Pääministeri Petteri Orpon puhe UKK-seurassa 24. tammikuuta 2024

Pääministeri Petteri Orpo puhui UKK-seurassa keskiviikkona 24.1. Puhe muutosvarauksin.

Arvoisa yleisö,

uuden vuoden tervehdyksessä suomalaisille totesin, että alkavassa vuodessa on paljon mahdollisuuksia, mutta myös epävarmuuksia. Vastatuulta on monesta suunnasta.

Venäjän raaka hyökkäyssota Ukrainassa on jatkunut kohta kaksi vuotta. Hamasin terroristisesta hyökkäyksestä alkaneet väkivaltaisuudet ovat johtaneet humanitääriseen katastrofiin Gazassa. Tilanne Lähi-idässä on laajemminkin hyvin vakava: Gazan lisäksi eskalaatiovaaraa on nähtävissä niin Länsirannalla, Libanonin eteläosissa ja nyt myös Punaisellamerellä. Iranilla ja sen tukemilla joukoilla on tässä monessa sormensa pelissä. Tilanteen kärjistymistä tulee välttää. Eikä tule jättää huomiotta esimerkiksi sitä, miten Pohjois-Korean retoriikka on muuttunut entistä sotaisemmaksi.

Isossa kuvassa kaikessa tässä kyse on läntisten arvojemme haastamisesta. Tämä kaikki vaikuttaa merkittävästi paitsi turvallisuuteemme, myös talouteen, teknologiaan, huoltovarmuuteen, teollisuuteen ja kauppaan. Eli meidän koko hyvinvointimme perustaan. On ymmärrettävää, että uusimmassa Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan tutkimuksessa 60 % vastanneista kokee nykyisessä maailmantilassa suomalaisten tulevaisuuden turvattomammaksi.

Sitä, miten muuttuneessa turvallisuusympäristössä tulemme jatkossa toimimaan, määritellään sekä valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa että puolustusselonteossa. Näiden molempien osalta valmistelutyö on käynnissä.

Suomi on ollut Naton jäsenenä nyt reilun yhdeksän kuukauden ajan. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa perustuslain mukainen yhteistoiminta tasavallan presidentti Niinistön ja johtamani valtioneuvoston välillä on toiminut hyvin myös Nato-Suomessa. Näin toki osasin odottaa. Ja tämän luotan jatkuvan myös uuden tasavallan presidentin kanssa.

Edelleen opimme lisää siitä, mitä jäsenyys tarkoittaa. Toki aikaisemminkin kumppanina meillä oli siitä hyvä käsitys, mutta oppimiskäyrä huhtikuun jälkeen on silti ollut jyrkkä. 

Suomi kantaa edelleen vastuun siitä, että meillä on kansallinen kyky puolustautua aseellista hyökkäystä vastaan. Tähän meitä velvoittaa myös Naton artikla 3. Maalle, joka on samaan aikaan Pohjoismaa, arktinen maa, Itämeren rantavaltio ja joka vastaa 1300 kilometrin pituudella Naton itärajasta, tämä velvoite ei ole vähäinen. Tehtävämme merkitys Natolle on suuri ja me suhtaudumme siihen vakavasti. Silti liittolaisena meidän tulee kantaa vastuuta myös laajemmin liittokunnan turvallisuudesta. Määrittelemme lähiaikoina sen, miten Suomi osallistuu Naton rauhanajan operaatioihin.

Jäsenyytemme Natossa tarkoittaa entistä näkyvämpää Naton läsnäoloa myös Suomessa. Vaikka aikaisemminkin olemme Nato-kumppanina harjoitelleet, on muutos siinä, että nyt harjoittelemme liittolaistemme kanssa, yhtenä liittolaisena, artikla 5 käyttöönottoa.
 
Naton jäseninä olemme myös liittouman ydinasepelotteen piirissä.

Lisäksi olemme neuvotelleet erittäin keskeisen, Nato-jäsenyyttämme vielä täydentävän kahdenvälisen puolustusyhteistyösopimuksen, DCA:n, Yhdysvaltojen kanssa. Yhdysvallat on yksi Suomen keskeisimmistä liittolaisista. Nato-jäsenyys on avannut meille tien kahdenvälisen yhteistyön tiivistämiselle. DCA on siitä selkeimpiä esimerkkejä juuri nyt.

