Pääministeri Petteri Orpon puhe Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kevätkokouksessa 14. toukokuuta

Pääministeri Petteri Orpo piti puheen Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kevätkokouksessa 14.5.2024. Puhe muutosvarauksin.

Arvoisat kuulijat,

on kunnia päästä puhumaan teille, Maanpuolustuskurssiyhdistyksen jäsenille.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan useat Euroopan maat havahtuivat siihen, että kansallinen varautuminen ei ollutkaan aivan ajan tasalla. Meillä Suomessa asiat olivat paremmin. Syy siihen oli yksinkertainen: Suomessa olemme koko ajan pitäneet huolta niin kansallisesta puolustuksestamme kuin laajemmin yhteiskunnan varautumisesta ja kriisinsietokyvystä. Voisi sanoa, että varautuminen on osa suomalaista DNA:ta. 

Maanpuolustuskursseilla on keskeinen roolinsa osana suomalaista kokonaisturvallisuusajattelua. Kurssit opettavat meille kokonaisnäkemystä yli hallinnonrajojen, yli julkisen, yksityisen ja kolmannen sektorin rajojen. Tämä on Suomen vahvuus. 

Lisäksi kursseilla solmitut ystävyydet kantavat läpi vuosien. Ja kursseilla saadut opit kantavat pitkälle. 

Anekdoottina mainittakoon, että kun itse osallistuin maanpuolustuskurssille numero 193, vuonna 2010, toimin kurssilla pääministerinä.

Arvoisa yleisö,

olemme tällä hetkellä monelle eurooppalaiselle maalle esimerkki siitä, miten kokonaisturvallisuutta rakennetaan. Juuri pari viikkoa sitten Tanskassa kuulin, miten he katsovat meistä esimerkkiä monessa, etenkin siinä, miten koko yhteiskunta on meillä varautumisessa mukana.

Kokonaisturvallisuuden edistäminen eurooppalaisella tasolla on yksi hallituksen EU-vaikuttamisen prioriteeteista, kun pyrimme vaikuttamaan seuraavan komission ohjelmaan. Tulevan komission tavoitteena on oltava EU:n kokonaisturvallisuuteen perustuva varautumisunioni, preparedness union. Suomen tavoitteena on, että kokonaisturvallisuuden vahvistamiseksi määriteltäisiin konkreettisia EU-tason tavoitteita sekä unionille että jäsenmaille. EU:n kriisinkestävyyden vahvistaminen on tärkeä osa strategista autonomiaa ja unionin kykyä toimia itsenäisesti. Käytännössä kyse on EU:n ja sen jäsenvaltioiden varautumisen tason parantumisesta. Maaliskuun Eurooppa-neuvoston päätelmiin saimme jo tavoittelemamme kirjauksen tehtävänannosta komissiolle laatia EU:lle varautumisstrategia.
 
On selvää, että Suomen malli ei sellaisenaan ole kopioitavissa EU-tasolle, emmekä tätä tavoittelekaan. On tärkeää, että strategian sisältö ja eurooppalainen toimintamalli luodaan vahvassa jäsenvaltioiden välisessä yhteistyössä. EU-tason toimilla on täydennettävä ja vahvistettava kansallisia rakenteita, kuitenkaan niitä heikentämättä. 

Osana kokonaisturvallisuusajattelun jalkauttamista eurooppalaiselle tasolle mieleen tulee, eikö meidän pitäisi kehittää maanpuolustuskurssien konseptia vientituotteeksi. Yli 60 vuoden ja 248 kurssin kokemus ja opit olisi syytä tuotteistaa. 

Suomen varautumisunionialoitteesta vielä erillisenä ja laajempana prosessina noteeraan presidentti Niinistön työn komission puheenjohtajan erityisneuvonantajana, toimeksiantona laatia raportti Euroopan sotilaallisen ja siviilivarautumisen ja valmiuden parantamisesta. Tämäkin on oma osoituksensa siitä, että suomalaisiin luotetaan.

Arvoisat kuulijat,

Länsi on tukenut Ukrainaa sodan alusta lähtien voimakkaasti. Silti sota on jatkunut yli kaksi vuotta. Meidän on tuettava Ukrainaa niin konkreettisesti puolustustarvikemateriaalituella kuin poliittisesti. Lopputuloksena on oltava kestävä rauha Ukrainan ehdoilla. 

Suomena voimme olla ylpeitä tuestamme Ukrainalle. Olemme tukeneet Ukrainaa yhteensä 23 puolustusmateriaalipaketilla. Näiden yhteenlaskettu arvo on yli kaksi miljardia euroa. Jos laskemme mukaan muun Ukrainalle antamamme tuen, nousee summa lähemmäs kolmea miljardia euroa. Olemme sitoutuneet tukemaan Ukrainaa pitkäjänteisesti allekirjoittamalla Ukrainan kanssa kahdenvälisen turvallisuussitoumuksen. 

