FI SV EN

Pääministeri Juha Sipilän puheenvuoro Turun Eurooppa-foorumissa

Valtioneuvoston viestintäosasto 31.8.2018 12.30
Puhe
Pääministeri Juha Sipilän puheenvuoro Turun Eurooppa-foorumissa

(muutosvarauksin) Arvoisat kuulijat, Hienoa, että meillä on tänään mahdollisuus käydä aktiivista ja tulevaan luotaavaa keskustelua Euroopan unionista. Tarvitsemme sitä, niin Suomessa kuin laajemminkin Euroopassa.

Olen kiertänyt tämän vuoden aikana yliopistoissa ja pyrkinyt osaltani herättämään avointa ja aktiivista vuoropuhelua EU:n tulevaisuudesta. Eikä suinkaan niin, että me poliitikot pelkästään puhuisimme, vaan päinvastoin. Haluan tänäänkin puheeni päätteeksi kuulla mitä teillä on sanottavana.

Mitä te ajattelette Euroopan unionista? Mihin suuntaan sitä tulisi luotsata? Mihin unionin tulisi keskittyä? Ainoastaan saumattomalla kansalaisten ja päättäjien välisellä yhteistyöllä ja vuoropuhelulla voimme luoda kansalaisille läheisemmän ja turvallisemman Euroopan.

Tällä hetkellä ympärillämme kuohuu. Unionilla on vastassaan ennen näkemättömiä haasteita sekä maailmanlaajuisesti että eurooppalaisittain: alueelliset konfliktit, terrorismi, kasvavat muuttopaineet, protektionismi sekä sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoisuus. Jotta EU voi olla vahva ulospäin, on meidän juuri tässä hetkessä oltava erityisen yhtenäisiä sisältä.

Kaksi vuotta sitten suurin uhkakuva kumpusi nimenomaan EU:n sisältä. Moni pelkäsi, että Brexit olisi vain alkusoittoa unionin hajaannukselle. Brexit ravisteli Euroopan unionia. Kriisi pakotti meidät katsomaan peiliin ja miettimään, mitä tarjottavaa unionilla on jäsenvaltioille, kansalaisille ja yrityksille.

Brexitin kuohuissa uskalsimme katsoa rehellisesti peiliin ja miettiä yhdessä, mikä meni pieleen. Unioni oli liian etäinen kansalaisen silmistä katsottuna.

Euroopan unioni ei voi saavuttaa uskottavuutta ylätason keskustelulla ja visioilla, vaikka niitäkin tarvitaan. Visiot tarvitsevat rinnalleen konkreettisia, jokaisen kansalaisen elämässä näkyviä toimia. Päämiesten kesken läpi käyty tulevaisuusprosessi tähtäsi juuri tähän. Lopputulemana syntyi Rooman julistus, joka mukailee niitä pääkohtia, joita Suomikin piti esillä.

Seuraavan kymmenen vuoden aikana haluamme siis unionin, joka on turvallinen, vauras, kilpailukykyinen, kestävästi kehittyvä sekä sosiaalisesti vastuuntuntoinen. Unionin, jolla on tahtoa ja kykyä olla maailmassa keskeinen toimija ja edelläkävijä niin ilmastonmuutoksen vastaisessa torjunnassa, köyhyyden vastaisessa taisteluissa kuin innovaatioissa ja vapaakaupassa.

Haluamme unionin, joka tarjoaa kansalaisilleen uusia mahdollisuuksia kulttuuriseen ja sosiaaliseen kehitykseen ja menestyä omassa elämässään. Haluamme unionin, joka on avoinna niille Euroopan maille, jotka kunnioittavat arvojamme ja sitoutuvat edistämään niitä.

Tulevaa vuotta voi monella tapaa kutsua EU:n supervuodeksi. Meillä on edessämme EU-vaalit, komission muodostaminen, neuvoston viisivuotisen strategian hyväksyminen, neuvottelut unionin 7 vuotisesta budjetista sekä sokerina pohjalla Suomen oma EU-puheenjohtajuus. Menestyminen vaatii raakaa työtä, mutta myös selkeän tavoitteen, jota kohti kulkea. Millaiselle pohjalle ja minkä asioiden varaan nykyistä eheämpi Eurooppa rakentuu? Itse hahmottelen EU:n tulevaisuutta neljän pääotsakkeen ja tavoitteen kautta. Ne ovat vastuunkanto, ilmastopolitiikan johtajuus, huolenpito yhtenäisestä Euroopasta sekä osaava kasvu.

