Pääministeri Paavo Lipposen hallituksen ohjelma 13.4.1995
1. Työllisyyden ja yhteisvastuun hallitus
Nopeiden muutosten maailmassa tulevaisuudelle on annettava suunta ja sisältö. Hallitus toimii seuraavien neljän vuoden aikana toisiaan vahvistavien kehittämislinjojen mukaisesti niin, että vuosituhannen vaihteeseen mennessä:
- työllisyys parantuu olennaisesti talouden vahvan kasvun ja vakaan rahan arvon perustalta;
- julkisen velan kansantuoteosuus kääntyy laskuun;
- kansalaisia omiin ponnisteluihin ja yrittämiseen kannustava hyvinvointi turvataan myös ansiotulojen verotusta keventämällä;
- sukupuolten välinen tasa-arvo vahvistuu;
- sosiaalista tasa-arvoa lisäävät palvelut ovat kattavia ja tehokkaasti järjestettyjä;
- koulutuksen ja tutkimuksen merkitys vahvistuu ja tulevaisuuden ennakointi tehostuu;
- maan kaikki alueet, kaupungit ja maaseutu kehittyvät tasapuolisesti;
- kestävän kehityksen periaatteet vahvistuvat yhteiskunnan eri osa-alueilla, erityisesti luonnonvarojen ja ympäristön hoidossa;
- kansallinen hyöty toteutuu ja kansalaisten hyvinvointi turvataan Euroopan unionin jäsenyydessä ja unionin kehittämisessä, johon Suomi antaa vahvan oman panoksensa.
Hallitus sitoutuu tässä ohjelmassa esitettyihin vastuullisiin ja vaikeisiin päätöksiin. Niiden seurauksena suomalainen hyvinvointiyhteiskunta uudistuu omien voimavarojemme mukaiseksi ja kansalaiset voivat hyväksyä sen oikeudenmukaisena, tehokkaana ja reiluna.
Parlamentaarista hallintoa ja kansalaisten perustuslaillista oikeussuojaa vahvistetaan. Perustuslakien yhtenäistämisen ja ajanmukaistamisen tarve selvitetään ja tästä aiheutuvat muutokset lainsäädäntöön toteutetaan. Hallitus antaa eduskunnalle tulevaisuusselonteon.
Hallitus toimii yhteistyön ja luottamuksen vahvistamiseksi koko yhteiskunnassa, erityisesti työmarkkinaosapuolten ja etujärjestöjen kanssa.
2. Ulko- ja turvallisuuspolitiikka
Hallituksen ulkopolitiikan tavoitteena on suomalaisten turvattu tulevaisuus rauhan, yhteistyön ja syvenevän integraation maailmassa. Suomi edistää laajaa kansainvälistä kanssakäymistä. Euroopan unionin jäsenenä työskentelemme yhtenäisyyden lisäämiseksi maanosassamme. Suomen ulkopolitiikan keskeinen tavoite on yhteistyön laajentaminen ja vakaan tilanteen ylläpitäminen Pohjois-Euroopan ja Itämeren alueella.
Suomi edistää Pohjois-Euroopan vakaata kehitystä vallitsevissa oloissa parhaiten pysymällä sotilasliittojen ulkopuolella ja ylläpitämällä itsenäistä puolustusta. Hallitus kehittää puolustusvoimia valtiontalouden sallimissa puitteissa ja parantaa Suomen valmiutta osallistua kansainvälisiin rauhanturvatehtäviin.
Suomi tukee pyrkimyksiä tehostaa YK:n ja ETY-järjestön toimintaa erityisesti rauhan turvaamiseksi ja riitojen rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi. Suomi osallistuu aktiivisesti ihmisoikeuksien vahvistamisen puolesta tehtävään työhön, maailman pakolaisongelman lievittämiseen ja humanitaariseen avustustoimintaan.
Suomen harjoittaman kehitysyhteistyön tavoitteena on köyhyyden vähentäminen, yleismaailmallisten ympäristöuhkien torjuminen sekä tasa-arvon, kansanvallan ja ihmisoikeuksien edistäminen kehitysmaissa. Kehitysyhteistyövarojen bruttokansantuoteosuutta nostetaan taloudellisen tilanteen niin salliessa.
Hallitus pitää erityisen tärkeänä kahdenvälisten suhteiden kehittämistä Venäjän, pohjoismaiden ja Baltian maiden kanssa. Suomen lähialuepolitiikalla tuetaan pyrkimyksiä parlamentaarisen demokratian ja markkinatalouden vakiinnuttamiseen sekä ympäristön tilan parantamiseen.
3. Euroopan unioni
Euroopan unionin jäsenyys antaa Suomelle uusia mahdollisuuksia edistää yhteistyötä, joka on avoin kaikille kansoille niin Euroopassa kuin maailmanlaajuisesti. Hallitus tulee eurooppalaisessa yhteistyössä edistämään Euroopan unionin, Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön ja Euroopan neuvoston perustana olevia demokratian, oikeusvaltion, tasa ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen, markkinatalouden, sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja kestävän kehityksen periaatteita.
Hallitus toimii siten, että Euroopan unionia kehitetään itsenäisten valtioiden yhteenliittymänä. Suomi antaa tukensa pyrkimyksille parantaa Euroopan unionin toimintakykyä vakaan taloudellisen kehityksen, työllisyyden ja ympäristönsuojelun edistäjänä.
Suomi toimii aloitteellisesti unionin ja sen naapureiden yhteistyön kehittämiseksi, jotta elintason suurista eroista aiheutuvia ongelmia ja ympäristöriskejä voidaan vähentää.
Suomi tukee unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämistä niin, että se voi tehokkaasti edistää tavoitteitaan ja vastata vakautta ja turvallisuutta uhkaaviin kriiseihin.
Suomi edistää avoimuutta Euroopan unionin päätöksenteossa. Unionin julkisuuskäytäntöä tulee parantaa ja päätöksenteon seurattavuutta kehittää. Suomen valmistautuminen vuoden 1996 hallitusten väliseen konferenssiin perustetaan avoimeen kansalaiskeskusteluun ja eduskunnan kannanottoon.
Suomi tukee pyrkimyksiä tehdä mahdolliseksi Itä- ja Keski-Euroopan ja Baltian maiden liittyminen Euroopan unioniin.
Hallituksen talouspolitiikka tähtää siihen, että Suomi täyttää Euroopan unionin talous- ja rahaliiton kriteerit, jotta Suomi voi niin päätettäessä liittyä talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen sen käynnistyessä. Liittymisestä päätetään eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen perusteella.