Meille on selvää, että Ukrainan tulevaisuus on EU:ssa ja Natossa. Toisin sanoen Ukrainan tulevaisuus on siinä länsimaisessa perheessä, jonka arvojen – vapauden, demokratian ja oikeusvaltion – puolesta ukrainalaiset taistelevat joka päivä. Olemme valmiita tukemaan Ukrainaa niissä reformeissa, joita se matkallaan kohti EU-jäsenyyttä tarvitsee. Tiedostamme kaikki Ukrainan käymien taisteluiden merkityksen laajemmin Euroopan turvallisuudelle ja Euroopan tulevaisuudelle.

Tänä keväänä eurooppalaisten maiden kesken on löydetty uusia, innovatiivisiakin tapoja tukea Ukrainaa. Yksi esimerkki tästä on Tšekin ammusaloite, johon Suomi osallistuu 30 miljoonalla eurolla. Lisäksi odotettu päätös Yhdysvaltain tukipaketista tehtiin niin sanotusti kreivin aikaan. Emme kuitenkaan saa jäädä laakereillemme lepäämään. Meidän on pystyttävä nostamaan eurooppalainen puolustusteollisuus uudelle tasolle. Aikaa jahkailuun ei ole. Meidän on tehtävä tämä auttaaksemme Ukrainaa, mutta samalla rakentaaksemme uskottavaa voimaa, uskottavaa pelotetta Venäjää vastaan. Sillä se tuntuu olevan ainoa kieli, jota Venäjä ymmärtää.

Muuttunut turvallisuusympäristö on ohjannut Suomen lisäksi myös laajemmin maat katsomaan puolustusteollisuutta, puolustusmateriaalia ja turvallisuuskriittistä infrastruktuuria uudesta kulmasta. Suomalainen puolustusteollisuus on Euroopan huippua. Se, että olemme Euroopan johtavia maita ammustuotannossa, vahvistaa asemaamme liittolaisena. Tähän olemme panostaneet ja tulemme panostamaan. Meidän tulee miettiä myös puolustusteollisuutta uusista lähtökohdista. Näyttää siltä, että kysyntää puolustusteollisuuden tuotteille riittää nyt ja tulevaisuudessa. Samoin olemme jo Ukrainan rintamalta oppineet, miten uusilla teknologioilla ja kaksikäyttötuotteilla on merkittävä rooli sodankäynnissä.

Tässä meillä ja monella muulla maalla on edessämme paradigman muutos. EU-tasolla olemme jo edistäneet Euroopan investointipankin osallistumista turvallisuus- ja puolustusrahoitukseen. Uskon, että EIP:n roolin vahvistaminen houkuttelisi myös lisää yksityisiä investointeja turvallisuus- ja puolustussektorille. Rahoituksen puolella on ajateltava myös uusia mahdollisuuksia. Olen pyrkinyt herättämään keskustelua siitä, voisiko Pohjoismaisella investointipankilla olla suurempi rooli pohjoismaisen turvallisuuskriittisen infrastruktuurin rahoittajana tai voisiko se jopa osallistua puolustusteollisuuden tukemiseen. Eilen yhdessä muiden pohjoismaisten pääministerien kanssa totesimme, että Pohjoismaiden investointipankin mahdollisuuksia osallistua turvallisuus- ja puolustusrahoitukseen on tarkasteltava. 

Pohjoismainen yhteistyö, mukaan lukien puolustusyhteistyö, on tällä hetkellä tiiviimpää kuin koskaan ja investointipankin kehittäminen voisi parhaimmillaan syventää tätä yhteistyötä kaikkia hyödyttävällä tavalla. Huoltovarmuuden ja sotilaallisen liikkuvuuden varmistamiseksi Pohjoismaissa tarvitsemme investointeja itä-länsi-liikenneväyliin. Tämä on kaikkien pohjoismaiden intressi, ja siksi yhteisen investointipankin käyttö olisi perusteltua.

Arvoisat kuulijat,

Paitsi oman puolustuksemme tarpeita, meidän on syytä tarkastella tätä kysymystä myös laajemmasta teollisuuspoliittisesta näkökulmasta. Meidän on pohdittava, miten saamme puolustusteollisuutemme pidettyä jatkossakin kilpailukykyisenä ja kehitettyä sitä edelleen niin, että se tuo Suomeen lisää kaivattuja työpaikkoja ja vientituloja. 

Viime viikon vierailu Kööpenhaminaan ja eilinen Tukholmaan vahvistavat näkemystä siitä, että kysyntä suomalaisen puolustusteollisuuden tuotteille on suuri. Tarpeita on Nato-mailla sekä tietenkin Ukrainassa.

