Pääministeri Antti Rinteen puhe Suuri veropäivä -tilaisuudessa 9.10.

Hyvät kuulijat, hyvät naiset ja miehet!

Kiitän lämpimästi kutsusta tähän tilaisuuteen.

Minua pyydettiin puhumaan erityisesti hallitukseni talous- ja veropolitiikasta. Se on mieluinen tehtävä.

Kuvaan aluksi talouspolitiikkaa, joka hallituksen kaiken muunkin politiikan tavoin perustuu kestävän kehityksen ajattelulle.

Esittelimme jo kesäkuussa tulevaisuusvisiomme siitä, kuinka Suomesta rakennetaan sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää yhteiskuntaa. Sitä visiota toteutetaan käytännössä ensi vuoden budjetin avulla.

Suomessa ja muissa pohjoismaisissa hyvinvointivaltioissa on jo kauan sitten tehty merkittävä oivallus: Sosiaalinen ja taloudellinen kestävyys eivät ole toisiaan poissulkevia asioita, vaan ne ovat saman kolikon kääntöpuolet.

Tämä oivallus on mahdollistanut maailman parhaan yhteiskuntamallin rakentamisen ja kehittämisen.

Tuo oivallus ei ole vanhentunut, vaan se on jopa entistä ajankohtaisempi.

Mielestäni on nimittäin täysin selvää, että paitsi jo nykyään, varsinkaan tulevaisuudessa taloudellinen kestävyys ei ole mahdollista ilman sosiaalista ja ekologista kestävyyttä.

Miettikää vaikka ilmastonmuutoksen torjuntaa. Vielä joitakin vuosia sitten sanaa maailmanpelastaja käytettiin ivallisesti naureskellen.
Ei käytetä enää samalla tavalla, sillä useimpien naureskelijoiden silmät ovat avautuneet: Maailmanpelastajat ovat menestyjiä taloudellisessa mielessä.

Meillä suomalaisilla on kaikki mahdollisuudet innovoida, kehittää ja tuotteistaa ratkaisuja, jotka samaan aikaan ratkaisevat ihmiskunnan suurinta haastetta sekä tuottavat meille taloudellista hyötyä ja hyvinvointia.

Hallitukseni ottaa ilmastonmuutoksen torjunnan erittäin vakavasti. Viestimme niin kotimaassa kuin EU:ssakin on, että ”kyllä, mutta” -ilmastopolitiikan aika on ohi.

Minulta on kysytty – erityisesti ulkomailla – useamman kerran, miksi hallitusohjelman ensimmäinen sana on ilmastonmuutos.

Vastaukseni on yksinkertainen: Koska emme halua, että se on ihmiskunnan viimeinen sana.

Hyvät kuulijat!

Hallituksen talouspolitiikan päämääränä on ihmisten hyvinvoinnin lisääminen. Tavoitteemme on, että suomalaisilla on huomenna paremmin kuin tänään.

Kun sanon ihmisten hyvinvoinnin lisääminen, tarkoitan kaikkia ihmisiä – en vain niitä, joilla menee jo valmiiksi hyvin. Siksi huolehdimme siitä, että eriarvoisuus suomalaisessa yhteiskunnassa vähenee.

Se ei ole pelkästään oikeudenmukaista ja edistyksellistä politiikkaa. Se on myös vastuullista ja viisasta talouspolitiikkaa.

Yhtä viisasta on se, että vahvistamme Suomen kilpailukykyä panostamalla ihmisten osaamiseen.

Toteutamme koulutuksen kunnianpalautuksen tekemällä merkittäviä tulevaisuusinvestointeja koulutukseen kaikilla asteilla, jotta Suomen osaamistaso kulkisi ainoaan hyväksyttävään suuntaan:

Ylöspäin.

Tämä, jos mikä, on vastuullista taloudenpitoa.

Olisi täysin vastuutonta olla panostamatta varhaiskasvatukseen.
Olisi täysin vastuutonta olla panostamatta peruskouluun, jota suomalaiset yritysjohtajat kuvaavat yhtenä tärkeimpänä menestystekijänä.
Olisi täysin vastuutonta olla laajentamatta oppivelvollisuusikää toiselle asteella, sillä me kaikki tiedämme, että toisen asteen koulutus on jo tänä päivänä työelämän näkökulmasta todellinen perusasteen koulutus.

Oppivelvollisuuden pidentäminen on merkittävä tulevaisuusuudistus, joka maksaa itsensä takaisin korkeamman osaamisen ja työllisyyden muodossa.

Uskon, että – aivan kuten peruskoulun kohdalla – parinkymmenen vuoden päästä suomalaiset yritysjohtajat kiittelevät ja kehuvat päätöstä laajentaa oppivelvollisuus toiselle asteelle.

Hyvät naiset ja miehet!

Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa talous on ihmistä varten, ei toisinpäin. Toteutamme aktiivista ja vastuullista finanssipolitiikkaa, joka mitoitetaan suhdannetilanteen edellyttämällä tavalla.

