Oikeusministeri Antti Häkkäsen puhe vaalivaikuttaminen-seminaarissa Säätytalolla 8.1.2019
Hyvät kuulijat, bästa åhörare,
Olemme aloittamassa demokratian supervuotta. Valtiosääntömme mukaisesti valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Valta kuuluu siis kansalle ja sitä valtaa käytetään erityisesti vaaleissa. Suomalaiset pääsevät vaaliuurnille ainakin eduskunta- ja eurovaaleissa sekä myös maakuntavaaleissa, kunhan eduskunta saa lait käsiteltyä.
Äänioikeuden ja demokratian toteutumisen kannalta on tärkeää, että jokaisella äänestäjällä on mahdollisuus saada mahdollisimman laajasti ja vapaasti tietoa tulevista vaaleista sekä eri ehdokkaiden ja puolueiden ohjelmista vaaleissa. Tietoa tulee olla saatavissa helposti, ettei kynnys vaaleihin perehtymiseen nouse kenelläkään liian korkealle.
Vapaa ja avoin keskustelu on demokraattisen järjestelmän ydin. Meidän tulee kuitenkin huolehtia, että julkista keskustelua käydään mahdollisimman paljon faktoihin perustuen. Useammat kansainväliset esimerkit ovat osoittaneet, että demokraattinen päätöksenteko ei ole enää aiempaan tapaan turvassa. Epäasiallinen vaaleihin vaikuttaminen on mitä ilmeisimmin vaikuttanut viimevuosina useihin vaaleihin.
Itse vaalitoimituksen uskottavuus on meillä hyvin korkealla tasolla. Harva Suomessa kyseenalaistaa vaalien järjestämisen rehellisyyttä, mikä antaa demokraattiselle legitimiteetille vahvan pohjan. Teknisen järjestelmämme, vaalimenettelyiden ja vaalitoimitsijoiden luotettavuus on Suomessa kunnossa. Sen sijaan vaikeammin havaittava ja todennettava vaikuttaminen on pohjimmiltaan mielipidevaikuttamista. Mielikuviin ja tunnelmaan vaikuttamista. Pitkänkin ajan kuluessa.
Erityisen haastavaksi ilmiön tekee sosiaalisen median kautta vaikuttaminen. Analytiikan mahdollistama viestien kohdentaminen ja mielipiteiden muokkaaminen. Tämä toimii osin samalla tavalla kuin mikä tahansa sosiaalisen median markkinointi – hakee sopivia kohderyhmiä ja kohdentaa näille oman tavoitteensa mukaista informaatiota. Tässä yhteydessä pitää muistuttaa siitä, että toki poliittiset puolueetkin tekevät tällaista vaikutustyötä, mutta sen tulee tapahtua poliittisen järjestelmän puitteissa, avoimesti puolueiden ja ehdokkaiden nimissä. Ongelmallista on väärin motiivein ja piilotetuin tavoittein tapahtuva vaikuttaminen.
Esimerkiksi ulkomailta toimiva ns. trollitehdas voi yrittää vaikuttaa jotain teemaa koskevaan sosiaalisen median keskusteluun pyrkien suuntaamaan yleistä mielipidettä trollitehtaan haluamaan suuntaan. Toisaalta tällainen toimija voi pyrkiä julkisuudesta piilossa olevalla rahallisella panoksella tukemaan vaaleissa tiettyä itselleen edullista kantaa näkyvyyttä lisäämällä ja kytkemällä näkyvyyteen tiettyjä mielikuvia ja vääriäkin tietoja. Näin tämä järjestelmän ulkopuolinen toimija voi pyrkiä ”ostamaan” tiettyjä poliittisen järjestelmän toimijoita itselleen suosiolliseksi tai vaan muuten horjuttamaan demokraattisen järjestelmän uskottavuutta. Vaalivaikuttaminen on haastava ilmiö, johon ei ole yhtä yksittäistä tapaa puuttua.
Hyvät kuulijat,
Käsitys siitä, minkälaista vaalivaikuttamista on tapahtunut, päivittyy jatkuvasti. USA:n 2016 presidentinvaalien yhteydessä ilmenneestä ulkopuolisten puuttumisesta on saatu vielä viime aikoinakin uutta tietoa. Minulla oli tilaisuus vierailla Washingtonissa viime keväänä juuri kun Cambridge Analytica – yhtiön Facebookilta saadun datan aiheuttama kriisi oli paljastunut. Vaikuttamisen tavoitteena vaikuttaa olleen luoda epäjärjestystä ja horjuttaa kansalaisten luottamusta demokraattisiin prosesseihin.
