Pääministeri Petteri Orpon puhe Eurooppa-foorumissa 1.9.2023

Pääministeri Petteri Orpo puhui Turun Eurooppa-foorumissa perjantaina 1.9.2023. Puhe muutosvarauksin.

Hyvät ystävät,

Hyvässä eurooppalaisessa kaupungissa on joki, katedraali ja linna. Turusta nämä kaikki löytyvät. Tervetuloa siis Turkuun!

Euroopan unioni on Suomen tärkein poliittinen ja taloudellinen viitekehys ja arvoyhteisö. Vahva, toimiva ja yhtenäinen EU on elintärkeä Suomelle. Tämä on hallituksen ja minun henkilökohtainen linjani. Olen kampanjoinut 1995 EU-jäsenyyden puolesta, ja se oli silloin parikymppiselle nuorelle täysin uuden maailman avautuminen kylmän sodan Suomen jälkeen. Suomi on aina sopivissa tilanteissa hakenut integraatiota länteen, EEC – EU – ja nyt Nato. Tätä lännettymisen linjaa hallitus jatkaa.

Euroopan menestys on Suomen menestystä. Nykyinen ja tuleva hyvinvointimme nousee ja laskee myös Euroopan kilpailukyvyn mukana. Euroopan osuus globaalista väestöstä ja taloudesta pienenee. Länttä haastetaan monelta suunnalta, eikä hegemonista asemaa enää ole. Yksikään EU-maa ei yksin ole riittävän suuri pärjäämään Kiinalle, Intialle tai Yhdysvalloille. Jotta Eurooppa ja Suomi voivat menestyä, on tiiviimpi yhteistyö välttämätöntä.

Hallituksellani on EU-politiikassa edistyksellinen linja, ja olen siihen hyvin tyytyväinen. Suhtaudumme myönteisesti integraatioon Suomelle tärkeillä avainsektoreilla kuten energiapolitiikassa ja turvallisuusyhteistyössä. EU on kokonaisuutena enemmän kuin vain osiensa summa.

Aloitamme kuukauden päästä Granadan epävirallisessa huippukokouksessa keskustelun EU:n strategisesta ohjelmasta. Eurooppa-neuvoston strateginen ohjelma valmistuu ensi vuoden kesäkuussa ja antaa ohjausta uudelle komissiolle sen tulevasta agendasta.

Isossa kuvassa hallitus painottaa EU-politiikassaan keskittymistä perusasioihin. Back to basics. Painopiste asetetaan talouteen ja turvallisuuteen, ja taloudelliseen turvallisuuteen. Haluamme rakentaa vahvaa, yhtenäistä ja kilpailukykyistä EU:ta, joka on vahvempi geopoliittinen toimija.

Hallitusohjelman mukaan Suomen EU-politiikan prioriteetteja ovat talouskasvun, kilpailukyvyn ja sisämarkkinoiden vauhdittaminen, EU:n puolustusyhteistyön syventäminen, puhtaan energian investointien edistäminen, luonnonvarojen kestävä hyödyntäminen sekä kansallinen päätöksenteko metsäpolitiikassa ja ruoantuotannon omavaraisuuden turvaaminen.

Keskeinen EU-poliittinen keskustelu liittyy tällä hetkellä strategiseen autonomiaan. Sillä voidaan puhujasta riippuen tarkoittaa hyvin monia asioita. Strateginen autonomia on keskusteluna lähtenyt liikkeelle ulko- ja turvallisuuspolitiikan alueelta, mutta laajentunut sittemmin koskettamaan muitakin politiikan sektoreita maataloudesta kriisinsietokykyyn ja resilienssiin sekä teollisuuteen.

Euroopan tulee seistä vahvemmin omilla jaloillaan. Siksi aloitteet kriittisten raaka-aineiden saannin turvaamiseksi ja tärkeiden teollisuudenalojen vauhdittamiseksi ja muuttamiseksi vähähiiliseksi ovat tavoitteiltaan tärkeitä. EU:n on kyettävä tuottamaan ja jalostamaan suurempi osa tarvitsemistamme raaka-aineista, puolijohteista ja siruista kuin mihin nyt kykenemme. Meidän on vähennettävä riippuvuuttamme autoritaarisista maista.

Tässä tehtävässä Suomella voi olla merkittäväkin rooli. Maaperässämme on kriittisiä mineraaleja, ja lisäksi kiertotalouden ja kestävän biotalouden avulla pystymme korvaamaan fossiilisia raaka-aineita yhä uusilla tavoilla. Hallituksen ohjelma, Suomen tavoitteet ja EU:n tavoitteet ovat hyvin yhteneväiset.