Talous- ja rahaliiton lähestymiskriteerien täyttämisen lisäksi hallitus painottaa työllisyyden asemaa Euroopan unionin talouspoliittisessa yhteistyössä ja unionin mahdollisuuksia tasata ulkoisista syistä poikkeavaa suhdannekehitystä eri jäsenvaltioissa.
4. Talous ja työllisyys
Talouspolitiikan yleinen linja
Talouspolitiikan päätavoite on työttömyyden puolittaminen vaalikauden aikana. Sen saavuttamiseksi taloudellisen kasvun on oltava koko vaalikauden ajan nopeaa ja ympäristön kannalta kestävää. Viennin kasvun on jatkuttava voimakkaana ja myös investointien ja kulutuksen on lisäännyttävä ripeästi. Työllisyyden kohentuminen edellyttää tuotantorakenteen monipuolistamista ja kasvun ulottamista myös työvoimavaltaisiin palveluihin.
Kestävän, työllisyyttä parantavan kasvun edellytyksenä on hyvä kilpailukyky ja nykyistä alhaisempi reaalikorko. Reaalikoron alentamiseksi vaihtotaseen on pysyttävä ylijäämäisenä ja talouspolitiikan eri osat, raha-, finanssi- ja työmarkkinapolitiikka on nivottava onnistuneesti yhteen.
Hallitus rakentaa alhaiselle reaalikorolle edellytykset luovan, kasvua tukevan ja työttömyyttä tehokkaasti vähentävän talouspolitiikkansa neljän peruspilarin varaan:
1. Kasvun työllisyysvaikutusten lisäämiseen ja pitkäaikaistyöttömyyden pikaiseen vähentämiseen tehostamalla työvoimapolitiikkaa ja työmarkkinoiden toimivuutta.
2. Inflaation torjumiseen hallituksen, Suomen Pankin ja työmarkkinajärjestöjen yhteisin ponnistuksin.
3. Valtionvelan bruttokansantuoteosuuden kääntämiseen vaalikauden aikana laskuun etupainotteisin, sosiaalisesti oikeudenmukaisin ja työllisyysvaikutukset huomioon ottavin valtion menojen supistuksin.
4. Veropolitiikkaan, jolla kannustetaan työntekoa ja yritteliäisyyttä sekä tuetaan taloudellista kasvua. Veropolitiikan yleisenä tavoitteena on OECD-maihin verrattuna rakenteeltaan ja tasoltaan kilpailukykyinen verotus.
Työllisyys
Työttömyyden puolittaminen vaalikauden aikana edellyttää nopeaa taloudellista kasvua ja elinkeinopolitiikkaa, jolla luodaan edellytykset korkeaan osaamiseen perustuvalle uusteollistamiselle ja pk-yritysten toiminnan kehittymiselle. Sen lisäksi tarvitaan työmarkkinoiden toiminnan parantamista sekä aktiivisen työvoimapolitiikan tehostamista ja työhön kohdistuvan verotuksen keventämistä sekä työn uudelleen jakoa.
Työttömyyttä alennetaan kasvun edistämisen lisäksi myös seuraavin toimenpitein:
1. Hallitus tehostaa työvoimapoliittisia toimia lisäämällä voimavaroja työllisyyden hoitoon. Hallitus antaa jo tänä keväänä työllisyyslisäbudjetin. Sen työllistämistoimet rahoitetaan vähentämällä talousarvion muita menoja.
Aktiivisella työvoimapolitiikalla alennetaan avointa työttömyyttä jo vuoden 1995 aikana. Kansallisella rahoituksella toteutettavien ohjelmien piirissä olevien henkilöiden osuus työvoimasta nostetaan vähintään viiteen prosenttiin. Työvoimapolitiikan toimenpiteet kohdennetaan nuoriin ja pitkäaikaistyöttömiin. Työmarkkinoilta syrjäytyminen estetään tehostamalla yhteiskunnan järjestämien työ- ja koulutuspaikkojen tarjontaa.
Lisäbudjetissa suunnataan varoja myös työvoimavaltaisiin rakennus-, perusparannus- ja liikennehankkeisiin. Lisäbudjetin valmistelun yhteydessä selvitetään mahdollisuudet lisätä asuntotuotantoa tarkistamalla korkotukiehtoja.
2. Pienten ja keskisuurten yritysten työllistämismahdollisuuksia parannetaan suuntaamalla työttömyysvakuutusmaksun alentamisvaraa niihin.
3. Työhallinnon palveluja tehostetaan yksilöllisempien työvoimapalvelujen takaamiseksi.
4. Hallitus edistää omilla toimillaan sellaisten työmarkkinasopimusten syntymistä, joissa otetaan huomioon työllisyysnäkökohdat. Yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa uudistetaan työlainsäädäntöä siten, että työllistämistä ja työhön menoa estäviä jäykkyystekijöitä puretaan. Työttömien aktiivista hakeutumista koulutukseen ja työmarkkinoille tuetaan. Työttömyyden ongelmaa helpotetaan myös luomalla mahdollisuuksia työn uudelleenjakamiseksi esim. työvuorottelujärjestelmän ja kaksi kertaa kuusi tuntia -päivävuorojärjestelmän avulla.
5. Työnteon kannustimien lisäämiseksi verot, tulonsiirrot ja palvelumaksut mitoitetaan yhteensovittaen siten, että ne kannustavat aina työntekoon. Hallitus selvittää pikaisesti toimenpide-esitykset ja antaa tarvittavat lakiesitykset siten, että eduskunta voi käsitellä ne viimeistään kevätistuntokaudella 1996.
6. Hallitus edistää työpaikkojen syntyä kierrätykseen ja muille ympäristöliiketoiminnan aloille. Omatoimista työllistymistä tuetaan edistämällä työ- ja palveluosuuskuntatoimintaa.
Vakaa hintataso
Hallitus tukee täysin Suomen Pankin tavoitetta inflaation vakauttamiseksi alhaiselle tasolle. Tavoitteen toteutuminen on välttämätöntä alhaisten korkojen ja talouden kestävän nousun sekä työllisyyden paranemisen turvaamiseksi. Se edellyttää myös hallituksen tiivistä yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen kanssa. Keskuspankin itsenäisyys vahvistaa vakaan rahanarvon politiikan uskottavuutta.
Valtiontalouden tasapainottaminen
Valtion velan bruttokansantuoteosuus käännetään vaalikauden aikana laskuun. Tämä edellyttää, että vaalikauden loppuun mennessä saavutetut vuotuiset rakenteelliset menojen supistukset ovat vähintään 20 miljardia markkaa nykytasoon verrattuna. Menojen leikkauksia etsittäessä on oltava valmis tarkastelemaan kaikkia talousarvion menoja. Hakemalla menojen leikkaukset mahdollisimman laajalta alueelta turvataan parhaiten talouden perusrakenteet, toimivat julkiset palvelut sekä kaikkien kansalaisten toimeentulo. Menojen uudelleen arvioinnilla edistetään myös talouden toimivuutta.
