Pääministerin ilmoitus Yhdistyneen Kuningaskunnan kansanäänestyksen johdosta

(muutosvarauksin)

Arvoisa puhemies!

Viime perjantaina moni suomalainenkin hieraisi silmiään lukiessaan Ison-Britannian kansanäänestyksen tuloksen. Kansa oli äänestänyt EU-eron puolesta. Harva uskoi etukäteen, että näin todella tapahtuisi, vaikka tilanne oli koko ajan tiukka ja EU-kriittisyys ennestään vahvaa.

Britannian äänestystulos oli pettymys sekä Suomelle että koko EU:lle. Britannia on Suomelle tärkeä kumppani sekä talouden että turvallisuuden kannalta. Britannia on ollut Suomen rinnalla viemässä unionia avoimempaan, tehokkaampaan ja sisämarkkinoita korostavaan suuntaan. On kuitenkin selvää, että äänestystulosta kunnioitetaan.

Britannian hallitukselta odotetaan nyt virallista eroamisilmoitusta. Pyrkimys on, että tuo ilmoitus tehdään niin nopeasti kuin mahdollista. Tämän viikon Eurooppa-neuvoston kokouksen perusteella on mahdollista, että ilmoitus tulee syyskuussa. Ennen kuin ilmoitus on saatu, neuvotteluja erosta ei käynnistetä.

Riittävän ripeä eteneminen on tarpeellista epävarmuuden hälventämiseksi. Näin osapuolet voivat keskittyä lopputulokseen ja tulevan EU:n ja Britannian suhteen järjestämiseen. Kuten olemme nähneet, markkinat ovat reagoineet äänestyksen tulokseen vahvasti, ja selkeyttä kaivataan erityisesti tässä mielessä. Epävarmuuden ajan on oltava mahdollisimman lyhyt.

Näillä näkymin eroneuvottelut kestävät ehkä pari vuotta. Mahdollisesti tarvitaan erityisajan järjestelyjä, mikäli erosopimus ja uuden suhteen määrittelevä sopimus eivät tule samanaikaisesti voimaan. Iso-Britannia on täysivaltainen jäsenvaltio oikeuksineen ja velvollisuuksineen eropäivään saakka.

Monet kysymykset ovat vielä auki, sillä tämä on ensimmäinen kerta, kun jäsenvaltio eroaa unionista. Euroopan unionia ei ole rakennettu tällaista päivää varten. Eroprosessi on hoidettava käytännönläheisellä ja asiallisella tavalla. EU ja Britannia tarvitsevat aina toisiaan ja suhteesta halutaan tasapainoinen ja niin läheinen kuin mahdollista.

EU27 –jäsenmaat linjasivat tällä viikolla, että pääsy EU:n sisämarkkinoille vaatii kaikkien neljän vapauden (tavarat, palvelut, pääoma ja henkilöt) liikkumista. Samoin päätettiin, että komissio vetää eroneuvotteluita Eurooppa-neuvoston antamien suuntaviivojen pohjalta. Suomi käynnistää kattavan arvioinnin siitä, mihin kysymyksiin Britannian EU-suhteen muuttuminen vaikuttaa ja mitä neuvotteluprosessissa on otettava huomioon Suomen etujen turvaamiseksi.

Arvoisa puhemies!

Euroopan unioni syntyi sodan raunioille turvatakseen rauhaa ja vakautta Eurooppaan. Ranskan ulkoministerin Robert Schumanin julistuksessa 9. toukokuuta 1950 todetaan näin: ”Maailmanrauha voidaan turvata vain luovin ponnisteluin, joilla pystytään vastaamaan rauhaan kohdistuviin uhkiin." Julistus oli lähtölaukaus Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamiselle. Sen perustamisella haluttiin estää uusi sota.

Eurooppa ei saa unohtaa historiaa. Päämiesten kokouksessa kollegani totesi: ”ihmisen, joka ei ymmärrä EU:n merkitystä, pitäisi mennä sotilaiden haudalle.”

Euroopan unionin jäsenyys oli Suomelle poliittinen valinta, jolla sidoimme itsemme entistä vahvemmin läntiseen arvoyhteisöön. Euroopan unionin tärkein tehtävä on rauhan, turvallisuuden, vaurauden ja oikeusvaltion turvaaminen maanosassamme. Tarve hoitaa näitä perustehtäviä ei ole muuttunut mihinkään.

Arvoisa puhemies!

Sekä Euroopan unionin että jäsenvaltioiden toimintakyky tarvitsevat taakseen kansalaisten luottamuksen. Kansalaiset eri puolilla Eurooppaa ovat olleet pettyneitä unionin kykyyn vastata ongelmiin. Myös poliittinen kulttuuri kaipaa ravistelua. Liian usein ongelman syyllinen haetaan kauempaa Brysselistä, vaikka kyse on itse aiheuttamasta ongelmasta.

