Hissiharmeja
Vammauduttuani keväällä 2013 jouduin muuttamaan, koska olin pyörätuolissa eikä silloisessa asuintalossani ollut hissiä. Kuin ihmeen kaupalla vielä sairaalassa ollessani löytyi sopiva, samoin neljännen kerroksen asunto hissitalosta.
Valitettavasti jo muuttopäivänä hissi oli rikki, kuten se oli siitä lähtien melkein joka viikko monen kuukauden ajan. Tuli paha mieli – muuttopäivä olisi ollut ensimmäinen kerta, jolloin olisin nähnyt uuden kotini.
Eräänä kesäpäivänä äidiltäni paloivat hermot. Olimme lähdössä parin tunnin matkan päähän siskontyttären ristiäisiin, ja hissi oli – yllätys yllätys – rikki. Eläköityneen opettajan auktoriteetilla äiti soitti hissiyhtiöön ja sai asentajataustaisen toimitusjohtajan (!) tulemaan puolessa tunnissa paikalle kesälauantaina.
Usein saatetaan mieltää, että liikenteen esteettömyys on matalalattiavaunuja, pyörätuoliluiskia ja avustajapalveluja. Ja toki se onkin näitä kaikkia.
Helsingin Sanomat nosti maaliskuussa esiin varsinkin talvella esiintyvän ongelman: hiekotushiekasta rikkoutuvat asemien hissit. Toki ympäri vuoden hissejä vaivaavat ilkivalta ja varaosien pitkät toimitusajat. Jos hissi on rikki, ääritapauksessa pyörätuolimatkustaja saattaa jopa joutua jatkamaan matkaa seuraavalle asemalle siinä toivossa, että siellä hissit toimisivat kaikilla laitureilla.
Vammaisten henkilöiden oikeudet tunnustavassa modernissa maassa täytyy olla täysin poissuljettua, että eri tavoin rajoitteinen tai esimerkiksi lastenvaunujen kanssa liikkuva matkustaja joutuu turvautumaan satunnaisten ohikulkijoiden apuun. Tai mikä pahinta, matkustaja ei pääse lainkaan määränpäähänsä.
Aina ei ole sillä hetkellä käsillä äitiä, joka järjestää kaikki asiat. Kenen ne kuuluu sitten järjestää?
Rautatieasemien hissit voivat olla eri tahojen omistuksessa, esimerkiksi kaupungin, Senaatti-kiinteistöjen tai liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalaan kuuluvan Väyläviraston.
Hallinnonalallamme ongelma on tiedossa ja ratkaisu mietinnässä.
Viime vuonna julkaistu liikennejärjestelmän esteettömyysvisio pyrkii siihen, että itsenäinen matkanteko olisi mahdollista ja turvallista kaikille rajoitteista riippumatta. Työ esteettömyyden ja saavutettavuuden parissa tulee tuskin koskaan valmiiksi, mutta viime vuonna julkaistun liikenteen esteettömyysvision tavoite on sujuva, turvallinen ja itsenäinen matkanteko kaikille.
Viranomaiset ja yhtiöt voivat olla vastuussa sujuvan matkailun toteuttamisesta, mutta jokainen kansalainen voi edesauttaa niiden työtä pitämällä hissit omalta osaltaan hyvässä kunnossa.
viestintäsuunnittelija Anna Berghäll
ministeriön viestintä