Menojen leikkaukset ajoitetaan etupainotteisesti ja ne kohdistetaan ottaen huomioon työllisyysvaikutukset. Vuoden 1996 valtion talousarvioon tehdään vähintään 10 miljardin markan rakenteelliset menojen leikkaukset. Suuruudeltaan noin 12 miljardin markan aiempia säästöjä jatketaan. Hallitus täsmentää vuoden 1996 menojen leikkaukset hallitusohjelman liitteenä olevassa lisäpöytäkirjassa. Siinä esitetyt toimenpiteet merkitsevät vuosille 1997–1999 ajoittuvia lisäsäästöjä, joiden yhteissumma kohoaa noin 5 miljardiin markkaan.
Verotus
Valtion talouden tasapainotus hoidetaan nostamatta kokonaisveroastetta.
Verotuksen rakennetta muutetaan selkeästi työn tekemistä ja työn teettämistä suosivaksi. Ansiotulojen verotusta kevennetään muuttamalla verorakennetta vaiheittain vaalikauden aikana. Kevennys suunnataan kaikkiin tuloluokkiin erityisesti pieni- ja keskituloisten asema huomioon ottaen. Veroperusteiden muutoksien vaikutus on vaalikauden lopussa nykytasoon verrattuna 5–10 miljardia markkaa.
Verokevennykset aloitetaan poistamalla vakuutetun kansaneläkemaksu ja asteittain sairausvakuutusmaksun porrastus. Verotuottojen turvaamiseksi veropohjan tiiviydestä huolehditaan sekä henkilöverotuksessa että yritysverotuksessa. Ansiotulojen verotuksen keventäminen käynnistetään vuonna 1996. Veropoliittiset toimenpiteet ajoitetaan ja mitoitetaan suhdannepoliittisesti oikealla tavalla sekä ottaen huomioon työmarkkinaratkaisujen sisältö.
Pääoma-, yhteisö- ja korkotulojen verokanta nostetaan vaalikaudeksi 28 %:iin.
Työhön kohdistuvien verojen alentamista kompensoidaan merkittävässä määrin ympäristöveroilla. Veromalli laaditaan sellaiseksi, että verotus kannustaa energian säästöön ja ympäristölle haitallisten päästöjen vähentämiseen sekä tukee työvaltaisten ja uuden teknologian alojen kehittymistä eikä vaikeuta Suomen vientiä.
Verotuksen painopistettä siirretään välillisen verotuksen suuntaan.
Pienten ja keskisuurten yritysten verotusta kehitetään eri yritysmuotojen tasapuolista kohtelua edistävällä tavalla.
Perintö- ja lahjaverotusta korotetaan ja leimaverotusta kehitetään.
Verokertymän kartuttamiseksi kehitetään ennakonperintää ja veronkantoa sekä tehostetaan harmaan talouden torjuntaa. Veroviranomaisten suoraa tiedonsaantia kehitetään. Tavoitteena on, että olennaisesta osasta palkansaajien veroilmoituksia luovutaan.
Hallitus toimii aktiivisesti Euroopan unionissa verotuksen kehittämiseksi siten, että
- energia- ja haittaveroja yhdenmukaistetaan ja tasoa nostetaan
- korkotuloille säädetään minimiverokanta ja kansainvälisiin pääomasiirtoihin kohdistuvia veroja yhtenäistetään
- työvoimavaltaisten palvelujen arvonlisäverokantaa alennetaan osana työllisyyspolitiikkaa.
Valmistautuminen Euroopan talous- ja rahaliiton III vaiheeseen
Toteuttamalla talouspoliittiset tavoitteensa inflaation, korkotason, valtiontalouden alijäämien ja julkisen velan osalta hallitus luo edellytykset sille, että Suomi täyttää Euroopan talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen lähestymiskriteerit sen käynnistyessä. Suomen mahdollisesta liittymisestä rahaliiton kolmanteen vaiheeseen päätetään eduskunnassa hallituksen erillisen esityksen perusteella.
Rahaliittoa arvioitaessa on lähestymiskriteerien lisäksi painotettava työllisyyden asemaa Euroopan unionin talouspoliittisessa yhteistyössä sekä pyrittävä parantamaan unionin mahdollisuuksia tasata eri jäsenvaltioiden ulkoisista syistä poikkeavaa kehitystä. Suomen on oltava aloitteellinen rahaliiton edellytysten vahvistamiseksi.
5. Elinkeinopolitiikka
Hallituksen elinkeinopolitiikan tavoitteena on taloudellisen kasvun turvaaminen ja työllisyyden parantaminen. Hallitus edistää markkinoiden toimivuutta ja kilpailua pyrkien kansainvälisen talouden ja Euroopan unionin jäsenyyden tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Hallitus huolehtii siitä, että yritysten yleiset toimintaedellytykset ovat tasolla, jolla Suomi kilpailee menestyksellisesti suorista investoinneista maailmanlaajuisesti, Euroopan unionissa sekä Itämeren alueen aktiivisena toimijana. Hallitus uudistaa Suomen teollisuusstrategian tämän mukaisesti.
Hallitus edistää yritysten innovaatioihin, koulutettuun työvoimaan, työelämän laatuun, korkeatasoiseen ympäristönsuojeluun sekä tutkimus- ja kehityspanokseen perustuvaa reaalista kilpailukykyä. Yritysten hintakilpailukyky turvataan alhaisella inflaatiolla ja työllisyyttä edistävällä verotuksella. Hallitus parantaa työmarkkinoiden toimivuutta yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa ottaen huomioon erityisesti pk-yritysten olosuhteet. Kansallista tuottavuusprojektia jatketaan.
Hallituksen tavoitteena on, että yksityisen sektorin kasvava panostus mukaan lukien tutkimus- ja kehitystoimintaan suunnattavien investointien kansantuoteosuus kasvaa. Tutkimustoimintaa suunnataan erityisesti elinkaarellaan nouseville teollisen ja palveluosaamisen aloille, kuten energiaan, telekommunikaatioon ja ympäristöön.
Hallitus harjoittaa aktiivista teollisuuspolitiikkaa huolehtimalla valtionyhtiöiden pääomantarpeesta ja kehittää niiden toimintaa ja omistajarakennetta yrityskohtaisesti sekä edistää niiden kansainvälisen kilpailukyvyn parantamista. Omistusjärjestelyistä saatavia varoja ohjataan teollisen tuotannon edellytysten vahvistamiseen ja rakenteen uusimiseen.
