Pääministerin ilmoitus eduskunnalle hallitustenvälisen konferenssin tuloksista

(muutosvarauksin)

Arvoisa puhemies,

EU:n perussopimusten uudistamistyöhön tähtäävä hallitustenvälinen konferenssi (HVK) saatiin päätökseen viime viikolla järjestetyssä Lissabonin epävirallisessa päämiestapaamisessa. Päämiehet saavuttivat siellä poliittisen yhteisymmärrykseen nykyisiä EU:n perussopimuksia muokkaavan EU:n uudistussopimuksen sisällöstä. Nyt olemme saavuttaneet tärkeän etapin unionin historiassa, uudistussopimuksen, joka jättää taakseen institutionaalisen pysähdystilan ja avaa uuden lehden unionin tulevaisuuteen

Hallitus antaa aiheesta pääministerin ilmoituksen samalla tavalla kuin edellisen HVK:n päättyessä. Uudistussopimus on tarkoitus allekirjoittaa 13. joulukuuta 2007 Lissabonissa.

Seuraavaksi siirrytään sopimuksen kansalliseen ratifiointivaiheeseen ja hallitus tuo eduskunnan käsiteltäväksi sopimuksen hyväksymisen ensi kevätkaudella. Hallitus odottaa, että Suomi ratifioi sopimusmuutokset. Kaikkien EU:n jäsenvaltioiden tavoite on saada ratifioinnit päätökseen ja uudistukset voimaan vuoden 2009 alusta.

Uudistussopimuksen myötä Suomen tärkeinä pitämät perustuslakisopimuksen uudistukset toteutuvat lähes täysimääräisesti. Sopimukseen on tehty joitakin muutoksia, jotka sovittiin viime kesäkuussa Eurooppa-neuvoston kokouksessa. Esimerkiksi sopimuksen nimi muutettiin, perustuslakisopimuksessa määritellyt unionin tunnukset kuten hymni ja lippu poistettiin ja nykyiset säädösnimikkeet säilytettiin. Lisäksi uudistukset päätettiin toteuttaa nykysopimusten pohjalle.

Merkittävimpänä erona perustuslakisopimuksen ja uudistussopimuksen onkin se, että uudistustyölle asetetuista sopimusrakenteen yksinkertaistamista koskeneista tavoitteista jouduttiin pitkälti luopumaan. Tärkeintä on kuitenkin se, että Suomen keskeiset uudistustyötä koskeneet tavoitteet kuten unionin päätöksentekokyvyn tehostaminen ja unionin kansainvälisen toimintakyvyn tehostaminen toteutuvat valitusta sopimusrakenteesta riippumatta.

Merkittävimmät uudistukset suhteessa nykysopimuksiin

Unionista tulee uudistussopimuksen myötä yksi yhtenäinen oikeushenkilö. Uusi unioni korvaa nykyisen Euroopan yhteisön ja Euroopan unionin yksinkertaistaen unionin monimutkaista perusrakennetta.

Unionin ja jäsenvaltioiden välinen toimivallanjako selkiytyy. Toimivallanjaon perusperiaatteena on, että EU toimii jäsenvaltioiden sille antaman toimivallan rajoissa ja että toimivalta, jota ei ole siirretty unionille, kuuluu jäsenvaltioille. Tätä niin sanottua toimivallan siirtämisen periaatetta selvennetään uudistussopimuksessa. Varsinaisia isoja sisällöllisiä muutoksia toimivallanjakoon ei sopimusuudistuksessa tehty.

Unionin lainsäädäntömenettelyjä yksinkertaistetaan. Tämä merkitsee Euroopan parlamentin aseman vahvistumista unionin lainsäätäjänä. Neuvosto tekee päätöksensä pääsäännön mukaan määräenemmistöllä. Uudistus selkeyttää unionin päätöksentekoa merkittävästi.

Niin sanottuun III pilariin eli hallitustenväliseen yhteistyöhön nykyisin kuuluvat rikosoikeudellinen ja poliisiyhteistyö siirretään unionin yleisen oikeudellisen viitekehyksen piiriin. Niissä tulevat sovellettaviksi unionin yleiset päätöksentekomenettelyt ja säädöstyypit sekä toimielinten toimivaltuudet. Iso-Britanniaan ja Irlantiin sovelletaan jatkossakin tiettyjä poikkeusjärjestelyjä.

