Tulevaisuusdialogeissa keskusteltiin seuraavien sukupolvien Suomesta

Syksyllä 2020 alkoi 50 dialogia Suomen tulevaisuudesta osana valtioneuvoston tulevaisuusselontekotyötä. Kyse on valtioneuvoston kanslian ja Erätaukosäätiön yhteisestä tulevaisuuskeskustelujen sarjasta, jossa keskustellaan Suomen tulevaisuudesta erätauko-menetelmän avulla ja pyritään syventämään ymmärrystä Suomen tulevaisuuden tärkeimmistä kysymyksistä.

Erätauko-menetelmä on kehitetty edistämään rakentavaa keskustelua yhteiskunnassa. Kutsumisesta vastannut valtioneuvoston kanslia pyrki kutsumaan dialogeihin eri sukupolvia ja sukupuolia, mutta erityisesti nuoria. Keskusteluihin haluttiin mukaan mahdollisimman erilasista taustoista tulevia ja erilaista arkea eläviä, kuten esimerkiksi vähemmistöjen edustajia. Tavoitteena on ollut, että erityisesti he, jotka yleensä eivät syystä tai toisesta osallistu tulevaisuuskeskusteluun, tulevat mukaan pohtimaan Suomen tulevaisuutta. Taustalla vaikuttaa myös Sanna Marinin hallituksen lupaus edistää uudenlaista vuorovaikutusta kansalaisten kanssa. Lupausta edistetään etsimällä ja kokeilemalla uusia vuorovaikutustapoja. Lisäksi poikkihallinnollinen demokratiaohjelma edistää kansalaisten osallistamista ja koko tavoitetta vuorovaikutuksesta.  Viimeinen keskustelu viidenkymmenen dialogin sarjasta käytiin huhtikuun 6.päivä yhdessä Koulutuskeskus Salpauksen maahanmuuttajataustaisten opiskelijoiden kanssa.

Osallistamisen monet mahdollisuudet

Koronapandemiasta johtuen kaikki keskustelut järjestettiin etänä yhteistyössä useiden eri organisaatioiden ja toimijoiden kanssa. Kun tulevaisuusdialogeja lähdettiin suunnittelemaan keväällä 2020, oli ajatuksena järjestää osa etänä ja osa fyysisesti läsnä. Kukaan meistä ei osannut kuvitellakaan, ettei yhtään fyysistä dialogia pystyttäisi järjestämään. Vaikka moni meistä kaipaa fyysisiä kohtaamisia, oli etänä järjestetyt dialogit suuri mahdollisuus. Etäkohtaamiset mahdollistivat mukaan tulemisen samalla vaivalla ja matalalla kynnykselle kenelle tahansa, missä tahansa päin Suomea. Myös järjestelyihin ja matkoihin käytetty aika lyheni merkittävästi.

Erätaukodialogi auttaa ymmärtämään, että loppupelissä avaimet onnistuneeseen kansalaiskeskusteluun ovat hyvin yksinkertaiset. Erätaukodialogiin kuuluu olennaisena osana lämmittelyosio, jossa apuna käytetään esimerkiksi jotain uutista, artikkelia, kappaletta tai vaikkapa runoa. Lähes jokainen tulevaisuusdialogi alkoi sillä, että osallistujat kuuntelivat itsenäisesti Antti Tuiskun kappaleen Minun Suomeni on (alkuperäisesti Lauri Tähkän kappale, mutta Antti Tuiskun osin uudelleen sanoittama). Toisin sanoen lämmittelyksi eivät valikoituneet valtioneuvoston muutostekijät tai Sitran megatrendit, kuten tulevaisuustyölle olisi tyypillistä, vaan halusimme valita kappaleen, jossa sanoitetaan suomalaisten suhdetta Suomeen, mutta avataan myös yhteiskuntamme kipukohtia. 

Valtionhallinnossa on jo pitkään tehty kansalaisosallistamista, mutta täytyy myöntää, että oman kokemuksen mukaan se tapa ja kieli, jolla kansalaisia on aiemmin lähestytty menneinä vuosina, ei ole aina tuntunut luontevalta.  On ehkä ajateltu, että totta kai tämä sisältö kiinnostaa, vaikka asia on saattanut olla hyvin kaukana tavallisen ihmisen arjesta jo kielenkäytöstä lähtien. Joskus ministeriöiden työn alla olevista kokonaisuuksista on vaikea puhua yksinkertaisesti ja kansantajuisesti, mutta meidän on tehtävä työtä viestinnän kansantajuistamisen eteen ja paketoitava sisällöt ymmärrettäviksi, jos haluamme saada aikaan vastavuoroisuutta, ymmärrystä ja herättää osallistujassa sellainen tunne, että kannatti osallistua. Viestinnän selkeyttä ja ymmärrettävyyttä meiltä edellyttää myös valtiovarainministeriön avoimen hallinnon strategia.

Kokemuspuhe ei ole aina helppoa

Tulevaisuusdialogeissa kaksi pääkysymystä olivat:  

• Mitkä asiat herättävät sinussa toiveikkuutta tai positiivisia ajatuksia tulevaisuudesta? 
• Mikä huolestuttaa omassa, muiden tai Suomen tulevaisuudessa? 