Korkea työttömyys ja nopeat muutokset eräillä palvelualoilla vaativat tehokkaita vastatoimia työttömyyden vähentämiseksi. Hallituksen työllisyyspolitiikalla pyritään uusien työpaikkojen syntymiseen pieniin ja keskisuuriin teollisuus- ja palveluyrityksiin. Hallitus edistää toimillaan yritysten oman pääoman vahvistumista, erityisesti pk-yritysten mahdollisuuksia rahoitusrakenteensa tervehdyttämiseen. Hallitus edistää innovatiivisten pk-yritysten verkottumista, vientiä ja kansainvälistymistä, parantamalla erityisesti niiden vakuus- ja riskirahoitusmahdollisuuksia.
Yritystukijärjestelmää selkeytetään ja tuen vastikkeellisuutta lisätään. Kilpailua vääristävät ja päällekkäiset tuet poistetaan. Selvitetään valtion yritysrahoitusmuodot ja -organisaatioiden työnjako. Päällekkäisyydet poistetaan ja kehitetään tehokas rahoitusjärjestelmä kattamaan yrityssektorin erityisrahoitustarpeet Euroopan unionin oloissa. Teollisuus- ja palvelualojen tukien yhteensovittaminen järjestetään kauppa- ja teollisuusministeriön alaisuuteen.
Hallitus edistää rahoitussektorin tervehtymistä ja kilpailua siten että pankkituki palautuu valtiolle mahdollisimman suurelta osin. Tehostetaan pankki- ja vakuutustarkastusta. Harmaiden markkinoiden vastaisia toimia lisätään oikeudenmukaisuuden ja terveen kilpailun edistämiseksi sekä julkisen talouden vahvistamiseksi. Selvitetään mahdollisuuksia TEL-varojen aktiivisempaan sijoittamiseen yritysten oman pääoman vahvistamiseksi.
Hallitus turvaa riittävän energian saannin ja edistää energiansäästöä ensisijaisesti markkinatalouden keinoja käyttäen. Hallitus edistää hinnaltaan kilpailukykyisten vaihtoehtoisten energiamuotojen tutkimusta ja käyttöä. Energian hinnoittelun ja verotuksen tulee tukea ympäristötavoitteiden täyttymistä ja Suomen kansainvälistä kilpailukykyä.
Hallituksen maatalouspolitiikan tavoitteena on Suomen maatalouden kestävän kilpailukyvyn parantaminen yhteismarkkinoilla. Maataloutta kannustetaan tuotannon arvonlisän kasvattamiseen ja markkinoiden parempaan huomioon ottamiseen. Tällöin elintarviketaloudesta aiheutuva valtiontalouden rasitus vähenee oleellisesti.
Euroopan unionin yhteistä maatalouspolitiikkaa sekä Suomen liittymissopimuksen antamia mahdollisuuksia hyödynnetään suomalaisen elintarviketuotannon toimintaedellytysten turvaamiseksi.
Hallitus toimii Euroopan unionin maatalouspolitiikan kehittämiseksi taloudellisesti ja ekologisesti kestävälle pohjalle ja ottaen huomioon unionin mahdollinen laajentuminen. Yhteisen maatalouspolitiikan tulee soveltua tuotannon mahdollisuuksiin myös Euroopan pohjoisilla alueilla ja tukea maaseudun tasapainoista kehittämistä, maatalouden erikoistumista sekä kunkin alueen luontaisten tuotanto-olosuhteiden hyödyntämistä.
Maa- ja metsätalouden budjettisäästöt kohdistetaan maatalouden hinta- ja tulotukeen, tuotannon tasapainottamiseen, metsä- ja kalatalouden tukeen sekä maatalouden lomitus- ja eläkejärjestelmiin. Hallintoa ja neuvontaorganisaatioita kevennetään.
Kansallisia tukitoimia kehitetään muutosta suosivaan suuntaan ja edistetään tuotantorakenteen monipuolistumista, mm. luomutuotantoa. Liittymissopimuksen mukainen tuki vakavien vaikeuksien varalta otetaan käyttöön vuodesta 1997 alkaen maatalouden turvaamiseksi erityisesti eteläisessä Suomessa. Maatalouden ympäristötuen käyttökriteerejä arvioidaan ja tarvittaessa tarkistetaan saatujen kokemusten perusteella kiinnittäen erityistä huomiota vesistöjen hajakuormitukseen.
Maatalouden yritysmuotoja kehitetään siten, että maatilojen erilaiset tulonlähteet ja työllistämismahdollisuudet otetaan paremmin huomioon. Maaseudun pienyritystoimintaa edistetään verkostoitumista kehittämällä.
Hallitus selvittää, miten suurempi osa metsien kasvusta saataisiin hyötykäyttöön ekologisesti ja taloudellisesti kestävällä tavalla. Hallitus edistää jalostusarvon nostamista puuraaka-aineen hyödyntämisessä. Hallitus jatkaa maamme aktiivista osallistumista kansainväliseen metsäpolitiikkaan ja edistää maassamme harjoitettavan kansalliseen yhteisymmärrykseen perustuvan kestävän metsäpolitiikan tunnettavuutta.
6. Koulutus, tiede ja kulttuuri
Yksilön, yhteiskunnan ja elinkeinoelämän kyky vastata muutokseen, kansainvälistymiseen ja tiedon merkityksen korostumiseen riippuu perussivistyksestä, erityisosaamisesta ja luovuudesta. Elinikäisen oppimisen periaate on muutettava käytännön toteutustavoiksi yhteistyössä työmarkkinoiden kanssa. Tavoitteena on koko väestön koulutustason kohottaminen.
Hallitus pitää lähtökohtana koulutuksen perusturvan takaamista kaikille asuinpaikasta, kielestä ja taloudellisesta asemasta riippumatta. Hallitus takaa koko ikäluokalle maksuttoman peruskoulun ja sen jälkeisen lukio- tai ammatillisen koulutuksen. Koulutuksen laadusta ja reagointiherkkyydestä yhteiskunnan muutoksiin huolehditaan mm. jatkuvalla arvioinnilla ja koulutuksen määrällinen sääntelyjärjestelmä uudistamalla. Koulutuksen lainsäädäntö kootaan hallituskaudella.
Hallitus panostaa tietoverkkojen ja tiedon valtatien antamien mahdollisuuksien hyväksikäyttöön. Tietoyhteiskunnan perustaidot tulee antaa kaikille suomalaisille. Koulutusjärjestelmä saatetaan tietoverkkojen piiriin sekä turvataan oppilaitosten mahdollisuudet näiden palvelujen käyttöön. Kirjastolaitoksen edellytykset turvataan osana tietoyhteiskuntastrategiaa.
