kansanvaltaisuudesta huolehdittaisiin ja osallistumismahdollisuuksia kehitettäisiin asukkaiden tarpeita vastaaviksi. 

Mitä mieltä sinä olet yllä olevista kysymyksistä? Lähetä palautteesi osoitteeseen suvi.savolainen(at)gov.fi

Suvi Savolainen
neuvotteleva virkamies

Kuntapolitiikan tulevaisuustyössä valmisteltavilla vaihtoehtoisilla toimenpidekokonaisuuksilla haetaan tulevien vuosien kuntapolitiikkaan yhteistä kehityskulkua. Tässä kolumnisarjassa esittelemme valmistelussa olevia vaihtoehtoja. Sarjan aloittaa pohdinta, mitä tapahtuisi, jos kuntapolitiikan suunta ei muuttuisi lainkaan. Lisäksi tutustutaan kolmeen kuntapolitiikkatyössä koeponnistettuun kokonaisvaihtoehtoaihioon: 

• Vaihtoehto 0: Mitä kuntapolitiikan ”nykymenon” jatkuminen tarkoittaisi? 
• Aihio 1: Vahvaa toiminnallista kehittämistä ja rahoitusjärjestelmän tarkastelu 
• Aihio 2: Järjestämiskriteerejä palveluihin