Uusi luonnonsuojelulaki voimaan 1. kesäkuuta

Uutta luonnonsuojelulaissa on esimerkiksi luontotyyppien suojelun vahvistaminen tiukalla suojelulla, vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio ja varovaisuusperiaate. Luonnonsuojelulaki on yksi tärkeimmistä keinoista turvata Suomen luonnon monimuotoisuutta.

Luonnonsuojelulain tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden turvaaminen, luonnonkauneuden ja maisema-arvojen vaaliminen, ilmastonmuutokseen sopeutumisen edistäminen, luonnonvarojen ja luonnonympäristön kestävän käytön tukeminen, kansalaisten luonnontuntemuksen ja ympäristötietoisuuden lisääminen sekä luonnontutkimuksen edistäminen.

Varovaisuusperiaatteen mukaan lain mukaisessa päätöksenteossa on kiinnitettävä huomiota luonnon monimuotoisuuden merkittävän vähenemisen uhkaan, vaikka tieteellistä varmuutta kielteisistä luontovaikutuksista ei vielä olisi.

Luontotyyppien suoja vahvistuu

Uuteen lakiin sisältyvät säännökset eräiden luontotyyppien suojelusta. Suojeltavien luontotyyppien määrä lisääntyy, ja jatkossa myös esimerkiksi harjumetsien valorinteet ja meriajokaspohjat voidaan suojella Elinkeno-, liikenne- ja ympäristökeskuksen rajauspäätöksellä.

​​​​​​​Lisäksi uuteen lakiin sisältyy uudenlainen luontotyyppien suojelukeino; harvinaisten serpentiinikallioiden ja rannikon avointen dyynien suojelu suoraan lain nojalla. Nämä tiukasti suojeltavat luontotyypit ovat uhanalaisia, Suomessa alun perinkin harvinaisia, pienialaisia ja ihmisen toimien vuoksi heikentyneitä luontotyyppejä, joiden yhdenkin esiintymän häviäminen voisi vaikuttaa suojelutason heikentymiseen.

Malminetsintä kielletään kansallispuistoissa ja luonnonpuistoissa kokonaan, ja valtion muilla suojelualueilla sen edellytyksiä tiukennetaan.

Osallistuminen luonnon monimuotoisuutta tukevaan toimintaan monipuolistuu

Uudessa laissa vahvistetaan luonnon monimuotoisuuden tietopohjaa ja luonnonsuojelun suunnittelujärjestelmiä. Samalla laissa luodaan edellytyksiä kansalaisten ympäristötietoisuuden ja ympäristökasvatuksen edistämiselle, kun viranomaisten tehtäviä ja valmistelun vuorovaikutteisuutta vahvistetaan.

Lakiin sisältyy uusi säännös rahallisen avustuksen mahdollisuudesta luonnon monimuotoisuuden hoitoon. Käytännössä kyse on valtion varoista annettavasta rahallisesta avustuksesta lajien elinympäristöjen vapaaehtoisille hoito- ja kunnostustoimille.

Lisäksi laissa määritellään kansallinen luonnon monimuotoisuus -strategia ja toimintaohjelma. Strategia ohjaa luonnon suojelun, ennallistamisen ja hoidon politiikkaa sekä pyrkii pienentämään luonnon monimuotoisuuteen kohdistuvia paineita. Strategiassa asetetaan valtakunnalliset tavoitteet luontokadon pysäyttämiseksi ja luonnon tilan parantamiseksi. Toimintaohjelmassa yksilöidään strategian toteuttamiseksi tarvittavat toimenpiteet ja nimetään vastuutahot niiden toteuttamiselle ja vaikuttavuuden seurannalle. Strategian laatii ympäristöministeriö yhdessä keskeisten sidosryhmien kanssa ja sen hyväksyy valtioneuvosto.

Vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio uudeksi työkaluksi

Uutta laissa on myös vapaaehtoinen ekologinen kompensaatio. Ekologisen kompensaation avulla ihmisen toiminnasta luonnon monimuotoisuudelle yhtäällä aiheutunut haitta hyvitetään lisäämällä luonnon monimuotoisuutta toisaalla. Esimerkiksi lehdon menettäminen rakentamistoiminnan seurauksena voidaan hyvittää parantamalla toisaalla heikentyneen lehdon tilaa. Näin luontoarvot eivät kokonaistasolla tarkastellen vähene. Maanomistaja voi halutessaan tuottaa luontoarvoja ja saada niille viranomaisen varmennuksen. Tuotetut luonnonarvot voi myydä yritykselle, joka haluaa hyvittää toiminnastaan luonnolle aiheutuvat heikennykset ja osoittaa toimintansa vastuullisuuden.

• Luonnonsuojelulaki (Finlex)

Lisätietoja:

Leila Suvantola
lainsäädäntöneuvos
p. 029 525 0433
[email protected]

Pasi Kallio
lainsäädäntöneuvos
p. 029 525 0251
[email protected]