Peruskoulu-, lukio- ja ammatillisten oppilaitosten verkkoa tehostetaan ja yhteistyötä lisätään tavoitteena oppilaiden valinnanmahdollisuuksien monipuolistaminen. Suomalaisten matemaattis-luonnontieteellistä osaamista nostetaan kansainväliselle tasolle.
Ammattikorkeakoulujärjestelmä vakiinnutetaan laadullisesti korkeatasoiseksi ja työelämän tarpeita palvelevaksi. Työvoimakoulutusta ja omaehtoista koulutusta sekä niiden tukijärjestelmiä yksinkertaistetaan siten, että ne kannustavat aina yksilöä valitsemaan koulutuksen.
Autonomisten korkeakoulujen rakenteellista kehittämistä jatketaan, keskinäistä yhteistyötä sekä työnjakoa myös ammattikorkeakoulujen kanssa kehitetään. Korkeakoulujen rahoitus järjestetään niin, että korkeakoulut kykenevät tulokselliseen ja pitkäjänteiseen toimintaan. Yliopistojen rahoituksessa kiinnitetään huomiota huippuyksiköiden muodostumiseen ja vastavalmistuneiden työllistymiseen.
Kansallista innovaatiojärjestelmää kehitetään kokonaisuutena niin, että perustutkimuksen ja soveltavan tutkimuksen tasapaino toteutuu. Valtion tutkimuslaitosten ja tutkimusasemien rakenteellista kehittämistä jatketaan. Hallitus tukee kansallista pyrkimystä nostaa tutkimus- ja tuotekehitysvarojen kansantuoteosuutta.
Moniarvoisen ja uusiutuvan kulttuuritoiminnan edistämiseksi korostetaan kulttuuri-, liikunta- ja vapaa-aikatoiminnassa vapaan kansalaistoiminnan edellytyksiä. Veikkausvoittovarat kohdennetaan edelleen liikuntaan, taiteeseen, tieteeseen ja nuorisotoimintaan. Erityistä huomiota kiinnitetään syrjäytymisvaarassa olevien ja syrjäytyneiden nuorten aseman parantamiseen.
7. Sosiaali- ja terveyspolitiikka sekä työelämän kehittäminen
Sosiaali- ja terveyspalvelut, ansiosidonnainen sosiaaliturva ja vähimmäisturva muodostavat hyvinvointiyhteiskunnan ytimen. Niiden turvaamiseksi sosiaali- ja terveysturvassa tarvitaan vaalikauden aikana merkittäviä, rakenteellisia muutoksia ja menojen karsintaa.
Tukijärjestelmiä on kehitettävä niin, että työn tekeminen parantaa aina taloudellista tilannetta. Vähimmäisturvan etuusjärjestelmää on selkeytettävä.
Sosiaalietuuksien, asiakasmaksujen, ansiotulojen kasvun ja verotuksen on muodostettava kokonaisuus, joka kannustaa työn tekemiseen, opiskeluun sekä estää nk. kannustinloukkujen syntymisen. Sosiaalisten tulonsiirtojen, maksujen ja verotuksen yhteensovittamisesta tehdään kokonaisarviointi ja tarvittavat toimenpiteet toteutetaan mahdollisimman pikaisesti mahdollisimman pikaisesti siten, että ei heikennetä kaikkein heikko-osaisimpien turvaa. Perhepoliittisten tukien ja palvelumaksujen yhteensovittaminen selvitetään samassa yhteydessä.
Vähimmäisturva rahoitetaan yleisin verovaroin. Yritysten työn tekemiseen liittymättömät sosiaaliturvamaksut poistetaan asteittain. Myös palkansaajien ja eläkeläisten kansaneläkevakuutusmaksut poistetaan. Kansaneläkkeitä ja sairausvakuutusta varten on oltava omat rahastonsa.
Työeläkemaksujen ja eläke-etuuksien tasapainottamiseksi sekä työeläkemaksujen nousupaineen rajoittamiseksi työeläkkeisiin toteutetaan työmarkkinajärjestöjen kanssa yhteisesti valmisteltavat muutokset vuoden 1996 alusta. Tavoitteena on kokonaismaksun nousun rajoittaminen vuonna 1996 enintään yhteen prosenttiyksikköön.
Uudistusten kohteina ovat mm. eläkepalkan laskenta-ajan pidentäminen, tulevan ajan oikeuksien vähentäminen ja indeksijärjestelmien tarkistaminen. Lisäksi selvitetään lyhyiden työsuhteiden vakuuttaminen. Yksivuotisilla laeilla toteutettuja indeksileikkauksia ei palauteta.
Työ- ja kansaneläke muodostavat kokonaiseläketurvan. Eläkejärjestelmiä kehitetään kokonaisuutena, jonka yhteydessä mm. kansaneläkkeiden pohjaosan eläkevähenteisyys toteutetaan.
Maatalousyrittäjien ja yrittäjien sosiaaliturvajärjestelmiä kehitetään mm. lisäämällä omavastuita. Lomitusjärjestelmää organisoidaan uudelleen.
Työttömyysturvan kokonaisuudistus toteutetaan pikaisesti yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. Uudistus liittyy mm. turvan pituuden ja määräytymisperusteiden uudelleenarviointiin. Samanaikaisesti lisätään aktivoivia tekijöitä - kuntoutus, koulutus - sekä työvoimapoliittisia toimenpiteitä työllistämisen parantamiseksi. Lyhytaikaisen työskentelyn mahdollisuutta edistetään. Työmarkkinatuen toimivuutta parannetaan korostamalla sen aktivoivia työvoimapoliittisia tavoitteita.
Työttömyysturvan rahoituksen tulee olla kestävä kaikissa taloudellisissa olosuhteissa.
Sairausvakuutusjärjestelmässä vähimmäispäivärahan saamisehtoja tarkistetaan. Sairausvakuutusten kustannusten kasvua hillitään mm. vaikuttamalla terveydenhuoltojärjestelmän avulla lääkkeiden käyttöön.
Yhteiskunta turvaa peruspalvelut kaikille väestöryhmille. Julkinen palvelujärjestelmä on sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen perusta. Sitä täydentävät yksityiset palvelut, sosiaali- ja terveysalan järjestöt sekä omais- ja lähimmäistyö.
Palvelurakenteen muutosta edistetään avohoitoa ja välimuotoisia palveluita kehittämällä. Erityisesti kiinnitetään huomiota syrjäytymisen ehkäisemiseen ja heikoimmassa asemassa oleviin ryhmiin. Palvelujärjestelmän kehittämisessä edistetään asiakasnäkökulmaa sekä kustannustehokkuutta. Hoidon porrastusta jatketaan. Erikoissairaanhoidossa tehostetaan toimivaa työnjakoa.