Sopimus on hyvin konkreettinen: se mahdollistaa kaikissa turvallisuustilanteissa, yhteistyömme ja Yhdysvaltojen läsnäolon, harjoittelun ja puolustusmateriaalin ennakkovarastoinnin.
DCA-sopimus vahvistaa entisestään Yhdysvaltain sitoutumista Pohjoisen Euroopan turvallisuuden vahvistamiseen. Yhdysvallat on neuvotellut vastaavat sopimukset lähialueen maidemme kanssa, Baltian maista Pohjoismaihin sekä mm. Puolaan.

Hallituksen esitys DCA-sopimuksesta annetaan eduskunnalle kevätkaudella.

Kaikki tämä tähtää siihen, että yhteinen puolustuksemme on mahdollisimman vahva, juuri niin kuin Natoon liittyessä halusimme.

Euroopan yhteinen sotilaallinen puolustus rakentuu Naton varaan. Meidän ei kuitenkaan tule aliarvioida EU:n merkitystä Suomen ja Euroopan turvallisuudelle. Monet EU:n päätökset ovat kovan turvallisuuden ytimessä. Ukrainan tuki, Venäjä-pakotteet, erilaisiin hybridivaikuttamisen muotoihin vastaaminen eurooppalaisen puolustusteollisuuden tukeminen ja kapasiteetin kasvattaminen, sotilaallisen liikkuvuuden edistäminen – kaikki nämä ovat EU:n pöydällä.

Meidän vastuullamme on Ukrainan pitäminen korkealla poliittisella agendalla. Ukrainan urheasti käymä sota ei saa jäädä muiden konfliktien ja väkivaltaisuuksien varjoon. Ukrainan tukemiseen emme saa väsyä, emme Suomessa, EU:ssa emmekä laajemmin lännessä. Lyhyellä aikavälillä meidän on varmistettava se, että EU pystyy tukemaan Ukrainaa niin kauan kuin on tarpeen. Tähän liittyy niin EU:n rahallinen tuki kuin Euroopan puolustusteollinen kapasiteetti. Tämä on prioriteettini tulevassa Eurooppa-neuvoston kokouksessa ensi viikolla. Viestimme Ukrainan tueksi on oltava voimakas ja vahva. Toivon, että voimme lähettää viestin kaikkien 27 jäsenmaan toimesta. Mutta tarvittaessa 26 maankin viesti on kuuluva.

Voimakasta viestiä EU:ssa on helppo viedä, kun oma osuus on kunnossa. Suomen tuki Ukrainalle jatkuu vahvana. Olemme antaneet Ukrainalle tukea kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun, materiaalituen ja puolustusmateriaalituen kautta 2,3 miljardilla eurolla. Tämä summa sisältää päätökset antamistamme 21 puolustustarviketuesta. Suomi on toisin sanoen tukenut Ukrainaa uudella puolustustarvikepaketilla miltei joka sotakuukausi.

Olemme myös tehneet kansallisia päätöksiä ampumatarviketuotannon kapasiteetin kasvattamisesta yli kaksinkertaiseksi nykytasosta. Päätös mahdollistaa Ukrainan pitkäjänteisen tukemisen, mutta vahvistaa myös omaa puolustuskykyämme. MTS:n tuore tutkimus antaa vahvan tuen: Ukrainan taloudellista tukea nykytasolla tai sitä korkeammalla tasolla kannattaa yhteensä 87 % vastanneista, aseellista apua nykyisellä tai sitä korkeammalla tasolla 88 % vastanneista.

Pidemmällä tähtäimellä meidän täytyy ajatella laajemmin: EU:n ja Suomen etu on, että EU on turvallisuudessa ja puolustuksessa mahdollisimman vahva, yhtenäinen ja toimintakykyinen. Joulukuun Eurooppa-neuvosto oli itselleni selvä merkki siitä, että EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa tulee siirtyä laajemmin määräenemmistöpäätöksentekoon. EU:n turvallisuusulottuvuuden vahvistaminen täydentää Natoa, eikä sitä saa jättää yksittäisen jäsenmaan panttivangiksi.

