Valtiovarainministeri Riikka Purran puhe vuoden 2024 talousarvioesityksen lähetekeskustelussa

Valtiovarainministeri Riikka Purra puhui vuoden 2024 talousarvioesityksen lähetekeskustelussa eduskunnassa 10. lokakuuta.

Lähtökohta talousarvion valmistelussa on ollut erittäin haastava. Suomi on vajonnut taantumaan. Valtio on elänyt yli varojensa finanssikriisistä lähtien, siis vuodesta 2008. Hyvinvointivaltion idea on perustunut siihen, että olemme voineet ylläpitää laajaa sosiaalivaltiotamme korkean jalostusarvon viennin varassa. Huippuvuosien menestys sai meidät tottumaan liian anteliaaseen valtioon. Rakennemuutos eri toimialoilla on kuitenkin tuonut uuden realismin valtiontalouteen. Ylimitoitettu sosiaalivaltion malli on tulossa tiensä päähän, koska meillä ei yksinkertaisesti ole varaa ylläpitää sitä. Suomen julkinen talous on yhä suuremmissa ongelmissa, ellemme ryhdy uudistamaan maata rivakalla otteella. Teeskentelyn ja itsepetoksen aika on ohi. Tähän toimeen hallitus on tarttunut ja antaa nyt eduskunnalle ensimmäisen talousarvioehdotuksensa.

Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ei voi selvitä niistä haasteista, joita hallitukselle on sysätty, ilman selvää muutosta. Niitämme, mitä erheellinen talouspolitiikka on viimeisen viidentoista vuoden aikana kylvänyt. Laajaa sosiaalivaltiota ei voi mitoittaa Nokia-vuosien onnen varaan. On toisintekemisen aika – menot tulojen mukaan ja suu säkkiä myöten. Suomi voi päästä nousukiitoon vain palauttamalla realismin talouspolitiikkaan. Lainaraha maksaa jatkossa paljon, ja velkaa on jo pelkästään valtiolla yli 150 miljardia.

Hallituksella ei ole tarjota ruusunpunaisia unelmia ja naiiveja punavihreitä illuusioita pysyvästi kasvavasta hyvinvoinnista ja yhä uusista valtion tehtävistä paisuvine tulonsiirtoineen. Päinvastoin, Suomen haasteet ovat suurimmat sitten 1990-luvun lamavuosien. Jos jatkaisimme velkaantumisen tiellä ja varojemme yli elämistä, vastassamme olisi peräseinä. Jokainen alijäämävuosi lisää valtion velkaa, jokainen euro lisää velassa lisää korkomenoja, jotka taas lisäävät tulevia alijäämiä. 

Taloudellisten haasteiden ohella jokainen lukutaitoinen näkee, että rikollisuus ja turvattomuus julkisissa tiloissa ja kaduilla on lisääntynyt. Mielenterveysongelmat paisuvat, osaaminen heikkenee, polarisaatio kasvaa – ja samaan aikaan tuntuu, että monet perusasiat muuttuvat yhä hankalammiksi. Herää kysymys, mitä tälle maalle tapahtuu? Hallitus tunnistaa nämä haasteet ja ryhtyy kaikilla osa-alueilla parhaansa mukaan päättäväisiin toimiin. 

Hallituksen budjettiesitys on raskaasti alijäämäinen. Arvioimme tulevan vuoden alijäämäksi yli 11,5 miljardia euroa. Vielä elokuussa oma budjettiehdotukseni oli 1,4 miljardia euroa positiivisempi. Muutos johtuu pääosin heikentyneestä verotuloennusteesta. Tämä alleviivaa sitä, että menorakenteemme on kestämätön suhteessa tulopohjaamme. Toisaalta kokonaisveroasteemme on maailman korkeimpia, ja etenkin tuloverotus on äärimmäisen progressiivista ja kireää. 