Ehkäisevä sosiaali- ja terveyspolitiikka on tärkeä yksilön elämän hallinnan ja omatoimisuuden näkökulmasta sekä taloudellisista syistä. Edistetään erityisesti työkykyä ylläpitävää toimintaa ja varhaiskuntoutusta.
Alle kouluikäisten lasten päivähoito-oikeuden laajennus toteutetaan vuonna 1996.
Työelämän kehittäminen
Ihmisten osaaminen, toimivat työmarkkinat ja hyvät työmarkkinasuhteet ovat tärkeitä kansallisia menestystekijöitä. Hallitus kunnioittaa työelämän perusoikeuksia, kehittää työelämää vakiintunutta kolmikantaperiaatetta noudattaen ja pitää lähtökohtanaan hyvää yhteistyötä työmarkkinajärjestöjen kanssa.
Hallitus laatii kansallisen työelämän kehittämisohjelman yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. Työntekijöiden työkyvystä, terveydestä ja osaamisesta huolehditaan. Kansallista tuottavuusohjelmaa jatketaan. Aktiivisen työvoimapolitiikan merkitystä korostetaan ja yrittämisen edellytyksiä parannetaan.
Työelämän joustavuuden lähtökohtana on sekä yritysten että työntekijöiden tarpeet. Tässä tarkoituksessa hallitus rohkaisee työmarkkinajärjestöjä kehittämään keskusjärjestöjen, liittojen ja paikallisen tason sopimustoimintaa. Työehtojen vähimmäisturvajärjestelmä taataan.
Työlainsäädäntöä uudistetaan kolmikantayhteistyössä ottaen huomioon työelämässä tapahtunut kehitys. Eri työaikamuodoissa ja epätyypillisissä työsuhteissa työskentelevien asema selvitetään ja turvataan. Työelämän säädöksiä uudistettaessa otetaan huomioon erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten erityispiirteet sekä mahdollisuudet työllistämiskynnyksen madaltamiseen.
Työaika-, vuosiloma- ja yhteistoimintalainsäädäntöä uudistetaan siten, että samanaikaisesti toteutuu sekä työntekijöiden suojelu että joustavuuden lisääntyminen. Työsopimuslain uudistamistarve ja luottamushenkilöiden toimintamahdollisuuksien turvaaminen lainsäädännössä selvitetään.
Hallitus edistää erilaisia tapoja työn ja työajan jakamiseksi vapaaehtoisuuden pohjalta. Rohkaistaan kokeiluja, joissa selvitetään kaksi kertaa 6 tunnin työvuorojärjestelmän toimivuutta. Työn vuorottelujärjestelmä toteutetaan.
Suomi osallistuu Euroopan unionin työ- ja sosiaalinormiston kehittämiseen ja sen kansalliseen soveltamiseen pitäen lähtökohtana jatkuvasti paranevaa suojelun tasoa koko yhteisön piirissä ja Suomessa. Euroopan unionin työelämää koskevia säännöksiä voidaan kansallisesti toteuttaa sopimusmenettelyllä, mikä edellyttää työehtosopimusten yleissitovuuden periaatteen tunnustamista. Varmistetaan, että ulkomaalaisen Suomessa tekemään työhön sovelletaan suomalaisia työehtoja.
Julkisessa palvelussuhteessa työskentelevien työsuhdeturvaa ja muita palvelussuhteen ehtoja kehitetään työntekijöiden yhdenvertaisuusperiaatteen mukaisesti.
Hallitus edistää työelämän tasa-arvoa ja samapalkkaisuusperiaatteen toteutumista yhteistyössä työmarkkinajärjestöjen kanssa.
8. Hallinnon kehittäminen
Yleistä
Hallituksen tavoitteena on hyvinvointiyhteiskunnan peruspalvelujen turvaaminen koko maassa.
Hallitus tukee monipuolistuvaa ja tasapainoista alueellista kehitystä, joka pohjautuu maan eri alueiden osaamisvahvuuksiin. Päämääränä on ihmisten elinehtojen turvaaminen asuinpaikasta riippumatta.
Hallinnon tehokkuutta, toimivuutta ja palvelualttiutta lisätään. Kaikilla hallintotasoilla vahvistetaan kansalaisten todellisia vaikutusmahdollisuuksia ja hallinnon julkisuutta.
Ministeriöiden, keskusvirastojen, väliportaan hallinnon ja kunnallishallinnon välinen työnjako ja rahoitusjärjestelmä selkeytetään.
Aluehallinto ja aluepolitiikka
Hallituksen tavoitteena on luoda tehtävien edellyttämä, selväpiirteinen, alueiden omaleimaisuuden huomioon ottava aluehallinto. Lääninhallitusten, piirihallintoviranomaisten ja maakuntien liittojen toimialoja ja tehtäviä selkeytetään ja päällekkäisyydet poistetaan. Samalla vähennetään tuntuvasti organisaatioiden määrää.
Maakuntien liittojen toimintaa aluekehitysvastuullisina kuntien yhteistoimintaorganisaatioina selkeytetään.
Resurssi- ja hallintokeskeisestä, tukialueisiin sidotusta aluepolitiikasta voimavarojen kohdentamisessa on siirryttävä tarve- ja tavoitekeskeiseen politiikkaan. Uusien yritysten luominen sekä verkostoyhteistyön vahvistaminen ovat aluekehityksen painopisteitä. Voimavaroja suunnataan erityisesti tieto- ja viestintätekniikkaan sekä ympäristöosaamiseen. Lähialueyhteistyötä sekä Euroopan unionin tukien hyödyntämistä vahvistetaan.
Hallitus tukee vahvojen, kansainvälisillä markkinoilla kilpailukykyisten kasvukeskusten luomista. Kaupunkipolitiikka ja maaseutupolitiikka muodostavat hallituksen politiikassa kokonaisuuden, jossa tavoitteena on sosiaalirakenteiltaan tasapainoisten nykyaikaisten kaupunkiyhdyskuntien ja elinvoimaisen, monipuolistuvan maaseudun kehittäminen.
Hallitus pitää keskeisenä Ahvenanmaan maakunnan kehittymistä kansainvälisesti esimerkillisen itsehallinnon mukaisesti.
Kunnallishallinto ja kunnallistalous
Kunnallisen itsehallinnon vahvistamista jatketaan. Vastuu peruspalvelujen saatavuudesta ja laadusta säilyy kunnilla, mutta ne päättävät itse palvelujen tuottamistavasta. Palvelujen saatavuus turvataan eri kieliryhmille.
