Hyppää sisältöön

Työyhteisöjen heterogeenisuus on rikkautta monella tapaa

työ- ja elinkeinoministeriö
Elina Pylkkänen
Julkaisuajankohta 22.5.2024 8.05
Kolumni
Kuvassa on alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen työ- ja elinkeinoministeriöstä.

Julkisen työnvälityksen tiedot huhtikuulta kertovat, että työttömyyden kasvu on pysähtynyt. Työmarkkinaennusteemme mukaan työttömien määrä alkaa kääntyä laskuun. Trendiä todistaa myös se, että lomautukset ovat vähentyneet jo tammikuusta lähtien. Uusia työttömyysjaksoja on aiempaa vähemmän. Työttömyyden kasvu on pitkälti lisääntyvää pitkäaikaistyöttömyyttä, sillä muiden kuin pitkäaikaistyöttömien määrä laskee jo hieman.

Tilastokeskus jysäytti viikko sitten yllättävän myönteiset tuotantoluvut tämän vuoden ensimmäiseltä kvartaalilta. BKT:n ennakoidaan kasvaneen puoli prosenttia edellisestä vuosineljänneksestä. Tilastokeskuksen tuotannon suhdannekuvaajan ennakkotiedot kertovat myös, että työllisten määrän ennakoidaan kasvaneen 0,7 prosenttia ja työtuntien määrän 1,2 prosenttia viime vuoden viimeisestä kvartaalista.

Ekonomistit tosin suhtautuvat varovaisuudella näihin iloisiin uutisiin, sillä ennakkotiedot saattavat vielä korjaantua heikompaan suuntaan, kun tarkemmat tiedot julkaistaan tämän kuun lopussa.  

Työttömyyden pitkää perimää pitää kaikin keinoin estää

Matalasuhdanne on kasvattanut jo ennestään lukuisaa työttömien joukkoa. Nyt olisi tärkeää, että työttömäksi ja lomautetuiksi joutuneet pääsevät nopeasti takaisin työelämään. Varmaan näin käykin, sillä nyt emme ole olleet syvässä taloustaantumassa, joka jättää pitkän työttömyysperinnön vuosiksi eteenpäin eli nk. hystereesi-ilmiön. Sellainen nähtiin 1990-luvun laman jälkeen, kun miltei puoli miljoonaa ihmistä jäi työttömäksi. Suurta osaa heistä ei enää tarvittu tekemään tuotantoa laman jälkeisinä vahvan talouskasvun vuosina. 

Lama jätti jälkeensä rakenteellisen työttömyyden, kun elinkeinorakenteemme uudistui tieto- ja viestintäteknologian vallankumouksen myötä nopeasti. Erityisesti iäkkäämpien työttömyys pitkittyi.

Nokia-ilmiön jälkeen olemme olleet tilanteessa, jossa myös tieto- ja viestintäteknologian alalta jäädään yhä useammin työttömäksi. Jälleen työttömyys kohtaa todennäköisimmin kaikkein vanhimpia ikäryhmiä. Teknologia-aloilla tuotteiden ja sovellusten elinkaaret ovat lyhyet, sillä kehitys on nopeaa ja globaalia. Uudet tekijät syrjäyttävät vanhat. Mitä meidän siis pitäisi oppia työmarkkinoiden logiikasta? 

Lääkkeet parempaan ovat olemassa

Ensinnäkin, meidän on oltava koko ajan valppaana tuotantorakenteessa tapahtuville muutoksille. Koulutusjärjestelmän on reagoitava jo ennakoivasti osaamiseen, jota tarvitaan parin vuoden päästä ja pidemmällä aikavälillä. Rakenteellista työttömyyttä pystyy torjumaan ja ennaltaehkäisemään kuulostelemalla yritysten ja muiden työnantajien tarpeita ja investointisuunnitelmia. 

Koulutustarjonnan on monipuolistuttava ja palveltava niin ammattiaan valitsevia nuoria kuin työuran jatkuvuuden varmistavia, jo hieman iäkkäämpiä uudelleenkouluttautuvia. Aiempi ammatti ja tutkinto yhdistettynä työkokemukseen antavat hyvät eväät alanvaihtoon.

Toiseksi, meidän on lopetettava ikäsyrjintä. Meidän kaikkien asenteet ratkaisevat, ei vain työnantajien. Se ei tarkoita sitä, että organisaatioiden työntekijöiden keski-iän pitäisi vanheta vuosi vuodelta. Se tarkoittaa sitä, että ikä ei saa olla rekrytoinnin tai työtehtävään valinnan kriteeri, kuten ei myöskään sukupuoli, työtä haittaamaton vamma, kansalaisuus, seksuaalinen suuntaus tai muu epärelevantti ominaisuus. Ikä ja kaikki nämä muut edellä mainitut yksilön ominaisuudet ovat piirteitä, joihin ihminen itse ei voi vaikuttaa. Sen sijaan osaamiseen ja työhön sitoutuneisuuteen voi vaikuttaa, kun siihen annetaan mahdollisuus ja tilaisuus. 

Erilaisuus synnyttää tuottavuuskasvua

On epäreilua ja työyhteisöjen kannalta menetys, kun ennakkoluulojen vuoksi liian monien kyvykkäiden taidot eivät pääse esille. Eri ikäiset työntekijät ovat tutkimusten mukaan yrityksen tuottavuutta kasvattava sisäinen tekijä. Kokeneempien hiljainen tieto kasvattaa työyhteisön osaamista. Liian homogeeninen yhteisö ei opi toisiltaan mitään. Mitä enemmän työyhteisössä on erilaista kokemusta ja osaamista sekä ominaisuuksiltaan erilaisia työntekijöitä, yleensä sitä parempi työviihtyvyys ja idearikkaus voidaan saavuttaa. Kuka haluaisi kuulua työyhteisöön, jossa kaikki ovat samanlaisia kuin itse on?

Vaikka 55– 64 -vuotiaiden työllisyysaste on 2000-luvulla hienosti kirinyt kiinni muiden pohjoismaiden työllisyysasteita, olemme edelleen 10 prosenttiyksikköä Ruotsia jäljessä. Kirittävää riittää myös tulevaisuudessa, sillä vanhuuseläkeikä nousee koko ajan. 

Toisaalta työvoimaa tarvitaan yhä enemmän etenkin palveluihin. Tarvitsemme myös eläkkeelle siirtyneitä takaisin työhön. Onneksi siihenkin näyttäisi olevan halukkuutta, sillä Eläketurvakeskuksen tekemän selvityksen mukaan yli puolet vanhuuseläkkeelle jäävistä haluaisi jatkaa ainakin osa-aikaisesti työelämässä. Näin yli 100 000 eläkeläistä on tehnytkin ja palannut ansiotyöhön.

Julkisen talouden kestävyyspaineet voidaan taklata

Valtiovarainministeriön julkaisemat julkisen talouden kestävyyttä kuvaavat painelaskelmat ovat karua kertomaa. Vastalääkkeinä toimivat työllisyyden kasvu ja julkisen palvelutuotannon tuottavuuden kasvu. Ainakin paperilla tämä on tekemistä vaille valmis. 

Ensinnäkin, ikäsyrjinnän vähentäminen on meistä itsestämme kiinni. Tutkimusten mukaan iäkkäämpien työllisyyden kasvu ei syrjäytä nuorten työmahdollisuuksia. Toiseksi, uusien teknologioiden ja tekoälyn hyödyntäminen palvelusektorilla tuo helpotusta myös palvelutuotannon rutiinityöhön. Ainakaan tilanne ei ole toivoton missään mielessä.  

Elina Pylkkänen
alivaltiosihteeri