Eroa vaatinut puoli vetosi kansallistunteeseen, itsenäisyyteen ja imperiumiiin, jonka he saisivat takaisin EU-eron myötä. Tältä osin maailma on peruuttamattomasti muuttunut. Globalisaatio ja keskinäisriippuvuus kytkevät meidät toisiimme ennen näkemättömällä tavalla ja tätä kelloa ei voi kääntää takaisin päin.  Eurooppa, ja Suomi sen mukana, on osa maailmanlaajuista taloudellista kilpailua. Kun vastapuolella on Kiinan ja Intian kaltaiset jätit, on selvää että Euroopan pitää toimia yhtenäisesti. Euroopan hyytävä historia on varoittava esimerkki kansallistunteeseen vetoamisesta.

Meidän on myös pakko miettiä, miten puhumme Euroopan unionista. EU:ssa on paljon korjattavaa, mutta turhasta ei saa arvostella. EU-slangi on hankalasti ymmärrettävää. Meidän pitää ottaa opiksi ja ottaa kritiikki nöyränä vastaan ja parantaa toimintaa. Mikäli ihmisellä on epäoikeudenmukaisuuden kokemus, sitä ei voi vähätellä.

EU tarttuu välillä lillukanvarsiin ja säätelee asioita liian pikkutarkasti. Tämän ovat kokeneet niin kuljetusyrittäjät kuin maatalouden harjoittajat. Jäsenvaltioiden erityispiirteet ja olosuhteet on huomioitava päätöksenteossa, jotta yhteiset säädökset voidaan kokea reiluiksi. Myös jäsenmaissa on vikaa: direktiivien asettamien vaatimusten päälle lisätään usein kansallisia vaatimuksia. 

Arvoisa puhemies!

Euroopan unionin on oltava suuri suurissa ja pieni pienissä asioissa. Koen, että tällaisessa saranakohdassa piilee myös aina mahdollisuus parantaa omaa toimintaa. Niin nytkin.

Hallitusohjelmankin mukaisesti unionia on uudistettava ja sen toimintaa parannettava, mutta hallitus ei pidä perussopimusten muuttamista nyt ajankohtaisena. On tärkeää, että keskitymme olennaiseen, toimeenpanemme päätöksiä ja puramme byrokratiaa. Jäsenmaiden on noudatettava yhdessä sovittuja sääntöjä. Tarvitaan vähemmän mutta parempaa sääntelyä, sisämarkkinoiden syventämistä ja vapaakaupan edistämistä. 

On edettävä kolmella tasolla, jotta taloutemme kasvaa ja yritystemme edellytykset menestyä kovassa kilpailussa paranevat. Suomessa niin kuin muissakin jäsenmaissa on löydyttävä rohkeutta ja tahtoa tehdä päätöksiä rakenteellisista uudistuksista ja toimeenpanna ne. Kansallisesti kilpailukykysopimus osoittaa, että on mahdollista tehdä suuriakin rakenteellisia uudistuksia, vaikkakaan se ei ole aina nopein ja helpoin tie.

Lisäksi on nähtävä mitä EU meille tarjoaa kasvun edistämiseksi. Minun mielestäni rauhan, vakauden ja turvallisuuden jälkeen EU:n suurin saavutus ovat sisämarkkinat - yhteinen eurooppalainen markkina-alue, jossa tavarat, palvelut, ihmiset ja pääoma liikkuvat vapaasti. Sisämarkkinat eivät ole vielä valmiit, vaan niitä on kehitettävä ja EU:lla on oltava yhteinen näkemys tästä suunnasta.

Tavaroiden vapaan liikkuvuuden osalta on jo tehty paljon ja sen näemme myös jokapäiväisessä arjessamme. Tuotevalikoimat ovat hyvät, kilpailu pitää hinnat kurissa ja toimii kuluttajan hyväksi.

Digitalisaatio avaa meille uusia mahdollisuuksia. Ennen kun myimme paperikoneen toiselle puolelle Eurooppaa, lähetimme ensin asentajan ja kohta huoltomiehen koneen perään. Nyt tarjoamme samat palvelut reaaliaikaisesti verkossa ja tarjoamme erilaisia tukipalveluja suurilla volyymeilla. Sisämarkkinoilla tulee nähdä tämä nopea kehitys ja uudet liiketoimintamallit. On mietittävä tarkkaan mitä säännellään ja miten. Kaiken sääntelyn tulee olla sopivaa digitaaliseen maailmaan, muuten putoamme kyydistä ja jäämme kilpailijoiden jalkoihin.