Verotuksen korkean tason vuoksi hallitus ei nosta kokonaisveroastetta omilla toimillaan. Menotason ollessa pidemmän päälle kestämätön joudumme tekemään suoria sopeutustoimia. Ensi vuonna hallitus esittää yli 700 miljoonan euron suoria säästötoimia. Melkein 90 miljardin euron talousarviossa tämä määrä sopeutusta ei todellakaan ole ylimitoitettua. Kehyskauden loppua kohden pelkät valtiontalouden suorat säästöt kasvavat hallitusohjelman mukaisesti yli 2,5 miljardiin euroon.

Tämä hallitus palaa noudattamaan ankaraa ja kurinalaista budjettipolitiikkaa. Palaamme tiukkaan kehysmenettelyyn, josta edellinen hallitus lipsui ja luopui. Kehysmenettely pitää meidät poliitikot kurissa ja tarjoaa kuluttajansuojaa äänestäjälle ja veronmaksajalle. Meillä ei ole enää varaa kalliiseen intressiryhmätalouspolitiikkaan. 

Kehystaso nousee vaalikauden keskivaiheilla ja tämä johtuu siitä, että joudumme varautumaan edellisen hallituksen luomaan menopaineeseen sote-uudistuksesta. Hyvinvointialueiden talous on huonossa kunnossa, ja varsinkin kalliit ostopalvelut vievät alueiden talouden rankasti alijäämäiseksi jo kuluvana vuonna. Arvioiden mukaan hyvinvointialueiden alijäämä on yli miljardi euroa. Edellisen hallituksen luoman rahoitusmallin mukaisesti tämä kaikki tulee valtion maksettavaksi jälkikäteistarkistuksen nojalla talousarviovuonna 2025. Hallitusohjelmassa on välttämättömiä kirjauksia siitä, miten alueiden toimintaa saadaan parannettua, mutta nykytilanteen valossa näkymä on valitettavasti varsin synkkä. 

Menoissa näkyvät myös ripeästi nousevat korkomenot. Muutamia vuosia sitten keskuspankit painoivat yleisen korkotason nollaan tai sen alle. Myös pitkät valtionlainojen korot painuivat nollaan rahapolitiikan tuolloisen virityksen vuoksi. Jotkut meistä tässäkin salissa erehtyivät luulemaan, että tätä autuutta jatkuu ikuisesti. Rahaa oli fläppitaululla – vaan ei ole enää. Budjettiehdotuksessa ensi vuodelle korkoihin budjetoidaan yli 3 miljardia euroa. 

Talouspolitiikka on näissä oloissa siis niukkuuden jakamista. Valtion ydintehtäviin kuuluvat erityisesti sisäinen ja ulkoinen turvallisuus, terveydenhuolto ja koulutus. Tarvitsemme hyvinvointiyhteiskunnan turvaverkot. Kansalaisen sosioekonomisista lähtökohdista riippumatta kaikille pitää tarjota mahdollisuudet elää hyvää elämää. Näistä tavoitteista pidämme kiinni ja turvaamme yksilöiden perusoikeuksien toteutumisen. Toisaalta perheillä ja yksilöilläkin on vastuunsa, ja minkään muun kuvitteleminen olisi vastuutonta. Korostamme työtä ja työllisyyttä. Luomme kannustimia tehdä työtä, yrittää ja menestyä. Työ mahdollistaa pärjäämisen ja luo puitteet tasapainoiselle elämälle. Ihmisen itsekunnioituksen näkökulmasta työ on elintärkeää. Haluamme olla rakentamassa parempaa yhteiskuntaa ja elämisen edellytyksiä.

Valtion tehtävänä on toimia mahdollistajana ja sosiaalisena turvaverkkona sellaisten riskien varalle, joilta yksilö ei voi suojautua. Siksikin valtiovarainministeriön menokartoitusprosessissa on jatkossa tarpeellista arvioida juuri sitä, mitkä tehtävät kuuluvat valtiolle ja siis veronmaksajan kustannettavaksi. Arvovalinnat kuuluvat meille poliitikoille.