Ilman tulevaisuusinvestointeja ja pysyviä panostuksia osaamiseen ja hyvinvointiin edessämme olisi hitaan kurjistumisen ja näköalattomuuden tie.
Sellaista emme halua nähdä ja siksi tämä hallitus on valinnut toisenlaisen tien.

Kuten totesin puheeni alussa, hallitus haluaa vähentää eriarvoisuutta suomalaisessa yhteiskunnassa ja lisätä kaikkien ihmisten hyvinvointia. Tämä hallitus kaventaa tuloeroja. Parannamme pienituloisten toimeentuloa. Se hyödyttää koko yhteiskuntaa.

Panostukset osaamiseen ja koulutukseen sekä parannukset ihmisten arkeen ovat juuri sellaista talouspolitiikkaa, joilla ihmisten luottamusta tulevaisuuteen vahvistetaan.

Luottamusta tarvitaan, sillä se on ollut perusta hyvinvointivaltion menestystarinalle.

Kolme viikkoa sitten hallitus kokoontui budjettiriiheen tekemään konkreettisia päätöksiä, joilla vahvistamme ihmisten osallisuutta ja osaamista, työllisyyttä ja kasvun edellytyksiä sekä teemme vastuullista ilmastopolitiikkaa. Tuloksena on 2020-luvun ensimmäinen tulevaisuusbudjetti.

Budjettiriihessä päätimme työllisyyspaketista, jossa helpotamme työnantajien ja työnhakijoiden kohtaamista, helpotamme osaavan työvoiman saatavuutta yrityksiin, edistämme ulkomaisten osaajien rekrytointia, lisäämme palkkatuen käyttöä ja vähennämme yrityksiin kohdistuvaa byrokratiaa, uudistamme työttömien palveluja sekä laadimme yrittäjyysstrategian.

Hallituksessa uskomme vahvasti, että koulutukseen panostaminen on työllisyyden kasvun kannalta erittäin tärkeää, sillä kasvava työllisyys on ennen kaikkea osaamiskysymys.

Mitä enemmän osaamista, sitä enemmän menestystä. Kaava on hyvin yksinkertainen.
Tiedämme myös sen, että talouskasvu perustuu Suomessa ennen kaikkea tuottavuuden kasvuun.
Siksi panostamme tuottavuuden kasvun tärkeimpiin tekijöihin eli osaamiseen ja innovaatioihin.

Budjetissa laitamme liikkeelle tulevaisuusinvestointeja noin 750 miljoonalla ensi vuonna. Tulevat vuodet mukaan lukien nyt esitetään yhteensä 1,35 miljardin investointiohjelmaa

Ensi vuoden budjetti sopii hyvin näkyvissä olevan heikentyvän kasvun näkymään. Ensi vuoden meno- ja tulolinja tarkoittaa sitä, että finanssipolitiikka on lievästi elvyttävää, kasvua tukevaa.

Uudistusten ja investointien tekemättä jättäminen ja leikkaaminen olisi vahingollista politiikkaa sekä tässä tilanteessa, että tulevaisuuden kannalta.

Aktiivisempaa finanssipolitiikkaa on peräänkuulutettu jo pitkään kansainvälisessä keskustelussa. Sitä ovat esittäneet esimerkiksi EKP:n väistyvä ja tuleva puheenjohtaja. Viimeksi täällä Suomessa painavan puheenvuoron siitä esitti Sixten Korkman viikonloppuna.

Tämän hallituksen finanssipolitiikka toteuttaa juuri tällaista aktiivista linjaa.

Olen pannut ilokseni merkille, että hallituksen budjetti on saanut kiitosta ja kehuja.
Kritiikkiä on kuultu erityisesti niiltä tahoilta, jotka valitettavasti liian usein vastustavat kaikkea.

Haluan kuitenkin todeta tosiasian, joka kaikkien kannattaa tunnustaa:

Vastustamisella ei ole koskaan rakennettu mitään uutta.
Yhtään uudistusta ei ole toteutettu sanomalla ”ei”.
Ei-linja on menneisyyden linja.

Siksi me olemme valinneet tulevaisuuslinjan – uudistamisen ja kehittämisen.

Hyvät kuulijat!

Tiedän, että tässä tilaisuudessa on paikalla erittäin suuri määrä verotukseen liittyvää asiantuntemusta.

Olen varma, että tämän päivän aikana eri puheenvuoroissa ja keskusteluissa asiantuntijat syventyvät mielenkiintoisiin ja yksityiskohtaisiin verotukseen liittyviin kysymyksiin.

Ajattelin omasta puolestani kuvata erityisesti sitä, miltä hallituksen talous- ja veropolitiikka näyttävät verotuksen kokemusasiantuntijoiden – siis tavallisen kansalaisen – näkökulmasta.

Ensi vuoden budjettiesitys kasvattaa käytettävissä olevaa tuloa noin 70 prosentilla suomalaisista. Etuuksien korotukset ja päätösperäiset veronalennukset ovat yhteen laskettuna siis selvästi verojen ja maksujen kiristymisiä suuremmat.