Keskustelu disinformaatiosta ja vaalivaikuttamisesta kytkeytyy teknologiayhtiöiden kasvavaan valtaan tämän päivän maailmassa. ”Data is the new oil” on usein kuultu lause, ja maailman kymmenestä arvoltaan suurimmista yhtiöistä merkittävä osa on jo teknologiayhtiöitä. Niiden ansaintalogiikka perustuu usein sille, että yksittäisistä käyttäjistä kerätään tietoja, joita voidaan myydä eteenpäin kohdennetun markkinoinnin mahdollistamiseksi. Esimerkiksi Google ja Facebook tietävät keräämänsä datan ansiosta yksittäisistä kansalaisista todella paljon. On siksi erittäin olennaista kysyä, mitä tiedolla tehdään ja miten toimintaa tulisi säädellä. Tähän kokonaisuuteen kuuluu myös kysymys siitä, miten tietyntyyppiset vaikuttamisoperaatiot havaitaan ja minkälaista yhteistyötä tarvitsemme?
Tapa, jolla kansalaiset vastaanottavat tietoa on teknologiamurroksen myötä muuttunut merkittävästi. Myös vaaleihin liittyvä informaatio saavuttaa äänestäjät kasvavassa määrin netin ja sosiaalisen median kautta. Tämä on pääosin myönteinen ilmiö, joka mahdollistaa äänestäjien tavoittamisen ja monipuolisen demokraattisen debatin. Samaa reittiä liikkuvat kuitenkin myös valeuutiset ja disinformaatio.
Sosiaalisen median alustat eivät ole selvinneet vaalivaikuttamisen selvityksistä puhtain paperein. Erityisesti Facebook, mutta myös muut alustat kuten twitter ovat nousseet keskusteluissa esiin. Esimerkiksi Facebookin johto on itsekin todennut, että yhtiö on ollut liian hidas reagoinnissaan epäasialliseen vaikuttamiseen. Teknologiajättiläiset tai muutkaan toimijat eivät voi vain toimettomina seurata, jos alustoja käytetään epäasiallisen vaikuttamisen välineinä. Haluan kuitenkin tässä yhteydessä korostaa sananvapauden keskeistä merkitystä demokraattisen oikeusvaltion toiminnalle. Sääntelyn ei siten tulisi tapahtua tavoilla, jotka voisivat liiaksi rajoittaa ilmaisunvapauden käyttöä.
Sen sijaan sosiaalisen median toimintaperiaatteiden läpinäkyvyyttä tulee mielestäni kehittää. Miten esimerkiksi algoritmit toimivat, voiko niillä olla haitallisia vaikutuksia? Toinen merkittävä lähtökohta koskee yksittäisten kansalaisten mahdollisuutta nykyistä paremmin vaikuttaa siihen, miten heistä koottua tietoa jaetaan eteenpäin. Esimerkiksi juuri ennen joulua tuli ilmi, että Facebook oli myynyt yksityisviestien sisältöä liikekumppaneilleen ilman, että siitä oli kerrottu meille käyttäjille. Teknologiayhtiöiden valta on jo niin merkittävää, että niiltä tulee voida vaatia avoimia ja vastuullisia toimintatapoja. Korostan tässäkin yhteydessä vapaaehtoista yhteistyötä ja vain tarvittavassa määrin pakottavaa sääntelyä. Uskon, että vapaaehtoinen yhteistyö luo kestävämmän pohjan yhteisen arvopohjan ja vastuullisen toimintalinjan muotoutumiseen, kuin säädöksillä luodon pakon. Uskon silti myös, että pakottavaakin säätelyä tarvitaan. Vapaaehtoisen yhteistyön ja halun laajuudesta riippuu se, millaista pakottavaa säätelyä lopulta tarvitaan.
Vaikka Suomessa ei varsinaisia vaalivaikuttamistoimenpiteitä olekaan toistaiseksi havaittu, voi viime vuosien kansainvälisen kehityksen valossa selvästi havaita vaalivaikuttamiseen liittyviä uusia uhkia. Kybermaailmassa tapahtuu koko ajan ja asioita pitää seurata ja havainnoida monelle tasolla ja tavalla. Erilaisia yrityksiä vaikuttaa poliittiseen keskusteluun on Suomessakin havaittu, esimerkiksi kellojen siirtelyä koskeva ministeriön neuvoa-antava verkkokysely sai tuhansia ns. bottivastauksia.