Hyvät ystävät,

Maailma tarvitsee vastuunkantoa. Tämä tarkoittaa vastuunkantoa niin itsestämme, läheisistä kuin lähiympäristöstä, mutta myös Suomen vastuuta Euroopasta ja laajemmin kansainvälisesti. Vastuunkanto tarkoittaa myös sitä, että puolustamme eurooppalaisia perusarvoja.

Unioni on rakentunut vahvojen arvojen, rauhan, vapauden, demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen pohjalta. Meille ihmisoikeus on jakamaton. EU:n on puolustettava kynsin ja hampain sääntöpohjaista järjestelmää, yhteisiä perusoikeuksia, oikeusvaltioperiaatetta, vapaata kauppaa sekä kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa. Euroopan unionin on oltava globaali suunnannäyttäjä ja johtaja näillä osa-alueilla. Tämä ei ole vain velvollisuus eurooppalaisia kohtaan, se on velvollisuus ihmiskuntaa kohtaan.

EU voi olla uskottava toimija vain, jos pystymme pitämään huolen kansalaistemme turvallisuudesta. Tämä on myös osa vastuunkantoa. Euroopan unioni on kehittänyt nopealla tahdilla puolustusulottuvuuttaan. Suunta on oikea ja askeleet määrätietoisia. Suomi on ollut aktiivisesti mukana kehityksen jokaisessa vaiheessa.

Asiaa on edistetty myös kahdenvälisesti Ranskan kanssa. Olemme tehneet kaksi vuotta hartiavoimin töitä, vuonna 2016 Ranskan kanssa tehdyn yhteisen julistuksen pohjalta. Kukapa olisi uskonut, että kaksi vuotta myöhemmin olemme edenneet näin paljon ja näin konkreettisin askelin.

Eilen julkaisimme presidentti Macronin kanssa Suomen ja Ranskan yhteisen julkilausuman eurooppalaiseen puolustuksen seuraavista askelista. Peräänkuulutamme kunnianhimoista etenemistä ja konkreettisia toimia. Mikä eilisessä julkilausumassa sitten on uutta?

Haluamme laajentaa selkeästi puolustusyhteistyötä kriisinhallinnasta kansalaisten arjen turvallisuuden asioihin. Nostamme artikla 42.7 yhdessä esille ja pohdittavaksi. Sehän kuuluu: Jos jäsenvaltio joutuu alueeseensa kohdistuvan aseellisen hyökkäyksen kohteeksi, muilla jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa sille apua kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti. Tämä ei vaikuta tiettyjen jäsenvaltioiden turvallisuus- ja puolustuspolitiikan erityisluonteeseen.

EU:lla on vastuunsa myös ympäröivästä maailmasta. Meidän on kyettävä auttamaan entistä kohdennetummin hätää kärsiviä, vähennettävä köyhyyttä ja pyrittävä löytämään ratkaisuja globaalien haasteiden todellisiin juurisyihin. Tämän työn keskiössä on Agenda2030 sekä kestävän kehityksen tavoitteet. Tältä osin meidän on katsottava entistä vahvemmin myös Afrikkaan.

Suomalaiset johtavat poliitikot vierailevat aivan liian harvoin maanosassa. Tältä osin toivon muutosta. Toisaalta Afrikassa on paljon eri toimijoita, jotka toimivat erilaisten tavoitteiden puolesta. Meidän tulee pyrkiä huomioimaan Afrikkaa koordinoidummin ja kokonaisvaltaisemmin eri näkökulmista, ei pelkästään maahanmuuton näkökulmasta.

Suomi tulee kiinnittämään tähän puheenjohtajuuskaudella huomiota, kuten myös rahoituskehysneuvotteluissa. Tulen itse tekemään toisen vierailuni Afrikkaan alkuvuodesta ja haluan, että kehitysyhteistyöhön liittyvät kysymykset saavat entistä enemmän painoarvoa myös jatkossa. Tältä osin yhteistyö niin kansalaisyhteiskunnan kuin yritysten kanssa on hyvin tärkeää.

