Pääministeri Juha Sipilä Pellervon Päivässä
(muutosvarauksin)
Hyvät kuulijat,
arvoisat osuustoimintalaiset!
On mukava olla tänään täällä puhumassa monestakin syystä. Ensinnäkin uskokaa tai älkää, osuustoiminta on yksi maailman megatrendeistä. Toisekseen, osuustoiminta on ollut ja tulee olemaan Suomessa tärkeässä asemassa kansakuntamme ja talouselämämme kehityksessä. Kolmanneksi, itse olen ollut mukana noin neljänkymmenen yrityksen toiminnassa. Viimeisin perustamani yritys oli osuuskunta.
Osuustoiminta oli aikansa todellinen kärkihanke; kysymys oli sosiaalisen markkinatalouden rakentamisesta uuden yhteiskunnallisen murrosvaiheen alkumetreillä.
Sekä tuottajaosuustoiminnan että palveluosuustoiminnan idea oli sama. Oli luotava tasavertaisuuteen perustuvia avoimia osuuskuntia, jotka järjestivät tuotteiden jalostuksen ja markkinoinnin siten, että hyöty tuli suoraan jäsenille ilman välikäsiä. Maidontuottaja sai tuotteestaan oikean hinnan. Osuuskaupan asiakas maksoi sen, mitä kuului maksaa. Sähköosuuskunnasta tuli kaikille sähkö ja kylän mylly rakennettiin yhdessä.
Ratkaisevaa oli myös rahamarkkinoiden synty. Maaseudun osuuskassat ryhtyivät vastaanottamaan säästöjä ja lainoittamaan maaseudun yritystoimintaa, mihin yksityiset pankit eivät tunteneet riittävästi mielenkiintoa. Omat palovakuutusyhdistykset toivat vakuutukset tavallisen väestön arkipäivään.
Kaikki tämä oli kestävän perustan rakentamista pohjoismaiselle hyvinvointiyhteiskunnalle. Ilman osuustoimintaa eli taloudellista yhteistoimintaa Suomi olisi aivan toisenlainen maa kuin mikä meistä tuli. Osuustoiminnan merkitys kansallisen hyvinvoinnin ja yhteisöllisyyden rakentajana ja kansantalouden tukijalkana on edelleenkin keskeinen.
Kansainvälistyneessä taloudessamme kysytään usein, onko osuustoiminnan aika ohi. Mitä virkaa osuustoimintayrityksillä tässä globaalissa taloudessa enää on?
Vastaan lyhyesti: osuustoiminnan aika ei ole ohi. Päinvastoin, osuustoiminnalla on tulevaisuus edessään sekä meillä kotimaassa että maailmalla.
Osuustoiminta on kansan taloutta, erikseen kirjoitettuna. Tämän päivän markkinoilla vallitsevat samantyyppiset kysymykset kuin 1900-luvun alussa, jolloin osuustoiminta meillä alkoi. Kysymys on edelleen siitä, miten markkinatalous voisi toimia siten, että sen hedelmät tulisivat mahdollisimman laajojen kansalaispiirien hyödyksi. Joudumme koko ajan kehittämään lainsäädäntöä ja omia ratkaisujamme tämän tavoitteen saavuttamiseksi. Otan tästä pari esimerkkiä.
Äskettäin käytiin keskustelua, oliko sähkönjakeluyhtiö, joka on luonnollinen monopoli, ryhtynyt kohtuuttomiin hinnankorotuksiin kuluttajille. Ratkaisu syntyi neuvottelemalla, ja hinnankorotukset kohtuullistettiin, mutta asiaan kannattaa palata.
Peruskysymys on, onko järkevää korvata julkinen monopoli yksityisellä. Jos monopolille ei ole olemassa vaihtoehtoa, onko yksityinen jotenkin parempi kuin julkinen? Ilmeinen vastaus on, ettei se ole parempi, vaan selvästi huonompi vaihtoehto.
On selvää, että yhteiskunnan tulee asettaa tällaisessa tilanteessa monopolille tiukat ehdot. Asettaahan yhteiskunta ehtoja myös niille yrityksille, jotka toimivat vapailla markkinoilla.
Meillä on toisaalta esimerkkejä siitä, että kotimainen yritys voi joutua kilpailulakien viidakossa erikoislaatuiseen tilanteeseen. Kilpailulait voivat suosia paljon suurempaa kansainvälistä yritystä vain sen takia, että suomalaisen yrityksen paikallinen markkina-asema on suurempi kuin ulkomaisen. Sellainen tuntuu epäloogiselta ja jopa kohtuuttomalta.
