Talouspolitiikka-kirjoitussarja
Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn: Lähi-idän konflikti ennakoimattomuuden aikana

Vuosi 2026 on alkanut tavalla, joka muistuttaa siitä, kuinka nopeasti kansainvälinen tilanne voi muuttua. Lähi-idän konflikti on eskaloitunut uudelleen: Yhdysvallat ja Israel käynnistivät ilmahyökkäykset ja Iran on tehnyt vastaiskuja laajalla alueella. Terrorismia kannattavan diktatuurin heikentymistä harva harmittelee. Mutta Lähi-idän konfliktin eskaloitumisella voi olla arvaamattomia seurauksia – ei vain turvallisuuden kannalta vaan myös maailmantaloudessa.

Talouspolitiikassa joudutaan nyt elämään ennakoimattomuuden kanssa epävarmuuden arvioinnin lisäksi. Siinä missä epävarmuutta voidaan vähentää lisätiedon tai analyysin avulla, ennakoimattomuus on sitä, ettemme tiedä tänään, mitä huomenna pitäisi arvioida. 

Yhtä kaikki seuraamme Lähi-idän kiristyneen tilanteen talousvaikutuksia koko ajan tarkasti. Hormuzinsalmen sulkeutuminen iskee raakaöljyn ja nestemäisen maakaasun kuljetuksiin. Energian hinnannousu on aina huono uutinen inflaatio- ja kasvunäkymälle, kuten rahoitusmarkkinoidenkin välittömät reaktiot konfliktiin ovat osoittaneet. 

On syytä kuitenkin pitää pää kylmänä talousvaikutusten arvioinnissa, eikä kannata tehdä liian hätäisiä rahapolitiikan linjaa koskevia johtopäätöksiä pelkkien välittömien markkinaliikkeiden perusteella. Sen sijaan on syytä säilyttää laajempi näkökulma siihen, miten tällaiset tapahtumat vaikuttavat talouteen. Geopoliittiset kriisit eivät vaikuta ainoastaan öljyn hintaan, vaan jatkuessaan niillä on myös merkittäviä vaikutuksia globaaliin epävarmuuteen ja kansainväliseen kauppaan.

Koronapandemian ja Venäjän hyökkäyssodan aikana energian hinnat nousivat nopeasti, ja inflaatio kiihtyi. Tämä on vielä tuoreessa muistissa. Nyt tilanne on kuitenkin osin erilainen: talouskasvu on hitaampaa ja turvallisuus- ja kauppapolitiikan jännitteet ovat entistä voimakkaampia.

Ratkaisevaa talousvaikutusten kannalta on se, kuinka pitkään sota Iranissa kestää ja kuinka laajalle Lähi-idän konflikti leviää. Siitä riippuu, miten laajasti se heijastuu globaaleihin toimitusketjuihin ja toisaalta epävarmuuteen ja kokonaiskysyntään. Konfliktilla on näin ollen sekä tarjontaa rajoittavia että kysyntää vaimentavia vaikutuksia. Lyhyet katkokset voivat olla siedettäviä, mutta pitkäaikainen tulppa Hormuzinsalmessa iskisi maailmantalouteen raskaammin kuin mitä koettiin viime vuonna 12 päivän sodan aikana. Molempiin skenaarioihin tulee varautua.

Öljyntuottajajärjestö Opecilla on valmius lisätä raakaöljyn tuotantoa – mutta jos Hormuzinsalmi pysyy suljettuna, se ei pysty vakauttamaan energian markkinahintoja. Yhdysvallat on fossiilienergian nettoviejä ja sillä on oma strateginen reservinsä tarvittaessa vakauttamaan energiahintoja, mutta tämä ei tietenkään ratkaise kaikkien ongelmia. Euroopalle Lähi-idän kuuma sota on hankala paikka, kun vihreä siirtymä on kesken. Suomi ja Pohjola ovat siinä pidemmällä. 