Haluan nostaa tyttöjen ja naisten aseman sekä oikeuksien parantamisen selkeämmin osaksi Suomen ja EU:n harjoittamaa kehitysyhteistyötä sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Ihmisoikeuksien, ja erityisesti naisten ja tyttöjen aseman ja oikeuksien parantamisen on oltava toiminnan keskiössä. Tämä pitää sisällään myös seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen. Euroopan unionin on otettava entistä vahvempi rooli tässä. Samalla tapaa vetoan myös suomalaisiin toimijoihin.  Tyttöjen ja naisten aseman parantamisella on ihmisoikeusulottuvuuden lisäksi selvä vaikutus siihen, kuinka vauraiksi ja yhdenvertaisiksi yhteisöt kehittyvät. Ovatko esimerkiksi tytöt päässeet kouluun ja kodin ulkopuoliseen työhön, onko pääsyä tai aikaa yhteiskunnalliseen toimintaan.

Maahanmuutto haastaa EU:ta tulevinakin vuosina. Vastuuta on kyettävä kantamaan yhdessä. Suomen tavoite on ollut, että pääsemme eurooppalaisittain tilanteeseen, jossa muuttoliikettä hoidetaan entistä enemmän pakolaisten uudelleensijoittamisen ja kiintiöpakolaisjärjestelmän kautta sekä läheisemmässä yhteistyössä Yhdistyneiden Kansakuntien ja YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n kanssa. Meidän on autettava ihmisiä lähempänä kriisipesäkkeitä. Lisäksi pakolaisleirien elinolosuhteita on parannettava niin, että suora kotiinpaluu sieltä olisi mahdollista.

Tätä lähestymistapaa olen esittänyt kokouksissa myös eurooppalaisille kollegoilleni ja linjamme on saanut tukea. Olemme menossa vahvasti tähän suuntaan. Macron totesi eilen minulle, että hän on samaa mieltä. Tämä tarkoittaa myös sitä, että meidän on jatkossa kyettävä yhteisesti kasvattamaan pakolaiskiintiöiden määrää sekä luomaan pysyviä mekanismeja kriisitilanteiden varalle.

Hyvät ystävät,

Toiseksi nostan esille ilmastopolitiikan.

Tämä tarkoittaa luonnon ja ympäristön huomioimista kaikessa tekemässämme politiikassa. Luonnonvaroja on käytettävä kestävästi ja kohtuuden periaate mielessä pitäen.

Euroopalla on tässä tulevaisuudessa vielä nykyistäkin keskeisempi rooli. Euroopan on otettava selkeä globaali johtajuus ilmastopolitiikassa. Ainoastaan tällä tavoin saavutamme Pariisin sopimuksen tavoitteen pitää ilmastomme lämpeneminen alle kahdessa asteessa. Suomi on omalla aktiivisuudellaan ja esimerkillään noussut todelliseksi ilmastopolitiikan vaikuttajamaaksi unionin sisällä ja kansainvälisesti.

Yhdessä muiden kunnianhimoista ilmastopolitiikkaa ajavien jäsenmaiden kanssa kannustamme Euroopan komissiota antamaan syksyllä pitkän aikavälin ilmastostrategian, joka vie EU:ta kohti hiilineutraaliutta vuosisadan puolivälissä. EU:n on tarkasteltava uudelleen myös omien päästövähennystavoitteidensa riittävyyttä. Ilmastorahoitusta on lisättävä ja maaperän hiilinieluja on parannettava.

Euroopan unionilla on oltava kunnianhimoiset tavoitteet myös uusiutuvan energian osalta. Unionin on päästävä eroon fossiilisista polttoaineista ja unionin on kyettävä hyödyntämään kestävällä tavalla uusiutuvan energian lähteitä. Meillä ei ole aikaa odottaa seuraavia vuosia tai vuosikymmeniä. On toimittava välittömästi.

Meidän on kehitettävä myös EU:n päästökauppaa niin, että päästöt tulevat kalliiksi ja ohjaavat energian tuotantoa ja muuta teollisuutta investoimaan ilmastoystävälliseen teknologiaan. Olemme esittäneet myös kiinteistökohtaisen lämmityksen sisällyttämistä EU:n päästökauppaan.

Nopeiden toimien lisäksi EU:n pitää olla johdonmukainen toimissaan. Samanaikaisesti ei voida asettaa entistä kovempia ilmastotavoitteita ja samalla asettaa entistä tiukempaa lainsäädäntöä uusiutuvan raaka-aineen, kuten puupohjaisen biomassan käytölle. Näitä uusiutuvia raaka-aineita, kuten metsää, on voitava käyttää jatkossakin määritellyn kestävyyden rajoissa.