Siksi olenkin päättänyt kutsua koolle puolustusteollisuuden pyöreän pöydän vielä ennen kesälomia. Tässä on lähdettävä liikkeelle ripeästi.  

Arvoisat kuulijat,

Huhtikuussa tuli kuluneeksi vuosi Suomen liittymisestä Natoon. Historiallinen päätös Natoon hakemisesta syntyi nopeasti ja liittyminen tapahtui alle vuodessa. 

Vuodesta 1994 tehty yhteistyö Naton kanssa oli tehnyt meistä Nato-yhteensopivan. Samaan aikaan on hyvä muistaa, että täydellinen Nato integraatio, eli yhteensovittaminen osaksi liittokunnan rakenteita ja toimintoja, tulee kuitenkin viemään vuosia. 

Nato on puolustusliitto – ja siten suurin muutos kohdistuu puolustushallintoon. Maa-, Meri- ja Ilmavoimien yhteistoimintakyvyn kehittäminen, suomalaisten sotilaiden lähettäminen Naton rakenteisiin ja lainsäädännön päivittäminen ovat esimerkkejä käynnissä olevista integraatioon liittyvistä isoista työkokonaisuuksista. 

Suomen tavoitteena on olla aktiivinen, luotettava ja suorituskykyinen liittolainen, joka kantaa omalta osaltaan vastuun liittokunnan pelotteesta ja puolustuksesta. Suomen puolustus suunnitellaan ja toteutetaan nyt ja jatkossa osana liittokunnan yhteistä puolustusta. Jäsenyys on iso muutos tavassamme ajatella. Kansallisen näkökulman rinnalle on noussut koko liittokunnan turvallisuus. 

Haluamme ottaa roolia erityisesti Naton puolustuksen kehittämisessä. Tämä edellyttää nopeaa asioihin perehtymistä, osaamisen kasvattamista, Suomen kantojen muodostusta ja niiden edistämistä. Tämä vaatii saumatonta yhteistyötä Suomen kaltaisen pienen maan valtionhallinnossa, etenkin ulkoministeriöltä, puolustusministeriöltä ja puolustusvoimilta. 

Vastuunkantoa on esimerkiksi aktiivinen osallistuminen Naton rauhan ajan tehtäviin. Ensimmäiset päätökset osallistumisesta on jo tehty: tänä kesänä suomalainen hävittäjäosasto osallistuu Air Shielding-toimintaan Romaniassa, Bulgariassa ja Mustallamerellä, ja parhaillaan suomalainen alus toimii osana Naton miinantorjuntaosastoa Itämerellä, Pohjanmerellä ja Norjanmerellä. 

Vastuunkantoa on niin ikään se, että Suomi jatkossakin huolehtii yli 1300 kilometristä Naton itärajaa ja omasta alueestaan. Tämän vastuun liittolaisemme ymmärtävät hyvin.

Meille on tärkeää, että Naton pelote ja puolustus laajennetaan nopeasti kattamaan myös Suomen ja Ruotsin alueet. Tähän liittyen Suomi on ilmoittanut halukkuutensa isännöidä Suomessa Naton maavoimajoukkojen alajohtoporrasta, eteentyönnetyn läsnäolon joukkojen esikuntaosaa sekä tukea tarvittavilla tavoin liittokunnan tiedustelu- ja valvontasuorituskykyjä. Neuvottelut näistä ovat edelleen kesken. 

Suomen kaltaiselta pieneltä maalta samanaikainen integraation edistäminen ja Naton toimintaan osallistuminen vaatii isoja ponnistuksia. 

Naton yhteisesti sopima tavoite on, että puolustukseen käytetään vähintään 2 prosenttia BKT:sta. Turvallisuustilanteen heikentyminen ja Venäjän muodostama uhka on kuitenkin johdattanut keskustelua jo eteenpäin – 2 prosenttia BKT:sta ei välttämättä tulevaisuudessa riitä. Vaikeassa taloudellisessa tilanteessa tämä on haastava yhtälö. 

Tänä vuonna Suomi käyttää yli 2 prosenttia BKT:sta puolustukseen, ennen kaikkea F-35 hankintojen siivittämänä. On kuitenkin selvää, että meidän tulee löytää riittävät resurssit puolustukselle myös vuosikymmenen lopulla, kun F-35 erillisrahoitus lakkaa. Syksyllä valmistuva puolustusselonteko toimii tässä ohjaavana asiakirjana.

Jotta voimme jatkossakin panostaa turvallisuuteen, on taloutemme oltava vahvalla pohjalla. Talouspolitiikka on mitä suurimmassa määrin myös turvallisuuspolitiikkaa. Vain taloudellisesti vahva ja omilla jaloillaan seisova Suomi voi uskottavasti puolustaa itseään ja liittolaisiaan. Suomen ja suomalaisten turvallisuudesta emme tingi, vaikka talouden vieminen kestävälle uralle vaatikin kevään kehysriihessä lisää vaikeita päätöksiä. Puolustukseen, sisäiseen turvallisuuteen ja oikeudenhoitoon ei tehty leikkauksia, vaan hallitusohjelman mukaiset lisäresurssit turvattiin.

