Maankäyttö- ja rakennuslain uudistusluonnoksen vaikutusarvioissa korostuu yksipuolisesti hallinto- ja viranomaisnäkökulma
Lainsäädännön arviointineuvosto on arvioinut hallituksen esitysluonnoksen maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta. Arviointineuvoston näkemys on, että esitysluonnoksessa on pääosin selkeät kuvaukset maankäyttöä ja rakentamista koskevan sääntelyn nykytilasta, hallituksen esityksen tavoitteista ja ehdotetuista toimenpiteistä. Esitysluonnos sisältää myös yleisiä kuvauksia lakiesityksen kohderyhmistä ja toimenpiteiden potentiaalisista vaikutuksista.
Arviointineuvosto katsoo, että esitysluonnoksessa kuvatut vaikutusarviot painottuvat liiaksi viranomais- ja hallintonäkökulmaan. Lakiesitysluonnoksen oletettavasti tärkein toimenpide on vähittäiskaupan sijaintia koskevan sääntelyn vähentäminen, jolloin merkittävimmät vaikutukset syntyvät yrityksille ja kotitalouksille. Näistä vaikutuksista tulisi esittää tarkempi arvio.
Suomessa on aiemmin vuosina 1999, 2004 ja 2011 tiukennettu vähittäiskaupan suuryksikköjen sijoittumista koskevaa sääntelyä. Esitysluonnoksessa ei käsitellä tai kuvata aiempien toimenpiteiden vaikutuksia tai niistä saatuja kokemuksia, mikä on merkittävä puute. Arviointineuvosto katsoo, että vaikutusarvioiden tekemisessä tulisi hyödyntää kokemuksia ja tutkimustietoa aiemmin Suomessa tai muissa maissa toteutetuista vastaavanlaisista hankkeista.
Esitysluonnos sisältää pääosin laadullisia kuvauksia esitettävien toimenpiteiden vaikutuksista. Esityksen keskeisimmistä taloudellisista vaikutuksista tulisi esittää euromääräinen arvio. Laskelmiin liittyvää epävarmuutta tulisi kuvata vaihteluvälien avulla.
Esitysluonnoksessa taloudellisia vaikutuksia ei käsitellä vaikutusalueittain. Taloudelliset vaikutukset tulisi esittää ensin vaikutuksina kotitalouksiin ja yrityksiin. Tämän jälkeen tulisi kuvata vaikutuksia julkiseen talouteen ja kansantalouteen.
Maankäyttöä ja rakentamista koskevalla sääntelyllä voi olla huomattavia taloudellisia vaikutuksia kotitalouksiin, yrityksiin, julkiseen talouteen ja koko yhteiskuntaan. Sääntelyyn liittyviä kustannuksia syntyy esimerkiksi menetettyjen asumis- ja liiketoimintamahdollisuuksien ja korkeampien hintojen vuoksi. Sääntelystä aiheutuu kotitalouksille ja yrityksille kustannuksia myös hallinnollisen taakan ja muun sääntelytaakan muodossa. Maankäytön sääntelyllä voidaan saada aikaan myös hyötyjä, esimerkiksi rakentamisen tehostumisena, parempana palvelujen saavutettavuutena ja pienempinä liikenteen päästöinä.
Arviointineuvosto katsoo, että lain valmistelusta vastuussa olevan ministeriön olisi tarvittaessa osoitettava lisävoimavaroja kvantitatiivisten vaikutusarvioiden tekemiseen. Laskelmien toteuttaminen yhteistyössä esimerkiksi tutkimuslaitosten ja yliopistojen tutkijoiden ja muiden asiantuntijoiden kanssa on myös suositeltavaa.
Lisätietoja: arviointineuvoston puheenjohtaja Kalle Määttä, p. 050 369 8059 ja arviointineuvos Antti Moisio, p. 0295 160 447, valtioneuvoston kanslia