Kansainvälisten kokemusten osalta voi ensinnäkin todeta, että on tärkeää selvittää mahdollisimman hyvin, mitä on tapahtunut. Esimerkiksi USA:ssa turvallisuusviranomaiset yhdistivät voimansa ja julkaisivat tammikuussa 2017 raportin Venäjän toimista USA:n presidentinvaaleissa. Raportin johtopäätös oli, että Venäjän toimet olivat olleet laajoja, ja niiden tarkoituksena oli ollut kansalaisten luottamuksen horjuttaminen. Tarkoituksena oli raportin mukaan myös auttaa toista ehdokasta – Donald Trumpia. Keinoina oli mm. yhdistelmä peitettyjä kyberoperaatioita sekä sosiaalisen median toimijoiden ja ”trollien” hyödyntämistä. Tarkemmat selvitykset jatkuvat USA:ssa edelleen.
Ruotsin vuoden 2018 parlamenttivaaleihin liittyen Ruotsin huoltovarmuuskeskus rahoitti London School of Economicsissa tehdyn tutkimuksen kansainvälisestä informaatiovaikuttamisesta Ruotsin vaaleissa. Vaikka erityisen laajaa vaikuttamista ei katsota tapahtuneen, niin raportti tuo kuitenkin esiin äärioikeiston ja venäläisten toimijoiden yrityksiä Ruotsin maineen tahraamiseksi. Bottien ja sosiaalisen median tilien kautta pyrittiin mm. levittämään huhua vaalivilpistä, jonka tarkoituksena olisi ollut Ruotsidemokraattien kannatuksen vähentäminen. Ruotsin viranomaisten toimista vaalivaikuttamisen torjunnasta kuulemme lisää Ruotsin vaalijohtajan puheenvuorossa.
Monessa EU-maassa pohditaan tapoja torjua vaalivaikuttamista. Iso-Britanniassa on keskusteltu valeuutisten ja disinformaation roolista erityisesti Brexit-kansanäänestyksen yhteydessä. Varautumistasoa on sittemmin nostettu, äskettäin perustettiin mm. uusi kansallinen turvallisuusyksikkö valeuutisten kitkemiseksi.
Saksassa taas tuli vuoden 2018 alusta voimaan laki, joka velvoittaa sosiaalisen median alustat nopeasti poistamaan vihapuheeksi katsottavat viestit. Tämä kansainvälistä käytäntöä pidemmälle menevä lainsäädäntö on hyvästä tarkoituksestaan huolimatta kuitenkin herättänyt keskustelua vastuukysymyksistä sekä siitä, poistuuko sisältöä jo liikaakin. Suhde sananvapauden käyttöön voi olla koetuksella, jos rajoituksista muodostuu liian mekaanisia.
Eurooppalaisella tasolla korkeatasoinen tietosuoja on merkittävä vahvuus. EU:n tietosuoja-asetus varmistaa henkilötietojen vastuullista käyttöä sekä kansalaisten oikeuksia saada tietoja heistä kerätystä informaatiosta. Toisaalta EU:n on myös tarkoitus tiivistää vaaliturvallisuuteen liittyvää varautumistaan – erityisesti suhteessa ensi kevään Euroopan parlamentin vaaleihin.
Hyvät kuulijat,
Väitän, että suomalaisella yhteiskunnalla on merkittäviä vahvuuksia epäasialliseen vaalivaikuttamiseen varautumisessa. Vaalivaikuttaminen voi koskettaa koko yhteiskuntaa, ja niin myös varautumisen tulee ankkuroitua laaja-alaiseen koko yhteiskunnan toimintaan.