Maatalouspolitiikassa Euroopan on kyettävä säilyttämään omavaraisuutemme ruuan tuottajina. Kyse on turvallisuudesta. Viime aikojen sääilmiöt ovat ravistelleet alaa ja ajaneet kannattavuuden alas. Euroopan unionin on harjoitettava yhteistä maatalouspolitiikkaa, joka huomioi myös ympäristön tarpeet. EU:n on huomioitava maataloustuottajien tarpeet entistä kohdennetummin. Maatalouteen on jatkossakin ohjattava nykyisenkaltainen rahoitus. Vahvan rahoituksen kautta EU voi myös asettaa entistä paremmat ja toimivammat vaateet ympäristön huomioimiseksi. Komission kevään esityksissä toimittiin päinvastoin.

Suomessa on hallituksen kärkihankkeilla saavutettu erinomaisia tuloksia maatalouden vesistökuormituksen vähentämisessä testaamalla muun muassa kipsin ja metsäteollisuuden sivutuotteena syntyvän kuitulietteenlevittämistä pelloille. Tätä työtä jatketaan nyt osana hallituksen tällä viikolla budjettiriihessä päättämää tehostettua vesiensuojeluohjelmaa. Seuraavalla EU:n yhteisen maatalouspolitiikan ohjelmakaudella tavoitteenamme on saada nämä toimet osaksi maatalouden ympäristökorvausjärjestelmää.

Myös Suomella on todellinen sauma nousta ilmastokysymyksissä kokoaan suuremmaksi toimijaksi. Ilmastonmuutoksen vastaisen taistelun suurvallaksi. Meillä on teknologiaa kaapata hiilidioksidia ilmasta, tehtaan tai lämpölaitoksen piipusta. Hajottaa vettä hapeksi ja vedyksi sekä tehdä hiilidioksidista ja vedystä mitä erilaisimpia tuotteita – hiilivetyjä. Teknologian kehityksen mahdollistaa osaltaan merkittävästi halventunut aurinko- ja tuulienergia. Ajatelkaa, mitkä mahdollisuudet tämä tuo Afrikkaan. Ilma puhdistuu, saadaan vaikkapa metanolia tai muovin raaka-ainetta ja sivutuotteena puhdasta vettä.

Ilmastomuutos pysäytetään kolmella keinolla: kulutusta on hillittävä, hiilinieluja on kasvatettava sekä hiilenkaappausteknologiat, mistä puhuin edellä, on otettava rohkeasti käyttöön. Hiilinielun kasvattaminen on tuotava myös kuluttajan arkisten päätösten tasolle. Kun maksat tankkauksen autoosi, samalla pitäisi pystyä osallistumaan vapaaehtoisesti tai tuotteen hinnassa myös metsän istuttamiseen.

Kolmanneksi nostan huolenpidon yhtenäisestä Euroopasta

Erityistä huomiota on kiinnitettävä koko unionin tasapainoiseen kehitykseen. Ensi vuonna Suomen aloittaessa puheenjohtajuuskautensa on kulunut jo 15 vuotta EU:n suuresta itälaajentumisesta. Laajentuminen on menestystarina, mutta työ monien maiden ja heidän kansalaistensa integroimiseksi osaksi eurooppalaista yhteisöä on silti vielä kesken. Suomen pitää olla maa, joka pitää erityistä huolta tasapainoisemmasta eri Euroopan alueiden välisestä kehityksestä ja estää vastakkainasettelua ja negatiivista blokkiutumista. Euroopan unioni on Suomen arvoyhteisö. Suomen tavoitteena on EU:n lujittaminen jäsenvaltioiden yhteistyölle rakentuvana turvallisuusyhteisönä.

Yhtenäisyytensä vahvistamiseksi unioni tarvitsee edelleen vahvaa alue- ja rakennepolitiikkaa. Ja olen aivan varma, että se koituu myös meidän vanhempien jäsenmaiden tai ns. nettomaksajien hyödyksi. Suomenkaan elinkeinoelämälle ei ole yhdentekevää, miten uusimmat jäsenmaat kehittyvät.

Toisaalta voimme myös kysyä, minkälainen Eurooppa meillä olisi, jos ns. itälaajentuminen olisi jäänyt tekemättä ja olisimme sulkeneet ovet monilta nykyisiltä jäsenmailta. Uskon, että se olisi ollut valtava historiallinen virhe – niin rauhan, vakauden kuin oman elintasomme kannalta.

Unionin tarvitsee sosiaalista Eurooppaa, jossa kasvu ja hyvinvointi kuuluvat kaikille, jossa toteutuu sisämarkkinoiden oikeudenmukaisuus, jossa löydetään yhdessä vastauksia nuorisotyöttömyyden valtavaan ongelmaan, ja jossa taistellaan yhdessä tasa-arvon toteutumiseksi työelämässä.