Esimerkit osoittavat, että markkinatalous ei ole valmis vaan lainsäädäntöä on kehitettävä jatkuvasti. Meidän on myös katsottava, millaisia ratkaisuja muut EU-maat tahollaan vastaavissa tilanteissa tekevät.
Ruokamarkkinoilla osuustoiminnallisilla yrityksillä on vahva markkina-asema. Osaltaan se on taannut sen, että suomalainen elintarviketuotanto on kestänyt aikojen vaihtelut. Tuotamme tässä maassa puhdasta, terveellistä ja luonnonmukaista ruokaa. On välttämätöntä, että meillä säilyy jatkossakin vahva, kotimaisiin raaka-aineisiin perustuva elintarviketalous. Ruoka on myös merkittävä vientituote. Tulevaisuudessa entistä tärkeämpi.
Ruuantuotannon eettiset vaatimukset ja eläinten hyvinvointi ovat maassamme maailman huippua. On kohtuullista vaatia, että tuontiruoka täyttää samat ehdot kuin kotimainen. Jos me vaadimme omilta tuottajiltamme laatua, on sitä vaadittava myös muilta. Tämä kaikki koituu paitsi suomalaisen tuottajan, myös kuluttajan hyödyksi. Kuluttaja ja tuottajat ovat samassa veneessä ja keskenään liittolaisia – eivät vastapelureita.
Osuustoiminta on kotimaista yritystoimintaa. Suomi on tilanteessa, jossa jokainen uusi työpaikka on kullanarvoinen. Kilpailukykysopimus, jota hallitus ajaa, on työllisyyssopimus. Me sovimme yhdessä siitä, että luomme tähän maahan uutta työtä.
Osuustoimintayritysten luomat työpaikat ja yritysten tulos jäävät hyödyttämään Suomen kansantaloutta. Uusien työpaikkojen synnyttämisessä pienyrityksillä on keskeinen rooli. Jos jokainen pienyritys, yhdenmiehen yritykset mukaan lukien, voisi palkata yhden uuden työntekijän, saisimme kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja. Monesti kuitenkin sekä yrittäjäksi ryhtymisen että yrityksen laajentamisen kynnys on liian korkea.
Pienosuuskunnat, jotka ovat menestyneet monilla palvelualoilla, ovat hyvä esimerkki uudesta ajattelusta. Pienosuuskunnat tarjoavat yksinyrittäjille mahdollisuuden yrittää, hallita riskiä ja verkostoitua. Meidän pitää kehittää juuri tällaisia yrittäjyyden uusia muotoja Suomessa.
Hyvät kuulijat,
Toimivassa sosiaalisessa markkinataloudessa tarvitsemme yhteistoimintaa ja kilpailua, riskinottoa ja sen hallitsemista. Yhtä mallia ei ole, vaan tarvitsemme erilaisia yrityksiä.
Osuustoiminnalla on suuri merkitys kasvun aikaansaamisessa. Osuustoimintayritykset kuuluvat kasvavaan ja kehittyvään talouteen.
Osuustoiminnallinen finanssisektori, pankit ja keskinäiset vakuutusyhtiöt, on Suomessa laaja ja menestyvä. Sen toiminta ulottuu kaikkialle Suomeen ja kaikkiin kansanryhmiin.
Olin talvella OP-ryhmän uuden pääkonttorin avajaisissa. Totesin, että toisin kuin lukuisissa muissa maissa, meillä pankkisektori ei ole ongelma, vaan osa ratkaisua. Olemme läksymme oppineet, jäihän pankkikriisin jälkeen meille vain yksi suuri suomalainen pankkiryhmä, osuustoiminnallinen OP-ryhmä.
Hyviä esimerkkejä osuustoimintasektorin voimasta ovat Metsägroupin uusi biotuotetehdas ja Valion uudet investoinnit. Nämä osoittavat, että biotaloudesta löytyy paljon uutta voimaa ja kehitystä. Uudet biotalouden tuotteet avaavat tietä siirtymiselle fossiilitaloudesta kohti bioaikakautta.
Suomessa on runsaasti uudistuvia luonnonvaroja, jotka antavat mahdollisuuden biotalouden monipuoliseen kehittämiseen. Metsät, pellot ja vesi ovat kansallisomaisuuttamme. On syytä sanoa, että tämä käsitys kirjattiin selkeästi myös uuteen metsähallituslakiin, joka säilyttää valtionmaat ja vedet kaikkien suomalaisten omistuksessa. Osuustoiminnalle voi löytyä myös luontaisia mahdollisuuksia sote-palveluiden järjestämisessä. Tässä osuustoimintaliikkeen kannattaa aktivoitua.