Ensimmäinen kulmakivi on kaikkia kansalaisia koskeva korkeatasoinen peruskoulutus, joka antaa edellytykset tarvittavaan kriittisyyteen ja medialukutaitoon. Suomalaisen koulujärjestelmän taso on kansainvälisessä vertailussa hyvä, ja esimerkiksi demokratiakasvatukseen sekä medialukutaitoon on uusissa opetussuunnitelmissa satsattu entistä enemmän. Koululaiset onkin mahdollista saavuttaa, mutta jonkinlaisena haasteena voidaan pitää riittävän medialukutaidon varmistaminen myös aikuisväestön eri ryhmille erityisesti sosiaalisen median ympäristössä. Pidän tärkeänä, että medialukutaidon kouluttamista vahvistetaan edelleen sekä mietittäisiin sitä, miten medialukutaitoa voidaan parantaa myös koulun jälkeen. Toisaalta valistuneella kansalaisyhteiskunnalla on tärkeä rooli suomalaisen demokratian turvaamisessa. Kansalaisyhteiskuntamme kyky havaita vaikuttamisyrityksiä ja kyseenalaistaa asioita on tärkeää. Se lähtee itsenäisestä ja kriittisestä ajattelusta. Kansalaisyhteiskunnan toimijoilla on mahdollisuudet vastuullisina demokraattisen järjestelmän edustajina tukea vastuullista julkista keskustelua. Kansalaisyhteiskunnan toimijoilla on myös mahdollisuuksia tukea kriittistä ajattelua ja nostaa esille epäasiallisia vaikuttamisyrityksiä.
Toinen merkittävä vahvuus on suomalaisen hallinnon ja yhteiskunnan avoimuus sekä vähäinen korruptio, jotka mahdollistavat suomalaisten yhä varsin korkean luottamuksen yhteiskunnan instituutioihin ja oikeusvaltion toimintaan. Vaaliviranomaisten toiminta on avointa ja saa helpommin luottamusta sen vuoksi. Viranomaistoimintana pystytään tekemään tarvittava työ vaalitoimituksen luotettavuuden turvaamiseksi ja sen vahvistamiseksi edelleen. Osa tätä kokonaisuutta on yhteiskuntamme kohtalaisen matala hierarkia sekä kyky yhteistyöhön mm. eri hallinnonalojen välillä. Vaalivaikuttamiseen varautumista tehdään nyt jo laajana viranomaisyhteistyönä ja pidän tärkeänä, että nostamme tähän myös muita toimijoita mukaan nykyistä vahvemmin.
Kolmanneksi pidän tärkeänä, että Suomen vapaa ja riippumaton media voi jatkossakin tehdä laadukasta ja faktoihin perustuvaa journalismia vaaleista. Pidän tärkeänä erityisesti julkisen sanan neuvoston roolia hyvän journalismin rajojen määrittäjänä. Erilainen virheellinen ns. valeuutisointi on haaste, johon tulee pyrkiä puuttumaan. Ratkaisevassa roolissa on ammattitaitoinen ja vastuullinen toimittaja. Kirjoitetaanko juttuja nopean myynnin ja klikkausten saamiseksi, vai perehdytäänkö taustoihin ja analyysiin? Tätä kokonaisuutta pitää toimituksissa laajemminkin pohtia. Suomalaisella, koulutetulla toimittajalla on kaikki tarvittava kyky ja osaaminen oikea-aikaisen ja oikeasisältöisen tiedonvälityksen kannalta. Tämä rooli on yhä nopeatempoisemmassa tiedonvälityksessä keskeinen.
Nämä tekijät mahdollistavat tiedon välittymisen, keskinäisen luottamuksen ja yhteisen toiminnan eri tahojen välillä. Turvallisuus- ja vaaliviranomaiset ovat viime aikoina tiivistäneet yhteistyötään. Esimerkiksi tuleviin eduskuntavaaleihin liittyen eri viranomaiset suunnittelevat yhteistä viestintää vaaleihin varautumisesta. Samoin on oikeusministeriön johdolla tarkoitus kouluttaa laajasti puolueita, vaaliviranomaisia ja muita toimijoita turvallisuudesta ja vaalivaikuttamisyrityksiin varautumisesta. Tämä seminaari on siis osa isompaa kokonaisuutta, johon toivomme laajaa osallistumista eri yhteiskunnan osa-alueilta järjestöistä viranomaisiin ja mediasta yrityksiin.
Alkaneena demokratian supervuonna pidän erittäin tärkeänä keskustelua siitä, miten jokaiset vaalit säilyvät demokraattisen järjestelmän standardien mukaisella tasolla. Uskon, että olemme varautuneita ja selviämme vahvuuksiemme avulla hyvin. Hereillä ja valppaina meidän on kuitenkin oltava!