Kestävän talouden rakentaminen on samankaltaista pitkäjänteistä työtä kuin puolustuskyvyn rakentaminen. Luottamuksen talouteen tai puolustuskyvyn voi menettää nopeasti harkitsemattomalla toiminnalla. Luottamuksen palauttamiseen menee vuosikymmeniä. Hallitukseni on sitoutunut siihen, että molemmissa suhteissa Suomi on tämän kauden jälkeen vahvempi kuin ennen sitä.

Hyvä yleisö,

Nato tuo meille artikla 5:n mukaisen suojan. Samaan aikaan maailma ympärillämme on muuttunut entistä ennalta-arvaamattomammaksi. Paljon tapahtuu artikla 5:n rajan alla. 

Yksi konkreettinen esimerkki tästä on hybridivaikuttaminen, joka on lisääntynyt eri puolilla Eurooppaa. 

Suomelle tämä konkretisoitui viime syksynä, kun Venäjä ohjasi itärajallemme välineellistettyjä maahantulijoita. Hyödynsimme ripeästi rajavartiolain 16 pykälän meille antamia mahdollisuuksia ja suljimme ensin osan, lopulta kaikki itärajan rajanylityspisteet. Samalla tuli selväksi, että olemassa oleva lainsäädäntö, niin kansallisella kuin EU-tasolla, antoi meille työkalut ilmiön hallintaan, mutta ei sen torjumiseen.

Suomi toimii oikeusvaltiona lainsäädännön kautta. Tämän vuoksi hallitus on laatinut uuden rajaturvallisuuslain, jonka esittelemme eduskuntapuolueille parlamentaarisesti lähipäivinä. Sen jälkeen annamme hallituksen esityksen eduskunnalle mahdollisimman nopeasti. 

Hallituksen esityksen tavoitteena on tehokkaasti torjua maahantulon välineellistämisen muodossa Suomeen kohdistettavaa painostamista, vahvistaa rajaturvallisuutta ja varautua maahantulon välineellistämisen vakavimpiin tilanteisiin. 

Uudenlaiset tilanteet vaativat meiltä uutta ajattelua. Oma johtotähteni rajaturvallisuuslain valmistelussa on ollut se, että meillä on oikeusvaltiona paitsi oikeus, myös velvollisuus ryhtyä toimiin, kun kansallista turvallisuuttamme ja yleistä järjestystämme uhataan. Hallituksen käsityksen mukaan muut kuin hallituksen esityksessä esitetyt keinot eivät ole riittäviä vieraan valtion Suomeen kohdistuvan vaikuttamisen torjumiseksi. Uskon, että ymmärrämme kaikki, että esityksellä on erittäin painavat ja hyväksyttävät tavoitteet, joita voidaan pitää vallitsevissa oloissa oikeutettuina.

Välineellistettyjä maahantulijoita ei rajallamme ole näkynyt sitten tammikuun. Hyvä näin. Ehkäpä jo lain valmistelu on toiminut signaalina niiden suuntaan, jotka tätä ilmiötä masinoivat. Samoin viime vaalikaudella muutetun rajavartiolain 16 pykälän mukainen koko itärajan sulku on rauhoittanut tilannetta. Itärajan sulku ei kuitenkaan ole pidemmän päälle kestävä tilanne. 

Se, että rajalla on nyt rauhallista, ei poista lain tarvetta: viisas varautuu hyvän sään aikana. 

Kyse on poikkeuksellisesta lainsäädännöstä, ja varmasti olemme kaikki yhtä mieltä siitä, että tavoitteena on, ettei sellaista erittäin vakavaa poikkeustilannetta tulisi, jossa lakia jouduttaisiin käyttämään. 

Arvoisat kuulijat,

Ensimmäinen maanpuolustuskurssi vuonna 1961 oli nimeltään Totaalisen maanpuolustuksen kurssi. Maanpuolustuskurssien sisällöt ovat muuttuneet ajan myötä, ajassa. Ajassa on kehittynyt myös Suomen turvallisuusajattelu. Edellä kuvaamani kehitykset haastavat meitä päätöksentekijöitä joka päivä. Meidän vahtivuorollamme tapahtuu paljon.

Maailman haasteiden keskellä yksi asia on kuitenkin selvä: kansallisen turvallisuuden kysymyksissä Suomi on aina ollut yksituumainen. Se on meidän vahvuutemme. Olemme aina pärjänneet kiperissäkin paikoissa. Niin myös nyt ja tulevaisuudessa.