Näiden reunaehtojen puitteissa on tehtävä myös ikäviä päätöksiä. Hallitusohjelman mukaisesti teemme säästöjä ja sopeutustoimia monilla eri julkisen talouden sektoreilla. Hallitus ei piilottele leikkauksia – ne löytyvät yksilöidysti jo kesäkuussa julkaistusta hallitusohjelmastamme.

Emme kuitenkaan ole missään sellaisessa akuutissa talouskriisissä, jossa joutuisimme tekemään paniikkiratkaisuja. Julkisella sektorilla on hyvät edellytykset tasapainottaa oma taloudenpitonsa, kun vain ryhdymme nyt päättäväisesti työhön. Hallitus kantaa vastuuta ja uskaltaa. Se on meidän velvollisuutemme tälle maalle, rakkaalle Suomelle, ja sen kansalle. 

Tavoitteena tulee olla paluu parhaaseen luottoluokitukseen ja velkasuhteen vakauttamiseen kestävälle tasolle, EU:n vakaus- ja kasvusopimuksen vaatimalle tasolle. Emme tahdo olla EU:nkaan talouspoliittinen tarkkailuluokkalainen, varsinkaan kun korostamme niin kovin valtioiden välttämättömyyttä huolehtia omasta kestävästä talouspolitiikastaan.

Palkansaajien verotus kevenee ensi vuonna lähes 400 miljoonaa euroa, kun otetaan huomioon työttömyysvakuutusmaksun alennus. Hallitus huomioi veroratkaisuissaan myös sen, että Suomi tarvitsee lisää korkean osaamisen työpaikkoja ja tekijöitä. 

Suomalaisten ostovoimaa tuetaan myös laskemalla historiallisesti polttoaineveroa – ensi vuonna yli 160 miljoonalla eurolla. Hallitus huomioi niitä, jotka eivät voi kulkea työmatkojaan sähköpyörällä urbaanissa ympäristössä.

Liikennepoliittisesti merkittävä valinta on neljännesmiljardin satsaus tiestön korjausvelkaan. Ensi kesänä Suomen teillä tuoksuu asfaltti.

Hallitus vahvistaa peruskoulujen rahoituksen tasoa pysyvästi. Korkeakoulujen aloituspaikkoja lisätään. 

Hallitus suuntaa voimavaroja sisäiseen turvallisuuteen ja erityisesti nuoriso- ja jengirikollisuuden ennaltaehkäisyyn ja torjuntaan. Poliisin määrärahat kasvavat yli 8 prosenttia. Vastaavasti maahanmuuttopolitiikkaa kiristetään hallitusohjelman mukaisesti, ja kriminaalipolitiikassa edetään samoin.

Teemme merkittäviä panostuksia tulevaisuuden kasvuun, ja sitä tukee 4 miljardin euron investointiohjelma, joka rahoitetaan panemalla valtion tase töihin. Ei perustamalla tarkoituksettomia kuoriyhtiöitä, vaan myymällä sellaista valtion omaisuutta, joka tuottaa vaatimattomasti. Investointien etupainotteisuus osuu veronkevennysten ohella hyvin vallitsevaan suhdannetilanteeseen. Toivottavasti näillä panostuksilla saamme Suomen elinvoimaiseen kasvuun. 

Hallitus tekee historiallisen mittavat panostukset tutkimukseen ja kehitykseen. Priorisoimme soveltavan tutkimuksen ja myös perustutkimuksen osalta niitä osa-alueita, joista on eniten hyötyä työllisyydelle, kasvulle ja kilpailukyvylle. Ulkomaille velkaantuminen saadaan loppumaan sillä, että myymme ulkomaille riittävän laadukkaita ja hyviä tuotteita. 

Tämä maa ja sen kansa ansaitsee kaiken hyvän, myös lastemme ja lastemme lasten hyvän tulevaisuuden. Huolista huolimatta Suomi selviää, ja päättäväisin toimin, nöyrin sydämin, rohkein mielin pääsemme eteenpäin.