Oli Yhdysvaltain syksyn presidentinvaalien tulos mikä tahansa, Euroopan on kannettava yhä suurempi vastuu omasta turvallisuudestaan. Vaikka en näekään Suomeen kohdistuvan välitöntä sotilaallista uhkaa, meidän on varauduttava erilaisiin skenaarioihin Venäjän suunnalta. Venäjä rakentaa omaa sotatalouttaan. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän on vahvistettava Euroopan puolustusteollista ja puolustusteknologista pohjaa paitsi nopeasti, myös pidemmällä tähtäimellä. Meidän on otettava oppia siitä, miten sotaa Ukrainassa tällä hetkellä käydään, ja pidettävä huolta siitä, että olemme kykeneviä vastaamaan samankaltaiseen uhkaan. Nykyisellä asetuotannolla tämä ei Euroopalta onnistu. Venäjä kunnioittaa voimaa. Puolustuksellisesti voimakas Eurooppa, jolla on oma puolustusteollinen kapasiteetti, on itsessään pidäke Venäjän aggressiolle.

Perinteisten uhkien lisäksi meidän on varauduttava laajemmin. Viime syksynä näimme, että yllättäviä ja uusia epävarmuuksia voi todellakin tulla. Vaihtoehtoisesti vanhat ikävät ilmiöt voivat tehdä paluun. Ensin Balticconnector-kaasuputken tapaus ja sen jälkeen Venäjän hybridihyökkäys, välineellistetty maahantulo itärajallamme, ovat vaatineet valtiojohdolta ripeitä ja määrätietoisia toimia. Nämä kaksi esimerkkiä ovat Suomea ja suomalaisia suoraan koskettaneita tilanteita. Valitettavasti en usko, että vastatuulet ovat ohi. Näinä aikoina, kun viime kädessä meidän läntisiä arvojamme haastetaan, hallituksen tärkein tehtävä on Suomen ja suomalaisten turvallisuuden vahvistaminen. Me pidämme huolta rajaturvallisuudesta kaikissa tilanteissa.

Balticconnectoria sekä itärajan tilannetta yhdistää yksi seikka. Se, että ne eivät ole järkyttäneet meitä yhteiskuntana. Siitä annan kunnian paitsi erinomaisille viranomaisillemme, myös laajemmin Suomen kokonaisturvallisuusmallille.

Kokonaisturvallisuus on asia, jota meidän tulee edistää laajemmin. Myös EU:n on oltava entistä valmiimpi mahdollisiin tuleviin kriiseihin ja hybridiuhkiin. EU:n resilienssityö on lähellä meidän kokonaisturvallisuusajatteluamme. Siksi kokonaisturvallisuuden edistäminen on yksi hallituksen EU-vaikuttamisen prioriteeteista, kun pyrimme vaikuttamaan seuraavan komission ohjelmaan. Tämän viestin vein perjantaina myös komission puheenjohtaja Von der Leyenille. Suomen tavoitteena on, että kokonaisturvallisuuden vahvistamiseksi määriteltäisiin konkreettisia EU-tason tavoitteita sekä unionille että jäsenmaille. EU:n kriisinkestävyyden vahvistaminen on tärkeä osa strategista autonomiaa ja unionin kykyä toimia itsenäisesti. Tulevan komission tavoitteena on oltava EU:n kokonaisturvallisuuteen perustuva varautumisunioni, preparedness union.

Vaikka kokonaisturvallisuusmallimme onkin hyvä ja itsessään jo vientituote, emme saa jäädä laakereillemme lepäämään. Suomi varautuu jatkossakin niin ulkoisiin kuin sisäisiin turvallisuusuhkiin realistisesti ja päättäväisesti uudet kansainvälisen yhteistyön muodot hyödyntäen. Siksi hallitus vahvistaa kokonaisturvallisuutta, kriisinkestävyyttä ja huoltovarmuutta.

Hallitusohjelman mukaisena tavoitteena on niin ikään, että valtioneuvoston johtamiskykyä ulkoiseen ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä vahvistetaan. Valtioneuvoston turvallisuusjohtamisen toimintamalli uudistetaan hallituskauden aikana pääministerin johdolla. Uudistuksessa varmistetaan viranomaisten vastuunjaon ja toimivaltuuksien selkeys ja tiedonvaihdon tehokkuus sekä toteutetaan näiden edellyttämät lainsäädäntömuutokset.

