Pääministerin ilmoitus arktisesta strategiasta

Syrjäinen sijainti on harvoin kilpailuvaltti. Nyt on.

Voisi sanoa, että maantieteelle emme voi mitään, ja hyvä niin. Tarkoitan arktisella alueella tapahtuvaa suurta muutosta, jonka suhteen Suomi on aitiopaikalla. Perinteisestä periferiasta on tullut kansainvälisestikin huomion keskus, jossa asioita tapahtuu kiihtyvällä vauhdilla ja laajalla rintamalla. Alueen painoarvo on viime vuosina kasvanut merkittävästi.

Kuten tunnettua, kaikki meneillään oleva kehitys ei ole positiivista. Ilmastonmuutos tuntuu alueella jo nyt konkreettisella tavalla, ja vaikuttaa elinolosuhteisiin. Viime viikolla julkaistu IPCC:n raportti osoittaa, että ilmastonmuutos on merkittävä haaste niin Suomelle kuin muullekin arktiselle alueelle. Ilmastonmuutoksen torjuminen ja sen vaikutusten hallinta on välttämätöntä arktisen alueen vakaudelle ja turvallisuudelle. Suomi haluaa jatkossakin olla mukana arktisen alueen kestävän kehityksen edistäjänä.

Sinänsä valitettava jääpeitteen sulaminen avaa merkittäviä mahdollisuuksia Suomelle. Myös hallitusohjelman mukainen Itä- ja Pohjois-Suomen kehittämistyöryhmä näkee raportissaan paljon mahdollisuuksia pohjoisen luonnonvaroissa ja meriteiden avautumisessa. Arktinen alue vetää puoleensa huomattavan määrän investointeja ympäri maailmaa, mikä tarjoaa suomalaiselle arktiselle olosuhdeosaamiselle vahvan kysynnän. Suomen, Ruotsin ja Norjan arktisille alueille sekä Kuolan niemimaalle suunniteltujen hankkeiden yhteisvolyymin on arvioitu ylittävän lähivuosikymmeninä 100 miljardia euroa. Tämä luo merkittäviä mahdollisuuksia uusien suomalaisten työpaikkojen syntymiselle.

Kokonaiskuva on siis monimuotoinen, osin hämäräkin, ja kaikkia muutoksen ulottuvuuksia emme vielä tunne.

Arvoisa puhemies,

Meidän tulee hyödyntää asemamme parhaalla mahdollisella tavalla, kestävän kehityksen mukaisesti. Arktisen alueen muutos on meille sekä haaste että mahdollisuus. Kannamme vastuumme ilmastonmuutoksen hillitsemisestä ja kestävästä kehityksestä, mutta tartumme myös samalla niihin mahdollisuuksiin, jotka tuovat suomalaisille työtä ja toimeentuloa.

Tämä on ollut lähtökohta Suomen uudelle arktiselle strategialle, jonka valtioneuvosto hyväksyi elokuun lopulla. Työhön osallistuivat kaikki ministeriöt, mikä kertoo strategian poikkihallinnollisuudesta ja alueen suuresta kiinnostavuudesta.

Kyse on järjestyksessään toisesta arktisesta strategiasta. Edellinen oli vuodelta 2010. Uusi strategia on edeltäjäänsä laaja-alaisempi, ja siinä käsitellään ennen kaikkea, miten Suomen arktisena maana tulisi uudessa tilanteessa toimia. Strategiassa asetetaan tavoitteita ja määritetään keinoja tavoitteiden saavuttamiseksi.

Strategia on laaja. Siinä tarkastellaan Suomen arktisen aseman vahvistamista, avautuvia liiketoimintamahdollisuuksia, ympäristöä, turvallisuutta ja vakautta, Suomen pohjoisten alueiden asemaa, kansainvälistä yhteistyötä sekä arktista osaamista laajasti ymmärrettynä. Uusi strategia on kirjoitettu hallituksen hyväksymien arktisten linjausten pohjalta. Niissä neljä keskeistä pilaria ovat:

1) Suomi on arktinen maa
2) Suomi on arktinen osaaja
3) toiminnassa on korostettava kestävän kehityksen periaatteita ja ympäristön reunaehtoja
4) kansainvälisen yhteistyön merkitys on arktisessa toiminnassa suuri ja sitä on vahvistettava

Edellä mainituista syntyy kokonaisuutena Suomen arktinen rooli. Tiivistäen voi sanoa, että Suomen tavoitteena on lisätä arktiselle alueelle kasvua ja kilpailukykyä tukevia painotuksia arktista ympäristöä kunnioittaen.

Arktisen alueen muutoksella voi olla laajoja vaikutuksia Suomen elinkeinoelämään, infrastruktuuriin, työvoima- ja aluepolitiikkaan ja koko yhteiskuntaan. Kyse on kansallisesti isosta asiasta, ja sen takia haluan siitä täällä eduskunnassa puhua. Pohjois-Suomessa on paljon arktista osaamista, mutta on olennaista, että Suomen arktinen politiikka ymmärretään koko Suomen asiaksi. Strategia lähtee ajattelusta, että Suomi – koko Suomi – on arktinen maa.