Tässä työssä on kuitenkin muistettava myös realiteetit. Ei mikään maailman mahti kykene vähentämään taloudellisia riskejä eristäytymällä tai käpertymällä itseensä. Keskinäisriippuvuus maailmassa on vahvaa. On myös meidän etumme, että globaalit arvoketjut toimivat. Siten suomalaiset yritykset saavat tuotteitaan maailman markkinoille ja tuovat siten työtä ja tuloja Suomeen.

Riskejä on vähennettävä fiksulla tavalla. Kriittisiä talouden komponentteja on järkevää pyrkiä valmistamaan enemmän itse, jotta emme kriisin sattuessa jää osattomiksi. Mutta on samalla selvää, että kaikki tekevät nyt riippuvuuksien vähentämistä. USA, Japani ja myös tietysti Kiina. Tarpeeksi pitkään jatkuneena voi kysyä, että mitä sen polun päässä on? Eristäytyneitä alueellisia talouksia? Nettovaikutukset maailmantalouteen voivat olla hyvin suuret. Se ei ole meidän etumme.

Suuri osa vaihdannasta on niin sanottua ”unrisky business.” Osa kriittisistä teknologioista kuuluu derisking-lähestymistavan puitteisiin, ja näihin meidän on keskityttävä.

Samalla Suomella on selkeä linja siitä, miten tämä täytyy tehdä. Me emme voi hyväksyä kasvavaa valtiontukikilpailua EU-maiden välillä. Komission on toimittava ”honest brokerina”, eli vahdittava että maat noudattavat sääntöjä. Valtiontukisääntöjen löystyminen on ongelmallista tasavertaisuuden ja unionin kilpailukyvyn näkökulmasta. Pienet maat eivät pysty samanlaisiin panostuksiin kuin suuret, erityisesti Saksa ja Ranska. Juuri nyt Saksassa käydään keskustelua energiatuista maan teollisuudelle, mikä on jatkumoa koronan ja Ukrainan sodan avaamille Pandoran lippaille. Pitkässä juoksussa tämä heikentää koko EU:n kilpailukykyä, sillä se vaikeuttaa markkinatalouden toimimista, aiheuttaa haittaa toisten EU-maiden yrityksille ja siten voi rikkoa koko sisämarkkinat.

Strateginen kilpailukyky tarkoittaa unionin keskittymistä vahvuuksiinsa pitkällä aikavälillä. Valtiontukien sijaan investointiympäristöä on kehitettävä suuntaan, jossa yksityiset investoinnit kasvavat ja yrityksillämme on paremmat edellytykset vastata kysyntään niin EU:ssa kuin globaalistikin.

EU:n pitkän aikavälin kilpailukyvyn ydin ovat toimivat sisämarkkinat. Kiinnitämme huomiota sisämarkkinoiden syventämiseen ja kaupan esteiden purkamiseen. Sisämarkkinoiden kehittämisen onkin näyttävä vahvemmin seuraavan komission agendassa. Vain reilulla kilpailulla voimme rakentaa kestävästi kilpailukykyä Eurooppaan ja yrityksemme voivat kehittyä pärjäämään globaalissa kilpailussa.

Meillä on tehtävää. Nostan esimerkkinä esille energian. Haluamme panostaa Euroopassa puhtaisiin energialähteisiin, joilla myös nostamme energiaomavaraisuuttamme. Ydinvoima, aurinkosähkö, tuulivoima, vetytalous. Eurooppa joka tarvitsee yhä enemmän sähköä ei yksinkertaisesti pärjää ilman vahvaa panostusta ydinvoiman kehittämiseen. Olemme puhuneet tästä aiheesta esimerkiksi Ruotsin pääministeri Kristerssonin kanssa, jonka hallitus vauhdittaa Ruotsissa selkeää ydinvoiman renessanssia.

Strategisen kilpailukyvyn vahvistamisessa oleellista onkin myös uusien luotettavien kumppanien löytäminen ja kumppanien monipuolistaminen. Se on ensi sijassa jokaisen jäsenmaan asia, ja tätä työtä Suomi tekee aktiivisesti. Myös EU-vaikuttamisessa tarvitsemme kumppaneita.

Nostan tästä esimerkkinä metsäpolitiikan. Suomi ja Ruotsi tekevät lähes saumatonta yhteistyötä EU:n sisällä metsäpolitiikan saralla, ja olemme onnistuneet hankkimaan liittolaisia myös Etelä- ja Itä-Euroopasta. Kirjoitamme Ruotsin hallituksen kanssa tällä hetkellä yhteistä kirjettä metsäpolitiikan haasteista, jonka aiomme toimittaa komission puheenjohtaja Von der Leyenille. Tämä on esimerkki Suomi-spesifistä edunvalvonnasta, jossa tämä hallitus on hereillä.