Suhteessa perustuslakisopimukseen ns. hätäjarrua ja tiivistettyä yhteistyötä koskevia määräyksiä oikeus- ja sisäasioissa vahvistettiin. Suomelle oli tärkeää, että pääsääntöisesti kaikki oikeus- ja sisäasioita koskeneet perustuslakisopimuksen muutokset säilytettiin.

Kansalaisten oikeusturvan kannalta merkittävin uudistus on unionin perusoikeuskirjan muuttaminen oikeudellisesti sitovaksi. Britannian ja Puolan osalta on sovittu poikkeusjärjestelyistä, jonka mukaan tuomioistuimet eivät voi arvioida perusoikeuskirjan määräysten noudattamista näissä jäsenvaltioissa. Uudistussopimuksen myötä on toteutumassa myös toinen Suomen pitkäaikaisista tavoitteista: EU:n liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen.

Unionin toiminnan suurista linjoista päättävästä neljästi vuodessa kokoontuvasta EU-päämiesten Eurooppa-neuvostosta tulee uuden sopimuksen myötä virallisesti unionin varsinainen toimielin. Eurooppa-neuvosto saa pysyvän puheenjohtajan, niin sanottu presidentti, joka valitaan kahdeksi ja puoleksi vuodeksi kerrallaan.

Tärkein neuvostoa koskeva uudistus on siirtyminen niin sanottuun kaksoisenemmistöön, joka on päätöksenteon kannalta nykyistä selkeämpi ja tehokkaampi järjestelmä. Neuvoston tehdessä päätöksiä aloilla, joilla sovelletaan määräenemmistöpäätöksentekoa, määräenemmistön saavuttamiseen vaaditaan 55 % jäsenvaltioista ja 65 % unionin väestöstä. Suomen kokoisen jäsenvaltion suhteellinen painoarvo säilyy ennallaan.

Kesäkuussa uusien äänestyssääntöjen käyttöönottoa päätettiin lykätä vuoteen 2014, ja tämän jälkeen neuvoston jäsenellä on oikeus pyytää nykyisten sääntöjen käyttöä kevääseen 2017 asti.

Lisäksi sovittiin ns. Ioannina-menettelyn soveltamisen helpottamisesta vuodesta 2017 alkaen ja pöytäkirjan lisäämisestä, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että Ioannina-menettelyn muuttaminen vaatii yksimielisyyttä. Menettelyn mukaan neuvoston on etsittävä laajempaa yhteisymmärrystä, jos 55 % määrävähemmistöön tarvittavasta väestöstä - eli noin 20% EU:n väestöstä - vastustaa määräenemmistöpäätöstä.

Euroopan parlamentin valta kasvaa erityisesti lainsäätäjänä, mutta myös budjettivallan käyttäjänä. Parlamentin maksimipaikkamäärä on jatkossa 750 ja puhemies. Jokaisella jäsenvaltiolla on vähintään 6 ja enintään 96 paikkaa.

Euroopan komission kokoonpanoa supistetaan vuodesta 2014 alkaen siten, että komission jäsenten määrä on kaksi kolmasosaa jäsenvaltioiden määrästä. Jatkossa komission jäsenten paikat kiertävät tasapuolisesti jäsenvaltioiden välillä niiden koosta riippumatta.

Perustuslakisopimuksen eräänä keskeisenä tavoitteena oli vahvistaa EU:n kansainvälistä toimintakykyä. Sopimuksella lujitettiinkin monin eri tavoin unionin ulkosuhteiden yhtenäisyyttä. Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka säilyy uudistussopimuksessa perustuslakisopimuksesta poiketen erillisenä muista EU-politiikoista. YUTP:n erityispiirteitä päätettiin kesäkuussa korostaa julistusten avulla. Perustuslakisopimuksen sisältämien uudistusten asiasisältö kuitenkin toteutuu. Nämä Suomenkin tärkeinä pitämät uudistukset mahdollistavat unionille aiempaa vahvemman ulkopoliittisen roolin.

Unionille tulee EU:n ulkoasioiden- ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja, joka vastaa unionin ulkosuhteista ja edustamisesta kansainvälisillä areenoilla. Korkea edustaja toimii sekä komissiossa että neuvostossa, koska molemmilla on roolinsa unionin ulkosuhteiden alalla. Tämänkin uudistuksen tarkoituksena on Suomen tavoitteiden mukaisesti yhtenäistää ja vahvistaa unionin ulkoista toimintaa.