Valtion ja kuntien välistä työn- ja kustannustenjakoa selkeytetään yhteistyössä kuntien kanssa. Kuntien lakisääteisten tehtävien ja niihin käytettävissä olevien voimavarojen tasapaino turvataan. Kuntien ja valtion välistä neuvottelujärjestelmää kehitetään siten, että julkista taloutta ja sen tasapainoittamista tarkastellaan kokonaisuutena koko vaalikauden käsittävällä aikavälillä. Siten turvataan kuntien mahdollisuudet riittävän pitkäjänteiseen suunnitteluun. Poikkeuksellisen suuren työttömyyden aiheuttamat kunnallistaloudelliset ongelmat, mm. toimeentulomenojen kasvu, otetaan neuvottelumenettelyssä huomioon.
Hallitus selvittää mahdollisuudet uudistaa kuntien rahoituspohjaa mm. verojärjestelmää muuttamalla. Muutokset eivät saa johtaa kokonaisveroasteen nousuun.
Valtionosuusjärjestelmää uudistetaan niin, että vuoden 1996 alusta lukien nykyinen kantokykyluokitus korvataan verotulojen tasausjärjestelmällä. Valtionosuusperusteita tarkistetaan. Kuntien velvollisuus osallistua kansaneläkelaitoksen lisäosakustannusten maksamiseen poistetaan. Vastaavasti leikataan kuntien valtionosuuksia ja nämä varat siirretään Kelalle.
Vuoden 1997 alusta lukien muutetaan tehtäväkohtaisten valtionosuuksien määräytymisperusteet niin, että valtionosuudet perustuvat asukasta, oppilasta, ikäryhmää tai näitä vastaavaa lukua kohti laskettuihin keskimääräisiin menoihin. Lisäksi otetaan huomioon kuntakohtaiset, kuten kaupungistumisesta, haja-asutuksesta ja laaja-alaisuudesta sekä kaksikielisyydestä aiheutuvat kustannukset ja elinkeinorakenteen erilaisuus sekä palvelutarve. Uudistuksen lähtökohtana on hallinnollinen ja toiminnallinen tehokkuus, kustannustietoisuus ja alueellinen oikeudenmukaisuus. Yhteisöjen tuloveron tuotosta kunnille menevän osuuden jakoperusteet uudistetaan ja siirretään otettavaksi huomioon valtionosuusjärjestelmää uudistettaessa.
Hallitus edistää toimintakykyisten ja taloudellisesti toimivien kuntien ja kuntaverkostojen luomista sekä kuntaliitoksia.
9. Oikeuspolitiikka
Valtiosääntöuudistusta jatketaan tavoitteena uusi yhtenäinen perustuslaki.
Perusoikeusuudistuksen tultua hyväksytyksi tarkistetaan lainsäädäntöä uudistuksen edellyttämällä tavalla. Uudistustyön ensisijaisena kohteena on yksityisen ihmisen oikeusturvan parantaminen sekä julkisen vallan velvoitteiden täsmentäminen perusoikeuksien toteuttamiseksi.
Hallitus tehostaa talousrikollisuuden torjumista sekä rikoshyödyn takaisin saantia tiivistämällä mm. verohallinnon, poliisin ja muiden viranomaisten keskinäistä yhteistyötä sekä kansainvälistä yhteistyötä. Uudistetaan julkisuus- ja salassapitolainsäädäntö. Täsmennetään esteellisyyssäännöksiä. Saatetaan päätökseen rikoslain kokonaisuudistus, jonka yhteydessä mm. parannetaan rikoksen uhrin asemaa.
Mahdollistetaan ryhmäkanteen käyttöönotto ympäristö-, työrikos- ja kuluttajasuoja-asioissa.
Tehostetaan kilpailulainsäädäntöä monopolisoitumisen estämiseksi.
Selvitetään siirtymistä nettotulon käyttämiseen sakotuksen perusteena.
10. Viestintä ja liikenne
Viestintä
Hallitus edistää toimivan tietoyhteiskunnan kehittymistä. Kuvaa, ääntä ja muuta tietoa välittävä laajakaistainen tiedon valtaväylä ulotetaan kotitalouksien, julkisten palveluiden ja pk-yritysten käyttöön.
Hallitus edistää sähköisen viestinnän käyttämistä aktiivisesti etätyössä ja -opetuksessa. Hallitus edistää mahdollisuuksia huolehtia uusien opetus- ja oppimisteknologioiden hyödyntämisestä ja oppimateriaalin saattamisesta laajaan kansalliseen käyttöön sekä Yleisradion mahdollisuuksia huolehtia yhteiskunnallisista erityistehtävistä, kuten kansallisista kulttuurivelvoitteista ja eri kansalaisryhmien ohjelmatarpeista.
Painetussa ja sähköisessä viestinnässä edistetään vapaata ja aitoa kilpailua. Hallitus tukee tiedonvälityksen moniarvoisuutta ja -muotoisuutta.
Tele- ja muuta lainsäädäntöä kehitetään monipuolisen tietostrategian edellyttämällä tavalla ja kilpailua lisäävästi. Hallitus edistää telekilpailua Euroopassa sekä hyödyntää suomalaista tietoliikenneosaamista kansainvälisissä yhteyksissä.
Liikenne
Kestävän kehityksen periaatteen on oltava liikennejärjestelmien suunnittelun ja liikenteen hoidon lähtökohta.
Yhdyskuntasuunnittelulla, tietoisuuden lisäämisellä ja taloudellisilla ohjauskeinoilla vähennetään liikenteen aiheuttamia ympäristöhaittoja ja parannetaan liikenneturvallisuutta. Tavoitteena on, että tarvittavat kuljetukset voidaan toteuttaa mahdollisimman vähällä liikenteellä ja tehokkaalla logistiikalla.
Liikenneverkot pidetään koko maassa liikenteen tarvetta vastaavassa ja elinkeinoelämän kilpailukykyä tukevassa kunnossa. Rataverkon palvelutasoa korotetaan. Tieverkon kehittämisessä keskitytään olemassa olevan tiestön tason parantamiseen etenkin kuormitetuilla tieosuuksilla ja taajama-alueilla. Liikenteen tukemiseen suunnatut voimavarat kohdennetaan liikenteen ympäristöhaittojen vähentämisen ja kestävän kehityksen periaatteita noudattaen.
Infrastruktuuri-investoinneissa keskitytään erityisesti laajempiin kansainvälisiin liikenneverkkoihin kuuluviin rautatie- ja tieosuuksiin. Hankkeille haetaan Euroopan unionin rahoitusta.