Eurooppalainen politiikka on myös välittämistä ja huolehtimista toinen toisistamme rajoista riippumatta. Se ei vaadi yhteistä sosiaaliturvaa, vaan vahvaa, vastuullista ja oikeudenmukaista taloudenpitoa, jossa on tilaa työlle, korkeatasoiselle koulutukselle ja yrittämiselle.

Neljäs tavoite on osaava kasvu

Eurooppa tarvitsee osaavaa kasvua. Panostukset osaamiseen, tutkimukseen ja kehitykseen kautta linjan kantavat Eurooppaa.

Digitaalisuus ja sen kehittyminen tuo meidät ihan uuden eteen. Työelämä ja esimerkiksi liikenne muuttuvat tekoälyn myötä ja tulemme tarvitsemaan aivan uudenlaista osaamista ja uudenlaista tapaa toimia. Elämme parhaillaan tätä murrosta.

Euroopan unioni on tällä hetkellä jäljessä sitä kehitystä, joka esimerkiksi tekoälyn osalta on jo tätä päivää Yhdysvalloissa tai Kiinassa. Tältä osin tarvitsemme uudenlaista tapaa ajatella, tiiviimpää yhteistyötä ja selkeitä panostuksia tutkimukseen ja kehitykseen tekoälyn soveltamiseksi. Suomi on ollut aktiivinen alalla ja meitä kuullaan eurooppalaisissa pöydissä. Eilen teimme Ranskan kanssa yhteisen vetoomuksen siitä, kuinka unioni voisi olla johtavassa asemassa myös tällä sektorilla.

Avoin ja vapaa kauppa sekä toimivammat sisämarkkinat ovat perusedellytyksiä kasvun ja hyvinvoinnin lisäämisessä. Emme voi tässäkään käpertyä sisäänpäin. Euroopan unionissa ei ole tilaa protektionismille. Vapaakauppaneuvottelut on saatava kunnialla päätökseen ja on pyrittävä löytämään uusia kauppakumppaneita. Jos, niin kuin nyt näyttää, Yhdysvallat haluaa luopua vapaakaupan edistäjän roolistaan, EU:n on otettava myös tässä asiassa johtava rooli. Tulevana EU-puheenjohtajana tämä asia on yksi prioriteeteistämme.

Jäsenvaltioiden on pidettävä huoli taloudestaan ja rakennettava se kestävälle pohjalle. Tätä työtä olemme Suomessa nyt viimeisen kolmen vuoden aikana väsymättömästi tehneet. Olemme nousseet pohjalta jälleen osaksi eurooppalaista kärkikastia. Tie ei ole ollut helppo, mutta työ oli tehtävä.

Vaurauden ja vakauden pohjaa luodaan myös mitä suuremmassa määrin talous- ja rahaliiton kautta. Kansalaisille Euroopan keskuspankki näyttäytyy usein etäisenä järjestelmän osana. Mutta tosiasiassa sen rooli Euroopan talouskriisin ratkaisussa on ollut aivan ratkaiseva. Kiitos Euroopan keskuspankin massiivisten rahamarkkinaoperaatioiden, korot ovat pysyneet matalina, velkaantuneetkin EU-maat ovat pystyneet vakauttamaan talouksiaan.

Enkä sano, että EMU olisi valmis. Kaikki tiedämme, että sitä pitää uudistaa. Askelmerkit ovat selvät, nyt on toimittava, kun näköpiirissä ei ole välitöntä kriisiä. Meidän ajattelun ydin on markkinakuri. Kun meidänkin velkasuhde on taas painettu alle 60 prosentin, voimme vaatia sitä muiltakin. Se antaa terveen jouston ulkopuolisten talouden shokkien varalle. Mutta tarvitsemme pankkiunionin valmiiksi, tarvitsemme askeleita sen jälkeenkin. Suomenkin pitää olla valmis ottamaan yhteisiä askeleita EMU:n syventämiseksi, Tarvitsemme nyt määrätietoisen päätöksen kokonaisuudesta ja askelmerkit, miten siihen päästään.

Hyvät ystävät,

Kun nämä aiemmin mainitsemat tavoitteet saavutetaan, minun ajattelussani Euroopan unionia voitaisiin kuvata vuonna 2025 seuraavanlaisten esimerkkien kautta.