Kansallisten parlamenttien osalta tärkein uudistus koskee niiden tehtävää toissijaisuusperiaatteen toteutumisen valvomisessa. Menettelyä vahvistettiin jonkin verran kesäkuun Eurooppa-neuvostossa.

Päätöksenteon avoimuuden ja hyvän hallinnon periaatteen merkitystä on sopimuksessa korostettu Suomen pitkäaikaisten tavoitteiden mukaisesti muun muassa laajentamalla unionin toimielinten ja virastojen velvollisuutta antaa tietoja ja tiedottaa toiminnastaan. Lainsäädäntötyön avoimuus lisääntyy erityisesti neuvoston toiminnassa.

Uudistussopimuksessa vahvistetaan monin tavoin unionin demokratian, avoimuuden ja hyvän hallinnon periaatteita. Sopimus yksinkertaistaa ja selkeyttää unionin monimutkaisia päätöksentekomenettelyjä ja oikeusjärjestystä. Toimielinten rooleja, tehtäviä ja kokoonpanoja muutetaan vastaamaan laajentuneen unionin asettamiin haasteisiin.

Mikäli sopimus tulee voimaan sovitussa aikataulussa, kestää sen täysi toimeenpano aina vuoteen 2017 asti. Olisi luonnollista, että unioni nyt jättäisi perussopimukset ainakin täksi ajaksi rauhaan ja keskittäisi kaikki voimansa varsinaisten tehtäviensä toteuttamiseen. EU:ssa voidaan nyt laittaa huomio siihen, kuinka parannamme konkreettisilla toimenpiteillä kilpailukykyämme, työllisyyttä ja kansalaisten turvallisuutta sekä vastaamme ikääntymisen ja ilmastonmuutoksen aiheuttamiin haasteisiin.

Suomen toimintalinjasta

Suomi on kuulunut sopimusmuutosten ystäviin. Olemme systemaattisesti kuuden vuoden ajan ajaneet muutoksia unionin sääntöihin siten, että päätöksenteko voisi tehostua ja unioni pystyisi nykyistä tehokkaammin suoriutumaan tehtävistään myös unionin laajentuessa.

Viimeisen vuoden aikanakin Suomelle oli keskeistä se, että toimielinpakettia ei avattu siitä, mitä oli sovittu kesäkuussa 2004. Tästä pidettiin kiinni ja tavoitteemme mukaisesti unionin toiminta tehostuu.

Tasoitimme myös omalla puheenjohtajakaudellamme tietä sopimusmuutoksille neuvottelujen lukkiuduttua aikaisemmin. Vuosi sitten joulukuussa annoin Suomen puheenjohtajakaudella kaikkien jäsenvaltioiden kanssa käydyistä keskusteluista arvioni Eurooppa-neuvostolle ja vielä erikseen liittokansleri Merkelille. Nyt jälkikäteen katsoen perussopimusuudistus on toteutumassa hyvin pitkälle silloisen yleisarviomme mukaisena. Tästä tekemästämme pohjatyöstä Saksa jatkoi omalla puheenjohtajakaudellaan ja kykeni aikaansaamaan poliittisen kompromissin kaikkein vaikeimmista kysymyksistä. Tämän jälkeen Portugali johti taitavasti sopimuksen tekniset neuvottelut loppuun ja sovitteli yhteen myös viime hetkien avoimeksi jääneet kysymykset.

Sopimuksesta neuvottelivat 27 jäsenmaata keskenään ja saavuttivat viime viikon lopulla yksimielisyyden jokaisesta yksityiskohdasta. Tämän ratkaisun aikaansaaminen oli Euroopan unionille ja sen jäsenenä Suomelle erittäin tärkeää.

Tätä taustaa vasten en ole pitänyt kannatettavina ideoita siitä, että Suomen olisi pitänyt kytkeä tähän meidän pitkän tähtäimen tavoitteeseemme komissiossa ratkaisuun tuleva päätös Suomen 141-artiklan mukaisen maataloustuen jatkosta.