Keskeinen EU-kysymys tulevana syksynä on raha. Päivitämme EU:n monivuotista budjettia vastaamaan paremmin ajankohtaisia tarpeita. Ukrainalle myönnetään 50 miljardia euroa rahoitusta seuraavan 4 vuoden aikana. Ukrainan tukeminen on oikein - EU:n ja jäsenmaiden tuella Ukrainaan hankitaan aseistusta sekä maata jälleenrakennetaan. Harva olisi kuvitellut EU:n kykenevän tähän vielä joitain vuosia sitten, mutta sodan myötä länsi on onnistunut tiivistämään rivejään ja EU:n merkitys ja hyödyt ovat korostuneet.

EU:n rahoituskehyksen välitarkastelussa näkyy myös nopeasti päivittynyt siirtolaistilanne. Turvapaikanhakijoiden määrät ovat viime aikoina kasvaneet roimasti Välimerellä, ja ovat nyt suurimmillaan sitten vuoden 2016 maaliskuun.

Muuttoliikkeen hallintaa vahvistetaan solmimalla kumppanuuksia kauttakulkumaiden kuten Tunisian kanssa. EU on paljon valmiimpi vastaamaan maahanmuuton haasteisiin kuin vuonna 2015. Ulkorajavalvontaa on vahvistettu ja seurantaa tehostettu.

On selvää, että meidän täytyy auttaa Välimeren maita siirtolaisuuden hallinnassa, sillä tiedämme kokemuksesta miten hallitsematon maahanmuutto voi vaikuttaa nopeasti koko Eurooppaan. On intresseissämme ratkaista ongelmia laajalla skaalalla lähtö- kauttakulku- ja kohdemaissa. Samankaltainen tilanne voi kohdata jossain vaiheessa myös meitä. Arvaamaton Venäjä on aiemminkin käyttänyt maahanmuuttoa hybridivaikuttamisen välineenä, ja voi yllättäen toteuttaa voimakkaankin operaation rajallamme. Hallitus on varautunut erilaisiin tilanteisiin esimerkiksi panostamalla rajavartiolaitoksen resursseihin ennakoivasti ja päivittämällä lainsäädäntöä, mutta tällaisessa toivotamme kaiken avun tervetulleeksi.

EU:n muuttoliikepolitiikassa asetumme nyt selkeämmin yhteispohjoismaiseen linjaan ja painotamme apua lähtöalueilla. Muuttoliikepolitiikassa kuitenkin aina noudatamme ihmisoikeussopimuksia ja muita kansainvälisiä velvoitteita, sekä luonnollisesti EU-sääntelyä ja oikeusvaltioperiaatetta.

Samalla Eurooppa tarvitsee uusia eurooppalaisia, osaavaa työvoimaa ja työntekijöitä. Väestömme vanhenee. Siksi hallitus haluaa edistää työperäistä maahanmuuttoa, ja tämä on myös eurooppalainen tavoitteemme. Emme pärjää muuten.

Geopoliittinen tilanne pakottaa meidät Suomessa ja Euroopassa pohtimaan aktiivisemmin myös unionin laajentumista.

Edellinen unioniin liittynyt jäsenmaa on Kroatia vuonna 2014. Tuulet Euroopassa kuitenkin ovat kääntymässä uuteen asentoon. Ukrainan ja sitä myötä Länsi-Balkanin maiden sekä Moldovan jäsenyydet näyttävät alati realistisemmalta ja nopeammalta polulta, kuin mitä on odotettu.

Edelliset laajentumiset ovat kaikki olleet merkittäviä geopoliittisia mullistuksia. Romanian ja Bulgarian liittyminen unioniin sekä etenkin vuoden 2004 suuri laajentuminen Baltian maiden, Puolan ja keskisen Itä-Euroopan maiden liittyminen laajensi EU:n perspektiiviä ja painopistettä itään ja lähemmäs Venäjää. EU:n poliittinen ja taloudellinen malli on ollut tärkeä houkutteleva tekijä siinä, että länsi on vahvistunut entisen Neuvostoliiton vaikutuspiirin alueella.

Ukrainan mahdollinen liittyminen unionin jäseneksi olisi vastaava geopoliittinen siirtymä. Ukraina hyppäisi väkiluvultaan, joka oli ennen sotaa noin 40 miljoonaa, EU:n suurten maiden joukkoon.

Suurimmat muutokset tulisivat kohtaamaan EU:n maatalouspolitiikkaa, koheesiota sekä sisämarkkinoita. Ukraina merkittävänä viljamaana tarkoittaisi merkittäviä muutoksia yhteiseen maatalouspolitiikkaan. Monista nykyisistä nettosaajista tulisi nettomaksajia. Oma lukunsa on Ukrainan valtava jälleenrakennustarve sodan jäljiltä. Ukrainalaista työvoimaa on jo nyt runsaasti EU:n työmarkkinoilla, mutta tälläkin saralla muutos olisi merkittävä.

