Liisa Hakala:
Työelämä muuttuu - mitä työelämävalmiuksia tarvitsemme?

Työn sisällöt muuttuvat, samoin kuin työn tekemisen tavat ja paikat. Vanhoja ammatteja katoaa ja uusia syntyy. Myös perinteinen työnantaja-työntekijä -suhde on muutoksessa. Monet työtehtävät muuttuvat itsenäisemmiksi. Alustatalouden ja jakamistalouden myötä ei aina ole selvää, mitkä ovat eri osapuolten vastuut ja oikeudet. Myös perinteisissä töissä tapahtuu muutoksia.

Jotta pystymme vastaamaan muuttuvan työelämän haasteisiin ja hyödyntämään mahdollisuudet, meidän on kasvatettava tarvittavia työelämävalmiuksia. Tämä ei tarkoita vain digiosaamista ja teknologioiden tuntemusta, vaan myös inhimillisen, yhteisöllisen ja organisaatioiden toiminnan kehittämistä. Tutkimusten mukaan se, mihin kiinnitämme huomiota, myös vahvistuu.

Kehittämistyössä paras tulos saadaan, kun keskitytään vahvistamaan ensisijaisesti niitä asioita, jotka ovat hyvin. Myös työelämässä huomio kannattaa kohdistaa ihmisten ja työyhteisöjen voimavarojen vahvistamiseen, ei vain korjattaviin asioihin, vaikka sitäkin tarvitaan. 

Se, miten nykypäivän työelämässä voidaan, ei vaikuta vain nykyisiin työntekijöihin, vaan myös tulevaisuuden työntekijöihin.

Inhimilliset voimavarat, kuten psykologinen pääoma, osaaminen ja sosiaalinen pääoma vaikuttavat myönteisesti työelämävalmiuksiin. Inhimillisiä voimavaroja kannattaa vahvistaa lapsesta lähtien koko elämän ajan. Se vaikuttaa myönteisesti elämän laatuun ja toiminta- ja työkykyyn. Psykologisen pääoman elementtejä ovat mm. resilienssi, sitkeys, tulevaisuudenusko, terve itsetunto ja realistinen optimismi. Nämä vaikuttavat myös ihmisen muutoskyvykkyyteen. 

Tutkimusten mukaan psykologinen pääoma vaikuttaa myönteisesti yksilön terveyteen ja siihen, kuinka hän uskaltaa ottaa haasteita vastaan ja kuinka hän kykenee selviämään niistä.

Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore on korostanut sitä, kuinka tulevaisuudenusko ja usko omiin mahdollisuuksiin ja kykyihin vaikuttaa nuoren valintoihin, niin opinnoissa kuin työelämässäkin. Se, miten nykypäivän työelämässä voidaan, ei vaikuta vain nykyisiin työntekijöihin, vaan myös tulevaisuuden työntekijöihin.

Psykologian tohtori Tuija Vasikkaniemi puhuu tuulikaappi-ilmiöstä. Se, miten vanhemmat työpäivänsä ovat kokeneet, heijastuu heidän lapsiinsa jo vanhempien kolistellessa tuulikaappiin töistä tullessaan. Sillä on tutkimuksen mukaan vaikutus lasten itsetuntoon. 

Tulevaisuudessa korostuvat metataidot, kuten oman osaamisen ja vahvuuksien tunnistaminen, itsensä johtaminen ja yhteistyötaidot.

Työelämän muuttuessa tarvitaan myös uutta osaamista. Elinikäinen oppiminen korostuu. Siksi on tärkeää panostaa myös oppimiskyvyn tukemiseen ja huomioida erilaiset oppijat ja oppimistyylit opiskellessa ja työelämässä.

Tulevaisuudessa korostuvat myös metataidot, joita ovat esim. oman osaamisen ja vahvuuksien tunnistaminen, itsensä johtaminen ja yhteistyötaidot. Ihminen tarvitsee kykyä verkostoitua ja rakentaa sosiaalisia suhteita, jotta hän voi kasvattaa ja hyödyntää omaa osaamistaan ja löytää työn tekemisen mahdollisuuksia. Yksilöiden välinen suhdepääoma eli sosiaalinen pääoma muodostuu mm. luottamuksesta, yhteisöllisistä arvoista ja normeista sekä toiminnasta yhteiseksi hyväksi. 

Hyvä sosiaalinen pääoma pienentää riskiä sairauspoissaoloihin ja masentuneisuuteen.

Tutkimusten mukaan sosiaalisen pääoman hyvä taso työyhteisössä pienentää sairauspoissaolon riskiä ja masentuneisuuden riskiä. Kuten osaamista, myös psykologista ja sosiaalista pääomaa voidaan kasvattaa koko elämän ajan ja niihin kannattaa panostaa, myös työpaikoilla. Se on hyödyllistä niin yksilöiden, työpaikkojen kuin yhteiskunnankin kannalta. 

Työelämä tarvitsee myös uudenlaista johtamista.  Hyvä johtaja ymmärtää, että vaikutusmahdollisuuksien antaminen työntekijälle lisää motivaatiota. Vapaus lisää vastuuta. Työyhteisötaidot ja kyky toimia rakentavasti yhteiseksi hyväksi korostuvat hyvinvoivassa ja tuottavassa työyhteisössä. 

Myös työkykyjohtamisen merkitys kasvaa. Työterveys- ja työturvallisuusosaamisen merkitys, niin työnantajilla, työntekijöillä kuin yrittäjilläkin sekä opiskelijoilla ja opettajilla, on myös entistä tärkeämpää, jotta ihmiset säilyvät toiminta- ja työkykyisinä. Tällä on suuri inhimillinen merkitys.  Lisäksi se vaikuttaa organisaatioiden tuottavuuteen ja yhteiskunnan taloudelliseen kykyyn huolehtia niistä, jotka tarvitsevat tukea. 

Liisa Hakala
johtaja