Vaikka kysymykset ohjaavat ajattelemaan omaa arkea ja omia kokemuksia, on meillä vielä paljon opittavaa kokemuspuheesta. Osa meistä on hyvin tottunut osallistumaan yhteiskunnallisiin keskusteluihin edunvalvojan roolissa ja toisinaan meidän voi olla vaikea irrottautua tästä roolista. Tavoitteenamme oli, että tulevaisuusdialogeihin ei osallistuta minkään organisaation edustajana tai mistään tietystä asemasta käsin, vaan omana itsenä ja omien arjessa syntyneiden kokemusten pohjalta. Oman haasteensa tälle asettaa se, että kutsujana ministeriö herättää monessa vielä tietynlaisia ennakko-odotuksia. Myös se, että kutsu saattoi tulla jonkin yhteistyökumppanijärjestön kautta, saattaa vaikuttaa mielikuvaan siitä, mitä keskusteluun osallistujalta odotetaan. Kokemuspuhe sallii inhimillisyyden osana yhteiskunnallista keskustelua, kun vain uskallamme antaa sille tilaa.

Tulevaisuudessa nähdään huolia

Huomionarvoista on myös se, että eri väestöryhmät kokevat oman asemansa osana Suomen tulevaisuutta hyvin eri tavoin. Kun valtaosa meistä oli tulevaisuusdialogeissa huolissaan yhteiskunnan pahoinvoinnista, kuten eriarvoistumisesta, syrjäytymisestä tai psyykkisestä hyvinvoinnista tai ilmastonmuutoksesta, oli vähemmistöillä näiden huolien lisäksi suuri huoli omien perusoikeuksien toteutumisesta tai elinkeinon ja kulttuurin harjoittamisen mahdollisuudesta. Esimerkiksi saamelaiset kokivat oman tulevaisuutensa hyvin uhattuna ja heidän kohdallaan ei varmaan ole liioiteltua puhua hätähuudosta päättäjien suuntaan. Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvat pohtivat, että mahtaako heidän olemassaolonsa olla tulevaisuudessa hyväksyttävää, jos meillä tapahtuu poliittisissa valtasuhteissa samanlaisia kehityskulkuja kuin joissain muissa maissa viime vuosina. Viittomakieliset sen sijaan toivoivat, että heillä olisi mahdollisuus saada palvelua ja käyttää viittomakieltä tulevaisuudessakin, mikä ei sekään tuntunut osallistujien kokemuksien mukaan itsestäänselvyydeltä.

Osallistujat puhuivat myös paljon kuplautumisesta ja siitä, että kaikki ihmiset eivät kohtaa riittävästi erilaisuutta elämässään ja omasta maailmankuvasta poikkeavat mielipiteet suljetaan oman elämän ulkopuolelle. Sosiaalisen median algoritmit tekevät tätä jopa meidän puolestamme, tarjoamalla meille sisältöä, joka meitä kiinnostaa. Eräs osanottaja kiteytti asian hienosti: ”Ennen kylätoiminta oli sellaista, että oli yhteisö, johon hyväksyttiin kaikki. Jopa niin kutsutut kylähullut. Mutta nykyään sellaiset ihmiset on helpompi ulkoistaa omasta elinpiiristä.” Esimerkkeinä kuplautumista edistävästä ilmiöistä nostettiin koulu- tai päiväkotishoppailu, jossa lapselle etsitään ”parasta” koulua tai päiväkotia. 

Tulevaisuudessa on myös toivoa

On tuntunut hyvin merkitykselliseltä, että palaute tulevaisuusdialogeista on ollut lähes yksinomaan hyvää. Meillä on ollut dialogeja, joissa on naurettu ja myös itketty. Itketty jopa pelkästä kiitollisuudesta, että saa olla mukana, ja että otetaan tosissaan ja kuunnellaan. Se, että keskustelukulttuuri suomalaisessa yhteiskunnassa on huonontunut, on monen suomalaisen kokemus ja siksi on käynnissä esimerkiksi Erätaukosäätiön ja YLE:n Hyvin sanottu –hanke. Keskustelukulttuurin huonontuminen näkyy tulevaisuusdialogien osallistujien mukaan sillä tavalla, että omaa mielipidettä ei uskalla enää sanoa ääneen, julkiseen keskusteluun ei uskalla osallistua ja on pieni ja äänekäs joukko ihmisiä, jotka hallitsevat keskusteluissa. Tulevaisuusdialogien palautteissa korostui se, että osallistujat kokivat tulleensa arvostetuiksi, tasavertaisiksi ja kuulluiksi ilman, että heidän tarvitsi pelätä, että heidät keskeytetään tai heidän kokemuksiaan vähätellään. Myös toisten kokemuksista saatiin voimaa ja uusia ajatuksia. Tällaiset keskustelut ovat ensiarvoisen tärkeitä, jos halutaan luoda ja ylläpitää yhteisöllisyyttä sekä luottamusta kansalaisyhteiskunnan ja hallinnon välillä.

Loppuun haluan vielä nostaa esille asian, joka oli ylivoimaisesti eniten positiivisia ajatuksia tai toivoa herättävä asia Suomen tulevaisuutta ajateltaessa. Eniten toivoa tulevaisuudessa herätti kasvamassa oleva sukupolvi, eli Suomen lapset ja nuoret. Uuden sukupolven vahvuuksina nähtiin maailmanpelastustahto, ympäristötietoisuus, suvaitsevaisuus ja valmius taistella muutosten puolesta, sekä rohkeus osallistua julkiseen keskusteluun. Tulevaisuusdialogien annista saatte lukea lisää syyskaudella eduskunnalle annettavasta tulevaisuusselonteosta. 

Jenni Lahtinen
Asiantuntija, valtioneuvoston kanslia
[email protected]

Tämä teksti on julkaistu myös osoitteessa eratauko.fi