Länsi-Balkanin maiden osalta muutokset olisivat maltillisempia maiden pienen koon vuoksi, mutta yli 30 maan unionin tarkoittaisi muutoksia myös EU:n päätöksentekoon. Esimerkiksi yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa täytyisi tehostaa määräenemmistöpäätöksenteolla.

Viime kädessä jäsenyysprosessien on kuitenkin pohjauduttava meriitteihin ja tekoihin, jossa ehdokasmaat osoittavat selkeää edistystä eri yhteiskunnan sektoreilla taloudesta oikeusvaltioon ja korruptiontorjuntaan ennen kuin jäsenyysneuvotteluita voidaan täysimääräisesti aloittaa. Komissio julkaisee lokakuussa raporttinsa eri maiden jäsenyyskriteerien täyttymisestä, minkä perusteella tulemme huippukokouksissa keskustelamaan laajentumisesta loppuvuodesta. Olemme valmiita tukemaan Ukrainaa sen tarvitsemissa reformeissa, ja olemme tämän myös kertoneet presidentti Zelenskyille.

Olen täällä ja viime viikolla Suurlähettiläspäivillä kuvaillut hallituksen EU-poliittista linjaa. Tätä linjaa viemme nyt voimakkaasti EU-pöytiin.

Aion ottaa tästä pääministerinä henkilökohtaisesti vastuuta. Arvostan EU-politiikkaa hyvin korkealle, ja raivaan sille aikaa. Priorisoin huippukokouksia ja Eurooppa-neuvostoja, sillä niissä Suomen ja Euroopan asiaa edistetään parhaiten. Viime kädessä kyse on myös henkilökohtaisista suhteista. Tiedän tämän, koska olen toiminut ministerinä kolmessa eri neuvoston kokoonpanossa ja tavannut runsaasti jäsenmaiden kollegoja vuosien varrella. Oppositiossa minulla oli ilo toimia eurooppalaisen kattopuolueemme EPP:n varapuheenjohtajana.

Tänä kesänä olen kotimaan politiikan vauhdista huolimatta pyrkinyt löytämään aikaa kansainväliselle yhteistyölle. Tapasin Berliinissä liittokansleri Scholzin, ensimmäinen matkani kohdistui Islantiin pohjoismaisten pääministereiden kokoukseen, jossa tutustuin myös Kanadan pääministeri Justin Trudeauhun. Minulla oli antoisat ja lämpimät vierailut niin Tallinnassa kuin Ruotsin Harpsundissa Kaja Kallaksen ja Ulf Kristerssonin luona. Eurooppa-neuvostossa heinäkuussa tapasin kaikkien EU-maiden päämiehet, ja EU:n ja Latinalaisen Amerikan sekä Karibian maiden huippukokouksessa Brysselissä myös kollegoita Atlantin takaa. Ukrainan vierailulla keskeinen teema oli myös Ukrainan EU-jäsenyys.  Kun tuntee ihmiset, on Suomen asiaa paljon helpompi ajaa.

EU-politiikka on tärkeää. Olen ollut huolissani suomalaisten virkamiesten vähenemisestä EU-instituutioissa. Siksi hallitus haluaa vauhdittaa suomalaisten siirtymistä EU-uralle omalla ohjelmallaan, josta tulee lisätietoja syksyn mittaan. Suosittelen lämpimästi nuorille, omaa uraansa etsiville kokemusta Brysselissä – esimerkiksi parlamentissa, Suomen edustustossa, komissiossa tai kaupungissa toimivissa lukuisissa edunvalvontajärjestöissä ja yrityksissä. Myös jo osaamista kartuttaneille ja kokeneemmille EU-ura voi tarjota uudenlaista tarttumapintaa ja kokemuspohjaa omaan työhön. Hakeutukaa siis EU-tehtäviin – se on isänmaallinen teko.

Aivan lopuksi vielä muutama sana valtioneuvoston EU-työstä tänä syksynä.

Hallitusohjelma sisältää jo varsin yksityiskohtaisen kattauksen EU-linjausta ja konkreettisia toimenpiteitä. Tulemme syksyn aikana laatimaan valtioneuvoston periaatepäätöksen EU-ennakkovaikuttamisesta ja ohjeistukset ministeriöille. Lisäksi laadimme vuosittaisen EU-vaikuttamisstrategian, jonne ministeriöt tuovat ehdotuksensa, ja hallituksen prioriteetit määritellään komission kauden lopulle. Loppuvuodesta hallitus määrittelee Suomen painopisteet EU:n seuraavan kauden strategiseen ohjelmaan ja siten komission työohjelmaan.

Tässä työssä suomalainen kansalaisyhteiskunta ja te, EU:ta eri aloilla seuraavat asiantuntijat ja ammattilaiset olette tärkeässä roolissa. Toivon teiltä syötteitä, ideoita ja ajatuksia ajankohtaisiin ja tuleviin EU-keskusteluihin. Kiitos!