Tällaisella kytkennällä olisimme ensinnäkin potkaisseet omaan nilkkaamme sopimusneuvotteluissa - olisimme asettuneet kaatamaan perussopimusta, jota olemme itse pitäneet välttämättömänä. Hallitus kävi asiasta keskustelun viime viikolla sekä ulkoasiainvaliokunnan että suuren valiokunnan kanssa, eikä epäselvyyttä pitänyt jäädä.

Toiseksi tällainen toisiinsa liittymättömien asioiden – toiset jäsenmaiden keskenään neuvottelemia ja toiset komission päätösvaltaan kuuluvia - koplaaminen ei tuota tulosta. Kaikki ymmärtävät, että jos sellainen menettely hyväksyttäisiin unionissa, jouduttaisiin täysin kestämättömään tilanteeseen. Missään asiassa ei voitaisi enää edetä. Koska 141-artiklaneuvottelut ovat Suomen ja komission välisiä, ei ole ollenkaan varmaa, että asian esille nostaminen HVK:ssa olisi edistänyt sitä. Voimme olla tarvittaessa kovia unionissa ilman, että sotkemme toimintatapoja tai sekoitamme muita tärkeitä asioita.

Kolmanneksi: 141-neuvottelut sujuvat normaalisti. Neuvottelujen tekninen osa on nyt saatu päätökseen ja on löytynyt malli, joka sovittaa 141-tukea hyvin yhteen maatalouspolitiikan yleisen linjan kanssa. Unionissa siirrytään yhä enemmän ns. tilatukeen.

Nyt siirryttiin neuvottelujen poliittiseen vaiheeseen, jossa neuvotellaan erityisesti tuen hyväksyttävyydestä, kestosta ja tason alenemisen vauhdista. Tiedämme komission perinteisen kannan, jonka mukaan he tulkitsevat tuen olevan määräaikaista. Tämä kanta heillä on ollut ennenkin. Me katsomme, että tukea tarvitaan kunnes unionin yhteinen maatalouspolitiikka ottaa huomioon riittävällä tavalla poikkeavat luonnon olosuhteemme.

Varsinaiset neuvottelut komission puolesta käy maatalouskomissaari. Keskustelin asiasta Lissabonissa myös komission puheenjohtajan kanssa. Sen keskustelun perusteella valmistautuminen ratkaisuun on samassa asennossa kuin se oli edellisellä kerralla vastaavassa vaiheessa. Käyn tarvittaessa Brysselissä uudelleen. Itse uskon siihen, että argumenttimme ovat riittävät, ja että komissio kykenee tunnistamaan Suomen erityistarpeet tavalla, joka on sopusoinnussa unionin yleisten periaatteiden kanssa.

141 -artiklaneuvottelut ovat Suomelle prioriteettikysymys, johon hallitus on yksiselitteisesti sitoutunut. Asian erittäin suuri poliittinen painoarvo tiedetään myös komissiossa. Tässä vaiheessa prosessia ei ole mitään syytä epäillä, etteikö tälläkin kertaa asiaan saada neuvottelemalla hyväksyttävä lopputulos.

Kaiken kaikkiaan Suomella on sellaisen jäsenmaan maine, joka kyllä näkee omat intressinsä EU:n yhteisessä edussa, mutta samalla valvoo sitä, että ratkaisuissa otetaan huomioon omat erityistarpeemme. Tämä linja on toiminut. Näin kävi muun muassa laajoissa rahoituskehysneuvotteluissa vuonna 2005. Olimme silloin muutaman muun maan kanssa hankalia pitkittämässä ratkaisua, jotta neuvottelutuloksesta saatiin hyvä.

Selkeä ja rakentava toimintatapa tuo pitkällä tähtäyksellä kokonaisetujemme kannalta parhaan tuloksen. Tämän ovat osoittaneet kuluneet jäsenyysvuodet. Mutta johdonmukaisen ja luotettavan kumppanin maine on myös helppo menettää. Silloin heikkenevät ratkaisevasti myös vaikutusmahdollisuudet.

Kuitenkin pitkällä aikavälillä tiivistäisin Suomen kaltaisen jäsenmaan vaikuttamisstrategian EU:ssa kolmeen sanaan: aktiivisuus, johdonmukaisuus ja oman edun puolustaminen.

Jos tästä linjasta on epäselvyyttä, on hyvä, että asiasta keskustellaan täällä eduskunnassa.