Ulkoministeriö julkaisee kirjan poliittisesta raportoinnista maailmansotien välisenä aikana

Ulkoministeriön historiantutkija Jussi Pekkarisen 26. helmikuuta julkaistava kirja perehtyy diplomaattien raportointiin ja näiden analyysien paikkaansa pitävyyteen maailmansotien välisenä aikana.

Raportointia on pidetty suurlähettilään tärkeimpänä tehtävänä. Diplomaattiedustajalta vaaditaan kattavaa kontaktiverkostoa, tarkkaa huomiokykyä, muutoksen merkkien vaistoamista ja disinformaation seulomista tietotulvasta. Tältä pohjalta edustajien odotettiin myös sata vuotta sitten lähettävän paikkansa pitäviä tietoja, oikeaan osuneita analyyseja ja viisaita neuvoja kuriiripostissa ulkoministeriölle.

Ulkoasiainhallinnon historiantutkija Jussi Pekkarinen pyrkii uusimmassa tietokirjassaan Kävin ja kuulin. Ulkoasiainhallinnon poliittinen raportointi 1918–1933 selvittämään, kuinka hyvin Suomen lähettiläät selvisivät vaativasta tehtävästään. Maailmansotien välillä raportit olivat spontaanimpia kuin nykyään. Niinpä ne tarjoavat myös värikkäitä luonnehdintoja ajan merkkihenkilöistä sekä mielenkiintoisia tulkintoja tapahtumista sellaisina, kuin ne lähettiläille näyttäytyivät. Jos jokin asia hämmästytti tai harmitti lähettiläitä, he kertoivat sen raporteissaan.

Lähettiläille annetuissa niukoissa yleisohjeissa edellytettiin ainoastaan, että he raportoivat Helsinkiin kaikesta, millä saattoi olla merkitystä Suomen ulkopolitiikalle. Jokaisen lähettilään odotettiin ilmeisesti ilman tarkempia ohjeitakin ymmärtävän, mitä tehdä. Tämä jätti edustajille melko vapaat kädet päättää, mikä oli tärkeää, mikä ei ja millä tavalla raportoida. Niinpä raportit ovat hyvin persoonallisia.

Kiinnostavina nostoina voi mainita esimerkiksi Tukholman-lähettilään Werner Söderhjelmin luonnehdinnan Ruotsin ulkopolitiikan päättäjistä vuodelta 1927: ”Viattomat ja hyväuskoiset” ja Moskovan-lähettilään Antti Hackzellin tylyn arvion vuodelta 1922: ”Stalinilta puuttuu päättäväisyyttä”. 

”En pyri kirjassa osoittelemaan tai kehumaan lähettiläitä. Jokainen voi tehdä itse johtopäätöksensä edustajiemme ammattitaidosta. Heikkoja raportteja mahtuu tietysti joukkoon, mutta siellä on myös paljon hyviä tiedotuksia. Niissä edustajamme osoittavat rakentaneensa laajan tiedonhankintaverkoston, omanneensa syvällistä analysointikykyä ja myös rohkeutta tuoda esille näkemyksensä”, toteaa Jussi Pekkarinen.

Kirjan julkaisee ulkoministeriö ja sen kustantaa Kustannusosakeyhtiö Otava.

Jussi Pekkarisen tehtävänä on UH:n historiaan liittyvien kirjojen, artikkelien ja selvitysten laatiminen. Hänen edelliset kirjansa ovat käsitelleet ulkoministeriön puolisoyhdistystä, konsulipalveluita, sata vuotta täyttänyttä ulkoministeriötä ja Tallinnan-lähetystöä.