Joukkoliikenteen ja kevyen liikenteen toimintaedellytyksiä parannetaan sekä lisätään mahdollisuuksia eri liikennemuotojen yhteiskäyttöön. Joukkoliikenteen käytettävyyttä ja kilpailukykyä tuetaan säilyttämällä joukkoliikenteen arvonlisävero nykyisellään.
Suomalaisen merenkulkuelinkeinon toimintaedellytyksiä tuetaan kansainvälisesti hyväksyttävillä menettelytavoilla. Merenkulun turvallisuutta ja ympäristövahinkojen torjuntaa edistetään.
Ilmaliikenteessä hyödynnetään Suomen edullista sijaintia mannertenvälisten lentoreittien varrella.
11. Ympäristö
Hallituksen ympäristöpolitiikan lähtökohtana on taata turvallinen ja terveellinen ympäristö myös tuleville sukupolville sekä luonnon monimuotoisuus. Hallitus toimii parempaa ympäristöä, ympäristöteknologiaan perustuvaa vientiä ja näihin perustuvaa työllisyyttä edistävän ekologisen strategian toteuttamiseksi.
Hallitus tekee ohjelman Rio de Janeiron ympäristö- ja kehityskokouksessa hyväksytyn biologista monimuotoisuutta ja ilmastonmuutosta koskevan yleissopimuksen sekä kestävän kehityksen toimintaohjelman kansalliseksi toimeenpanemiseksi.
Hallitus toimii Euroopan unionissa aktiivisesti ympäristönsuojelun korkean tason saavuttamiseksi. Lähialue- ja kehitysyhteistyössä painotetaan ympäristönäkökulmaa.
Hallitus toteuttaa ympäristön kannalta parhaan mahdollisen teknologian, varovaisuuden sekä aiheuttaja maksaa -periaatteita. Hallitus luo ympäristövahinkojen toissijaisen korvausjärjestelmän. Taloudellisen ohjauksen, ympäristöverojen ja -maksujen, käyttöä lisätään kotimaisin toimin sekä kansainvälisellä yhteistyöllä, kansainvälinen kilpailukyky huomioon ottaen.
Elinkeinotuissa otetaan huomioon ympäristöperusteet. Erityisesti maatalouden aiheuttamaa vesistöjen kuormitusta vähennetään.
Hallitus pyrkii kansalliseen yhteisymmärrykseen metsäpolitiikassa. Metsäpolitiikka perustuu luonnon monimuotoisuudelle ja talousmetsien kestävälle käytölle. Inventoinnin pohjalta laaditaan vanhojen metsien suojeluohjelma, jonka toteuttamista varten luodaan uusia rahoitusjärjestelmiä. Korvauksina käytetään nykyistä enemmän vaihtomaita.
Suomi osallistuu aktiivisesti puutavaran ympäristömerkinnän kehittämiseen Euroopan unionissa. Hallitus valmistelee uuden luonnonsuojelulain, jonka päätarkoitus on säilyttää luonnon monimuotoisuus ja joka toteuttaa Euroopan unionin jäsenyydestä ja muista kansainvälisistä sopimuksista, kuten Itämeren suojelusopimuksesta, johtuvat velvoitteet. Maanomistajan oikeusturvakysymyksiin kiinnitetään erityistä huomiota.
Jo päätetyt luonnonsuojeluohjelmat toteutetaan vuosituhannen vaihteeseen mennessä. Laaditaan pohjavesien suojeluohjelma.
Luonnonsuojelulain, metsälainsäädännön ja muun maankäyttölainsäädännön yhteensoveltuvuus varmistetaan niiden erityispiirteet säilyttäen. Rannoille kohdistuvan maankäytön tulee olla suunnitelmallista ja ympäristönäkökohdat huomioon ottavaa. Lisäksi hallitus yhtenäistää ympäristölupalainsäädännön.
Hallitus jatkaa rakennuslain uudistamista tavoitteena hyvä rakennettu ympäristö, kuntien päätösvallan vahvistaminen, kuntalaisten osallistumismahdollisuuksien lisääminen ympäristönmuutosasioissa sekä maapolitiikan edellytysten parantaminen.
Hallitus antaa esityksen eläinsuojelulaiksi, joka toteuttaa eläinsuojelun korkeat vaatimukset eläinten hoidossa ja kuljetuksessa.
Hallitus tutkii Vuotoksen allashankkeen edellytykset uusimpien ympäristötutkimusten valossa.
Ympäristöministeriön mahdollisuuksia toteuttaa kestävän kehityksen politiikkaa parannetaan vahvistamalla ja selkeyttämällä hallinnollisen yhteistyön muotoja.
Kansantalouden ja valtiontalouden ekologista kirjanpitoa kehitetään.
12. Asuminen
Hallituksen harjoittaman pitkäjänteisen asuntopolitiikan keskeisenä tavoitteena on lisätä kohtuuhintaista asuntotuotantoa, erityisesti vuokra-asunto- ja asumisoikeusasuntotuotantoa sekä peruskorjaustoimintaa. Asunto-osakeyhtiöiden korjausavustusjärjestelmää jatketaan työllisyyssyistä.
Eri ministeriöiden kautta annettavat asumisen tuet koordinoidaan keskenään. Asumistuki sovitetaan yhteen tulonsiirtojen ja verotuksen kanssa.
Hallitus edistää vuokra-asuntomarkkinoiden vakautta. Vuokralaisten aseman turvaamiseksi selvitetään keinot, joilla voidaan turvata rajoituksesta vapautuvien aravavuokra-asuntojen säilyminen vuokra- tai asumisoikeuskäytössä.
Hallitus seuraa vuokrasääntelyn purkamisen vaikutusta vuokralaisten asemaan ja vuokratasoon ja ryhtyy tarvittaessa tilanteen edellyttämiin toimiin huoneenvuokralain muuttamiseksi.
Hallitus selvittää, voidaanko valtion asuntorahaston toimialaa laajentaa niin, että sen lainanottoa ei lueta valtion velaksi, ja kehittää joukkovelkakirjoihin perustuvia pitkäaikaisia rahoitusjärjestelmiä muun muassa yhdessä työeläkerahastojen kanssa.
Hallitus kehittää asuntojen rahoitusehtoja asumiskustannusten kohtuullistamiseksi. Yhtenäislainan pääomittamisesta luovutaan ja lainaehtoja muutetaan korkotasoa ja vuosimaksua alentamalla.
Hallitus laatii erityisohjelman rakentamisteknologian, puurakentamisen, ekologisen rakentamisen ja rakentamisen laadun ja vastuun kehittämiselle. Rakentamisen laatunormeja kehittäessään hallitus ottaa huomioon sekä väestön vanhenemisen että avoterveydenhuollon vaatimukset.