Arvoisa puhemies,

Meidän on oltava aktiivisia siellä, missä kasvua on näköpiirissä. Tällaisia markkinoita ei maailmantaloudessa ole tällä hetkellä liikaa. Arktinen alue on kuitenkin lupaava suunta, ja valmiutemme vastata haasteeseen ovat kohtuullisen hyvät.

Suomella on arktisissa asioissa runsaasti tietoa ja osaamista. On tietenkin pidettävä huoli siitä, että näin on myös jatkossa. On aivan realistista pyrkiä arktisen osaamisen mallimaaksi sekä koulutuksessa ja tutkimuksessa että myös tämän osaamisen kaupallisessa hyödyntämisessä. Arktinen erityisyytemme ja erinomaisuutemme eivät ole haihattelua, mutta eivät myöskään itsestäänselvyys.

Arktinen laivanrakennus ja varustamotoiminta, kaivosteollisuus, sääpalvelut, asiantuntijapalvelut, telekommunikaatio sekä erilaiset ympäristöteknologiat koko laajuudessaan (cleantech) ovat esimerkkejä sektoreista, joissa suomalaisilla yrityksillä on maailmanluokan huippuosaamista ja monilla aloilla myös pitkät perinteet.

Se, että herkkä arktinen ympäristö vaatii elinkeinoelämältä tavallistakin ympäristöystävällisempää toimintaa, on nähtävä kilpailutekijänä, jonka suomalaisyritykset toivottavasti kykenevät tarjoamaan kilpailijoitaan paremmin.

Suomalaisten yritysten voi olla tarpeellista muodostaa yhteenliittymiä tai olla ainakin läheisessä yhteistyössä keskenään, koska esimerkiksi infrastruktuurirakentamiseen ja luonnonvarojen hyödyntämiseen tähtäävät hankkeet voivat olla kooltaan ja kerrannaisvaikutuksiltaan hyvin suuria. Voimien yhdistäminen ei ole aina ollut suomalainen vahvuus, joten siihen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Venäjä on monella sektorilla suomalaisen arktisen osaamisen päämarkkina, mutta kysyntää löytyy myös muista Pohjoismaista, Pohjois-Amerikasta ja Aasiasta. Arktisen alueen liiketoimintamahdollisuudet ja arktisen alueen kasvava merkitys laajemminkin ovat yhä useammin esillä erilaisissa kansainvälisissä tapaamisissa.

Kansainvälisen kiinnostuksen kasvu lisää tarvetta yhteistyölle. Vastaavasti kansainvälisen oikeuden ja sääntelyn merkitys arktisella alueella kasvaa. On hyvä, että Arktisen neuvoston asema on vahvistunut ja vakiintunut. Vastaavasti on hyvin tärkeää, että Euroopan unioni tulee yhä vahvemmin arktiseen toimintaan mukaan. Euroopan unionin, Venäjän, Norjan ja Islannin kumppanuuden pohjalta toteutettavalla Pohjoisella ulottuvuudella on tässä oma positiivinen merkityksensä. Barentsin euroarktinen neuvosto ja Barentsin alueellinen neuvosto tuovat tärkeän alueellisen näkökulman arktiseen politiikkaan.

Arvoisa puhemies,

Suomen uusi arktinen strategia pyrkii katsomaan pitkälle tulevaisuuteen. Kaikkia sen tavoitteita ja toimenpiteitä ei ole mahdollista toteuttaa kuluvalla vaalikaudella, vaikka painopiste onkin lähivuosissa.

Arktisiin kehityskulkuihin liittyen meidän on jo nyt pohdittava pohjoisten alueiden liikennetarpeita ja -ratkaisuja pitkällä aikavälillä. Erityisesti esillä on ollut ajatus rautatieyhteydestä Jäämerelle. Pohdinnan on perustuttava huolellisille arvioille, koska kyse olisi jättimäisestä investoinnista. Asia ei myöskään olisi yksin Suomen päätettävissä. En tiedä, mikä lopputulos on, mutta asia on joka tapauksessa tutkimisen arvoinen.

Suomen uusi arktinen strategia on mittava ja tavoitteellinen asiakirja. En ole käynyt sitä esityksessäni läpi kaikenkattavasti, mutta olen halunnut korostaa sen punaista lankaa - sitä, että Suomi osaa sovittaa yhteen ympäristön reunaehdot ja arktiset liiketoimintamahdollisuudet kansainvälistä yhteistyötä hyödyntäen.

Strategiassa vastuutahoina mainitaan useimmiten vain ministeriöt, koska kyse on ennen kaikkea valtioneuvoston näkemyksestä. Tosiasiassa on tietenkin selvää, että tavoitteisiin pääsemiseksi tarvitaan myös muiden tahojen, kuten kuntien, yritysten sekä erilaisten kansalais- ja etujärjestöjen toimia. Kuten jo aiemmin totesin, kyse on kansallisesti merkittävästä asiasta. Meidän kaikkien panosta tarvitaan.

Tavoitteiden toimeenpanon seurannasta vastaa ministeriöiden vastuuvirkamiesverkosto, ja strategiaa voidaan päivittää tarvittaessa. Arktisen alueen neuvottelukunta valvoo strategian seurantaa ja toimeenpanoa.