Palkansaajien sosiaalivakuutusmaksut kuitenkin hieman nousevat ensi vuonna. Tämä nousu johtuu kilpailukykysopimuksessa vuonna 2016 sovituista muutoksista. Ensi vuosi on viimeinen vuosi, jolloin maksut vielä kikyn johdosta muuttuvat.

Haluan muistuttaa, että kokonaisuutena palkansaajien sosiaalivakuutusmaksujen nousu on kiky-kaudella kompensoitu kokonaan verotuksessa. Kun katsotaan verojen ja sosiaalivakuutusmaksujen muutoksia vuodesta 2016 vuoteen 2020, kokonaisuutena verotus on joko keventyneet tai pysynyt ennallaan.

Tästä on valtiovarainministeriö tehnyt hyvän laskelman.

Sen mukaan pienipalkkaisilla, esimerkiksi 20 000 euroa vuodessa tienaavilla, kokonaisuutena verot ja maksut ovat keventyneet noin yhden prosentin näinä vuosina yhteensä. Myös keskipalkkaisella muutokset ovat keventäneet verotusta.

Kiristymistä on tapahtunut vain niillä, joiden vuosiansiot ovat noin 65 000 ja 80 000 euron välillä. Kiristyminen on ollut heilläkin enimmillään vain noin 0,1 prosenttia tuloista.

Siis 0,1 prosenttia.

Lisäksi on hyvä muistaa, että palkansaajan työeläke- ja työttömyysvakuutusmaksun osalta kyse on siitä, että kiky-ratkaisussa niitä siirrettiin työnantajalta työntekijälle. Kun palkansaajan maksut ovat nousseet, työnantajan maksut ovat alentuneet. Nämä maksumuutokset eivät siis ole kasvattaneet työn verokiilaa.

Hyvät kuulijat!

Hallitus vahvistaa hyvinvointivaltion rahoituspohjaa verotuksen kautta. Pieni- ja keskituloisille verotuksen muutokset kompensoidaan keventämällä ansiotuloverotusta 200 miljoonalla eurolla.

Aivan kuten aluksi kuvasin, ilmastonmuutoksen torjunta on yksi hallitukseni prioriteeteista.

Siksi otamme talouspolitiikassamme huomioon tavoitteemme hiilineutraalista Suomesta vuonna 2035. Lisäksi huomioimme tietysti Suomen tavoitteet ja sitoumukset EU:n ja globaalissa ilmastopolitiikassa. Verotusta koskevilla ratkaisuilla pyritään edistämään ilmastotavoitteita.

Budjettiriihessä päätettyjen toimenpiteiden lisäksi hallitus laatii kestävän verotuksen tiekartan, jonka ensimmäinen vaihe valmistuu vuoden 2020 kehysriiheen mennessä. Lisäksi hallitus toteuttaa energiaverotuksen kokonaisuudistuksen. 

Hyvät kuulijat,

hyvät naiset ja miehet!

Verotuksen ympärillä käytävä keskustelu on paikoitellen – sanalla sanoen – ideologisesti värittynyttä, välillä jopa tahallista vääristelyä.
Esimerkiksi pilkalliset ja ylimieliset puheet himoverottamisesta ovat jotain, mitä en ole koskaan oppinut ymmärtämään.

Olen itse hyvätuloinen ihminen ja olen ollut siinä mielessä hyvin onnellisessa asemassa niin yrittäjänä kuin palkkatöissäkin. Veroja olen maksanut sen mukaisesti kuin hyvinvointivaltioon kuuluvan progression mukaan kuuluukin.

He, jotka puhuvat edellä kuvatulla tavalla, yrittävät luoda virheellistä kuvaa, että veroja maksettaisiin maksamisen ilosta tai että niitä kerättäisiin keräämisen ilosta.

Kuten me kaikki tiedämme, eihän se niin ole.

Ei veroja makseta vain veronmaksun takia, vaan siksi, että yhdessä rakentamamme hyvinvointivaltio nimeltä Suomi toimisi. Hyvinvointivaltio, joka vuosi toisen jälkeen sijoittuu maailman kärkeen, kun mitataan ihmisten hyvinvointia, onnellisuutta ja elämisen laatua.

Ajatus kirkastuu, kun näkee tyttäriensä pääsevän ylioppilaaksi tai valmistuvan yliopistosta. Ajatus kirkastuu, kun näkee lapsenlapsensa päiväkodissa, huolehtivien varhaiskasvatuksen ammattilaisten huomassa.

Ja ajatus kirkastuu, kun herää teho-osastolla ja tietää, että tästäkin selvitään – kiitos yhteisesti rahoitettujen, maailman huippuluokkaa olevien julkisten terveyspalvelujen.

Tällä haluan sanoa vain se, että loppujen lopuksi veroissa on aina kyse siitä, mitä verorahoilla saa.

Ja juuri siihen, hyvät kuulijat, hallitukseni keskittyy ja panostaa.

Toivotan teille kaikille antoisaa veropäivää sekä hyvää keskustelua.

Kiitos paljon.