Mitä pahempi paikka, sen vahvempia toimijoita tarvitsemme. Maailmanmarkkinoiden hintatason lasku ja Venäjän kaupan pulmat ovat osuneet pahasti paitsi maataloustuottajiin myös elintarvikealan yrityksiin. Ilman osuustoimintarakenteiden mukanaan tuomaa yhteisvastuuta olisimme vielä pahemmassa tilanteessa.
Koulujen yrittäjyyskasvatuksessa osuuskunnat ovat laajasti käytössä yrittäjyyden oppimisympäristönä.
Yliopistoja kannustamme huomioimaan osuuskuntamallin tutkimuksessa ja opetuksessa. Rohkaisen osuustoiminnallisia yrityksiä ja niiden lähellä olevia säätiöitä myös mukaan yliopistorahoitukseen. Yhteistyötä on syytä jatkaa ja panostuksia lisätä.
Hyvät ystävät!
Suomi eli liian monta vuotta päättämättömyydessä ja velkaantumiskierteessä. Nyt tarvitsemme samanaikaisesti säästöjä, isoja uudistuksia sekä työllisyyttä ja kasvua luovia keinoja. Olemme joutuneet tekemään kovia päätöksiä käänteen tekemiseksi ja julkisen talouden tasapainottamiseksi – viimeiseksi kehysriihessä toissapäivänä.
Jotta voimme jättää Suomen paremmassa kunnossa tuleville sukupolville, hallitus on sitoutunut tekemään tarvittavat säästöt ja reformit koko 10 miljardin euron kestävyysvajeen kattamiseksi. Julkisen talouden tasapainottamiseksi hallitus on tehnyt nyt sopeuttamispäätöksiä vuoden 2019 kehystasossa neljän miljardin edestä. Ne on tehty – kipeät neljä miljardia on kasassa. Viimeiset tehtiin kehysriihessä.
Myös reformit, erityisesti sote- ja maakuntauudistus, etenevät määrätietoisesti. Kuntien tehtävien ja velvoitteiden karsimisessa olemme puolivälin paikkeilla. Tämäkin työ jatkuu suunnitelman mukaisesti.
Oma tavoitteeni oli saada kipeät säästöpäätökset ja suurimpien reformien linjaukset tehtyä ensimmäisen vuoden aikana. Ne on nyt tehty.
Kehysriihessä päätettiin myös käynnistää merkittäviä työllisyyttä ja asuntorakentamista edistäviä infrahankkeita.
Nyt hallituksella ei voi olla mitään tärkeämpää tehtävää kuin edellytysten luominen uusien työpaikkojen syntymiselle.
Hallitus on tehnyt jo useita työllisyyttä ja yrittäjyyttä edistäviä toimia. Samoin toivomme yhteiskuntasopimuksen menevän maaliin. Näiden arvioidaan toteuttavan uusien työpaikkojen toiveesta runsaat puolet. Työllisyystavoitteen saavuttaminen takaa myös sen, että velaksi eläminen loppuu hallitusohjelman mukaisesti tai jopa vähän aikaisemmin.
Pitkästä aikaa tässä maassa alkaa näkyä tekemisen meininkiä. Investoinnit ovat kokonaisuutena kasvussa. Vauhditamme kasvua ja työllisyyttä muun muassa kannustinloukkuja purkamalla, itsensä työllistämistä helpottamalla, kokeilujen käyttämistä työllisyyden parantamiseksi jne. Hallitus kertoo osan työllisyys- ja yrittäjyystoimista ensi viikon tiistaina ja loput valmistellaan budjettiriiheen mennessä.
Luotan yhteiskuntasopimuksen etenemisen purkavan myös investointisumaa. Yhteiskuntasopimus toisi toteutuessaan 35 000 uutta työpaikkaa, työmarkkinajärjestöt ovat arvioineet vaikutukseksi peräti 45 000 työpaikkaa.
Suomen ongelmat ovat meidän omissa käsissämme. Nyt on entistä tärkeämpää nostaa henkistä ilmapiiriämme apatiasta toivon ja uutta luovaan tilaan.
Suomen tilanne on vakava, mutta tunnelin päässä alkaa näkyä valoa – eikä se nähdäkseni ole vastaantuleva juna.
Kiitos.