Hallituksen kertomus YM/2023/56

Valtioneuvosto antaa kalenterivuosittain ilmastolain (423/2022) 18 §:n mukaisen ilmastovuosikertomuksen eduskunnalle. Ensimmäisen kerran ilmastovuosikertomus annettiin vuonna 2019. Ilmastovuosikertomuksella valtioneuvosto raportoi kalenterivuosittain eduskunnalle tiedot päästö- ja nielukehityksestä, arvioi toimien riittävyyttä seuraavan 15 vuoden ajalle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi ja niiden saavuttamisen edellyttämien lisätoimien tarvetta sekä tiedot keskipitkän aikavälin ilmastosuunnitelmaan ja maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmaan sisältyvien tavoitteiden toteutumisesta. Lisäksi ilmastovuosikertomuksessa raportoidaan sopeutumissuunnitelmaan sisältyvien toimien riittävyydestä ja toteutumisesta. Vuonna 2022 kokonaispäästöt ilman maankäyttösektoria laskivat verrattuna vuoden 2021 tasoon. Päästökauppasektorin päästöt vähenivät selvästi edellisvuodesta. Myös taakanjakosektorin päästöt laskivat, ja ne ovat pysyneet Suomelle asetettujen kiintiöiden puitteissa vuosina 2021 ja 2022. Maankäyttösektori oli vuonna 2022 pieni nettonielu. Sektorin kääntymiseen edellisvuoden pienestä nettopäästöstä nettonieluksi johtui edellisvuotta pienemmistä hakkuumääristä. Arvio maankäyttösektorin nettonielun tai nettopäästöjen suuruudesta tarkentuu seuraavassa inventaariojulkistuksessa (joulukuussa), kun laskentaan saadaan päivitettyä tietoa puutuotevarastosta, pinta-aloista ja puustosta. Tällöin tarkentuu myös, oliko sektori nettonielu vai nettopäästölähde. Kansallisessa ilmastolaissa on asetettu 60 %:n päästövähennystavoite vuodelle 2030 verrattuna vuoteen 1990. Tämän hetken arvioiden mukaan päästövähennystahti on linjassa ilmastolain 2030 tavoitteen kanssa. Kansallisen hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen edellyttää, että päästöt ovat enintään yhtä suuret kuin nielut vuonna 2035. Vuonna 2022 ilmi tulleen merkittävän maankäyttösektorin nettonielun pienenemisen myötä, vuonna 2022 laadittujen ilmastopolitiikan suunnitelmien pohjana oleva oletus 21 Mt hiilinielutasosta ei vaikuta olevan saavutettavissa maankäyttösektorin nykyisillä ja suunnitelluilla toimilla. Hiilineutraaliustavoitteen saavuttaminen edellyttää lisätoimia maankäyttösektorilla sekä muilla sektoreilla. Ilman merkittäviä lisätoimia maankäyttösektorilla on myös todennäköistä, että Suomi ei tule saavuttamaan EU:n LULUCF-asetuksen mukaisia velvoitteitaan ilman yksiköiden ostoa muista jäsenmaista.