  1. Määrätietoisilla toimilla populismilta on viety pohja pois. Usko kansanvaltaiseen päätöksentekoon sekä yhtenäiseen Euroopan unioniin on vahva.
  2. Unioni on ilmastopolitiikan johtava toimija maailmassa ja edelläkävijä siihen liittyvän teknologian kehittämisessä. Ilmastopolitiikan valinnat ja päätökset näkyvät kuluttajan jokapäiväisessä elämässä. Ilmastonmuutoksen vastaiset toimet Afrikassa ovat lisänneet nuorten toivoa hyvästä elämästä.
  3. Unioni on kantanut globaalia vastuutaan ja auttanut hillitsemään pakolaisvirtoja, puuttunut pakolaisvirtojen syihin ja vähentänyt köyhyyttä. Henkilökohtaista suojelua tarvitseva pakolainen saa Euroopasta turvapaikan. Laillinen maahanmuutto on poistanut työvoimapulaa ja kansalaisten pelot hallitsemattomasta maahanmuutosta ovat hälventyneet.
  4. Talous- ja rahaliittoa on uudistettu tavalla, joka luo vaurautta ja vakautta, mutta samalla se on varautuneempi tuleviin kriiseihin. Pankkiunioni on valmis ja EMU:n puuttuvat kriisinratkaisun välineet on rakennettu yhteistä tiekarttaa noudattaen.
  5. Unioni on vahva toimija niin kauppapolitiikassa kuin ulko- ja turvallisuuspolitiikassa eikä sen ylitse voida kävellä. Vahvistunut asemamme näkyy haluttuna kauppakumppanina ja roolissamme ulko-ja turvallisuuspoliittisena toimijana.

*                 *                 *

Lopuksi haluan vielä kertoa valmistautumisestamme ensi vuoden puheenjohtajuuteemme. Kuten alussa totesin, tuleva vuosi on monella tapaa merkityksellinen Euroopan unionille ja Suomelle. Puheenjohtajakautemme merkitys uuden 5-vuotiskauden strategisen ohjelman valmistelussa tulee olemaan merkittävä. Käynnistimme valmistelut jo hyvissä ajoin viime keväänä. Puheenjohtajakauden valmistelut tehdään huolella ja parlamentaarisesti. Kansallinen EU-puheenjohtajuuskauden ohjelma tämän hallituksen osalta hyväksytään alkuvuodesta.

Hallituksen tavoitteena on, että Suomi on vahva puheenjohtaja, joka näkyy ja jonka ääni kuuluu. Meillä on oltava herkkyyttä kuulla jokaista ja edistää yhteisten päätösten syntymistä. Me näemme ja ajamme tiukasti Euroopan yhteistä etua, mutta sopivasti suomalaisin aromein. Ensi vuoden jälkipuoliskolla sinivalkoinen kädenjälkemme näkyy eurooppalaisella agendalla.

Tapaan kaikki EU-kollegani joko Suomessa tai heidän kotimaassaan vielä ennen ensi huhtikuun vaaleja. Tämä työn tavoitteena on varmistaa, että kautemme tavoitteet ovat jokaisen jäsenvaltion tiedossa. Vaikka kommunikaatio kollegoideni kanssa on nykyään jo hyvin tiivistä ja aktiivista, lisäaktiivisuus luo pohjaa sille, että puheenjohtajakauden aikana voidaan saavuttaa konkreettisia tuloksia.

Suomelle lähtökohta eurooppalaiseen yhteistyöhön on selvä. Olemme yhdessä vahvempia ja vaikuttavampia kuin erikseen. Jokainen joka seuraa Britanniassa käytävää Brexit-keskustelua alkaa hahmottamaan mitä erikseen olo todella tarkoittaa. Erikseen olo johtaa suureen epävarmuuteen niin jäsenmaissa kuin koko Euroopassa. Mieluummin siis yhdessä ja enemmän kuin erikseen ja vähemmän – paikkamme on vaikuttamisen eturintamassa. 

Ennen kun menemme keskusteluosuuteen, haluan todeta, että Euroopan unioni on ainutlaatuinen yhteisö. Tapaan kollegani noin 10 kertaa vuodessa, keskustelu on avointa ja välitöntä. 4 vuoden aikana on syntynyt syviä ystävyyssuhteita, jotka tulevat jatkumaan. Viestimme paljon kokousten välillä, haemme ratkaisuja, mutta annamme myös vertaistukea. Monesti leikillisesti toteamme ryhmäterapian tarpeen ja että kyllä tämä kotiolot voittaa.