Erilaiset kriisit opettavat meitä. Esimerkkinä tästä nostan esille edellisen itärajan kriisin vuosina 2015-16, jolloin toimin sisäministerinä. Tuolloin meillä ei ollut käytössämme nykyisenlaista rajavartiolain 16 pykälää. Kokemuksen perusteella olen pitänyt tärkeänä, että hallitus on nyt reagoinut tilanteeseen nopeasti ja voimakkaasti, kaikkia lainsäädännön mahdollistamia uusia työkaluja hyödyntäen. Ja siksi nyt on tärkeää, että tarkastelemme olemassa olevaa lainsäädäntöämme, sen mahdollistamia toimivaltuuksia ja tarvittaessa annamme viranomaisille lisätyökaluja lainsäädäntöä kehittämällä– tarvittaessa ripeästikin. Tämä työ on käynnissä.

Suojaamme tässä paitsi omaa rajaamme, myös EU:n ulkorajaa. Joulukuussa Eurooppa-neuvosto totesi kyseessä olevan hybridihyökkäyksen. Olen pitänyt tiivistä yhteyttä komission puheenjohtaja Von der Leyenin kanssa, joka on luvannut, että Suomella on tässä työssä kaikki mahdollinen tuki. 

Muutama sana taloudesta. Talouspolitiikka on mitä suurimmassa määrin myös turvallisuuspolitiikkaa. Vain taloudellisesti vahva ja omilla jaloillaan seisova Suomi voi uskottavasti puolustaa itseään ja liittolaisiaan.

Hallitus lähti muuttamaan vaarallisesti velkaantuneen maan suuntaa kunnianhimoisella 6 miljardin euron julkisen talouden sopeuttamisohjelmalla. Viime kevään talousennusteiden perusteella arvioimme, että tämä riittää suunnan kääntämiseen. Nyt tiedämme, että näin ei ole.

Kansainvälinen valuuttarahasto IMF julkaisi tiistaina tuoreen arvionsa Suomen taloudesta. Huoli hyvinvointipalveluiden rahoituspohjan rapautumisesta on sama kuin hallituksella. Hallitus on jo todennut sen, mitä nyt myös IMF peräänkuuluttaa: hyvinvointivaltiota vaarantavan velkaantumisen taittaminen edellyttää uusia toimenpiteitä.

Talouden näkymät ovat selvästi heikentyneet. Punaisenmeren tilanne on osoittanut, että kaikkia maailmantalouteen vaikuttavia tekijöitä emme voi etukäteen edes ennakoida. Ja että näillä on lähes välitön vaikutus omaan talouteemme.

Tiukassakin tilanteessa suomalaiset ymmärtävät hyvin muuttuneen turvallisuustilanteen. MTS:n tuoreen tutkimuksen mukaan ennätykselliset kolme viidestä kyselyyn vastanneesta olisi valmis korottamaan entisestään puolustusmäärärahoja. 30 prosenttia vastanneista pitäisi menot nykyisellä, aiempia vuosia korkeammalla tasolla.

Suomen ja suomalaisten turvallisuudesta emme tingi, vaikka talouden vieminen kestävälle uralle vaatii hallitukselta kykyä ja kanttia tehdä lisää toimia. Ja niitä hallitus valmistautuu tekemään kevään kehysriihessä.

Vaikeuskertoimen kasvaminen taloudessa ei tarkoita, että hallituksen talouspolitiikalta olisi pudonnut pohja pois. Näemme entistä paremmin, että valittu linja ja suunta ovat oikeat. Esimerkiksi IMF vahvistaa, että hallituksen työmarkkinauudistukset tukevat työllisyyttä ja investointeja.

Vaikka Suomen talouden haasteet ovat vakavia, ne eivät ole ylipääsemättömiä. Perustamme on kunnossa. Kun nyt teemme oikeita ratkaisuja, pystymme huolehtimaan paitsi turvallisuudesta myös siitä, että hyvinvointiyhteiskunta pelastetaan tuleville sukupolville.

Arvoisat kuulijat, on tärkeää jaksaa toivoa parasta, mutta samalla on viisasta varautua myös vaikeampiin aikoihin. Puheessani olen linjannut varautumisen kannalta keskeiset kolme elementtiä: vahva oma puolustus, yhteiskunnan varautuminen ja aktiivinen toiminta osana EU:ta ja Natoa. Kun nämä ovat kunnossa, voimme nukkua yömme rauhassa.

Suomi ei ole uhka kenellekään, Suomen tavoitteena ei ole hyökätä tai uhata ketään. Eikä meidän tarvitse uhota. Suomen tavoitteena on varmistaa maksimaalisesti oma turvallisuutemme. Niin olemme tehneet. Ja niin me toimimme myös tulevaisuudessa.

Kiitos.