Kaikessa sääntelyssä taakkaa tulee keventää. On katsottava eteenpäin ja mietittävä, missä on se suurin lisäarvo ja turvattava se yhteisillä säännöillä. Tätä samaa johdonmukaista politiikkaa on toteutettava myös kansallisissa hankkeissa.

Kolmanneksi EU tarjoaa meille myös unionin yhteisen kauppapolitiikan, välineen toimia muun muassa globaaleilla markkinoilla, suuren kysynnän äärellä. Sopimusten aikaansaaminen mm. Yhdysvaltain ja Kanadan kanssa on keskeistä niin kilpailukyvyn kuin kasvun ja työllisyyden näkökulmasta. Suomen kaltaiselle vientivetoiselle taloudelle merkitys on aivan erityinen.

Arvoisa puhemies!

EU:n jäsenyys on poliittinen valinta, joka kytkee Suomen läntiseen arvoyhteisöön. Jäsenyys oli Suomelle myös turvallisuuspoliittinen valinta. Tämä perusasetelma ei ole muuttunut kuluneen kahden vuosikymmenen aikana. Päinvastoin, Suomen ja Euroopan turvallisuuteen kohdistuu haasteita, joihin vastaaminen edellyttää kansallisten järjestelyjen lisäksi entistä enemmän yhteistyötä kumppaniemme kanssa.

Hallitus on ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossaan linjannut keskeiset Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteet. Niiden mukaan Suomi tekee ulko- ja turvallisuuspolitiikassaan kansallisiin etuihinsa perustuen valintoja, jotka edistävät Suomen turvallisuutta ja hyvinvointia.  Suomi edistää aktiivisesti lähialueensa turvallisuuspoliittista vakautta. Suomi ei voi eikä halua eristäytyä. Nämä hallituksen linjaukset kestävät myös brexitin.

Suomi onkin pyrkinyt määrätietoisesti vahvistamaan EU:ta turvallisuusyhteisönä. Yksi esimerkki aktiivisuudestamme oli Ranskan presidentti Hollanden kanssa kaksi viikkoa sitten julkistamamme julkilausuma. Tarvitsemme tiiviimpää puolustusyhteistyötä jäsenmaiden kesken ennen kaikkea eurooppalaisten puolustusresurssien ja materiaaliyhteistyön kehittämiseksi.

EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on ollut tähän saakka ennen kaikkea kriisinhallintaa maailman kriisipesäkkeissä. Nyt huomiota on kiinnitettävä entistä enemmän eurooppalaisten turvallisuudentunteen vahvistamiseen. Jatkossa yhteistyötä on lisättävä muun muassa sotilaallisten voimavarojen kehittämisessä, puolustusteollisuudessa ja -tutkimuksessa sekä hybdriuhkiin varautumisessa.

On selvää, että Ison-Britannian kansanäänestyksen tuloksella on vaikutuksia myös EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Useat vaikutukset ovat kahdensuuntaisia. Suomen selonteossa linjattujen tavoitteiden täysimittainen saavuttaminen vaatii vaikutusten pidemmän aikavälin arviota ja etujemme puntarointia eri tilanteissa.

Ärade talman,

Finland respekterar resultatet av folkomröstningen i Storbritannien. Förhandlingarna om utträde mellan EU och Förenade kungariket tar kanske ett par år. Storbritannien är även i framtiden en nära partner till EU och Finland, och det avtal som förhandlas fram med Storbritannien måste trygga vår exportledda ekonomis intressen. EU 27 fortsätter att utveckla unionen med betoning på en stärkt ekonomi, sysselsättningen och bättre lagstiftning.

Arvoisa puhemies!

Keskustelimme Eurooppa-neuvostossa myös siitä, miten tästä eteenpäin. Kiteytettynä voisi todeta, että emme tarvitse uusia julistuksia tai ohjelmia, vaan komission nykyinen työohjelma on hyvä. Se pitää sisällään niin työpaikkojen luomisen ja kasvun edistämisen, paremman sääntelyn, turvallisuuden tuottamisen kuin ulkoisen toiminnan tehostamisen. Pikemminkin tarvitsemme yhtenäisyyttä, parempaa toimeenpanoa ja selkeämpää viestintää.

Haastoin myös EU-johtajat säätämään ajatukset kriisimoodista kehittämiseen moodiin. Brysselin on pystyttävä parempaan, samoin Suomen. Suomi ei kuitenkaan järjestä kansanäänestystä EU-erosta. Meidän paikkamme on selvä. Ei valiteta, vaan vaikutetaan.