Emme silti tiedä vielä riittävästi tilanteen kestosta ja muusta jatkosta, jotta voisimme arvioida vedenpitävästi sen inflaatiovaikutuksia. Vaikka energian hinta pysyisi pidempään koholla, tällaiset shokit eivät pelkästään nosta öljyn hintaa, vaan myös lisäävät epävarmuutta ja hankaloittavat laajasti kansainvälistä kauppaa – ne ovat sekä tarjonta- että kysyntäshokkeja. Näiden tekijöiden nettovaikutus inflaatioon on empiirinen kysymys. Uusia riskejä on arvioitava suhteessa jo tunnistettuihin riskeihin, joista monet, kuten maltillinen palkkakehitys ja Kiinan halpatuonti, viittaavat ennustettua hitaampaan inflaatioon. 

Eteenpäin katsoen euroalueen kriisinkestävyyttä tukee se, että talouden perustekijät ovat sangen hyvässä kunnossa. Työllisyys on korkealla, kotitalouksien ostovoima on vahvistunut ja puolustusmenojen kasvu tukee taloutta. Kasvu jäänee kuitenkin lähivuosina hieman yli yhden prosentin tuntumaan – sitkeäksi mutta vaisuksi. Juuri siksi euroalueen on panostettava määrätietoisesti kilpailukyvyn ja tuottavuuden sekä innovaatiovalmiuden ja investointiympäristön vahvistamiseen.

Euroalueen inflaatio ja keskipitkän aikavälin inflaatio-odotukset ovat edelleen EKP:n kahden prosentin tavoitteen tuntumassa. Tätä taustaa vasten EKP:n neuvosto päätti helmikuussa pitää ohjauskorot ennallaan. 

Rahapolitiikassa etenemme jatkossakin kokous kokoukselta, tuoreen datan ja analyysin sekä kokonaisarviomme perusteella. Mitään päätöksiä ei ole lukittu etukäteen, eikä rahapolitiikkamme strategia johda tekemään äkkinäisiä liikkeitä – mutta tavoite on selvä: inflaatio pidetään vakaasti kahden prosentin tuntumassa keskipitkällä aikavälillä. Tähän sitoumukseen voivat myös hermostuneet rahoitusmarkkinat luottaa.

Suomen talous on viime vuosina kulkenut muuta euroaluetta heikompaa latua, mutta nyt näkyvissä on vähittäisiä toipumisen merkkejä. Kasvun odotetaan piristyvän tänä vuonna ja vahvistuvan vuosina 2027–2028. Ennusteiden mukaan yksityinen kulutus alkaa elpyä palkkojen nousun ja matalampien korkojen myötä, ja investoinneissa nähdään valoa erityisesti vihreän siirtymän hankkeissa ja datakeskuksissa. Silti vahvaa kasvua ei ole näköpiirissä, ja riskit ovat yhä pääosin alasuuntaisia.

Lopulta talouspolitiikan suurin haaste nykyhetkessä ei ole yksittäinen ennuste tai politiikkatoimi. Se on toimintaympäristön ennakoimattomuus, joka heikentää päätöksenteon ennustettavuutta ja koettelee instituutioiden uskottavuutta. Juuri siksi tarvitaan vakaata kättä ja pitkäjänteistä politiikkaa. Rahapolitiikassa tämä tarkoittaa, että huolehdimme perustehtävästämme eli hintavakaudesta. Maailmassa, jossa kaikkea ei voida ennakoida, korostuu kyky varautua ja sopeutua – ja pitää laiva kurssissa myös silloin, kun näkymä on sumuinen.
 

Olli Rehn

Suomen Pankin pääjohtaja

Talousneuvoston Talouspolitiikka-kirjoitussarjassa neuvoston jäsenet ja asiantuntijat kirjoittavat talouden ajankohtaisista kysymyksistä sekä taustoittavat talousneuvostossa käsiteltäviä asioita.