Claus Lindroos: Yhä enemmän ihmisiä humanitaarisen avun tarpeessa – mitä Euroopan unioni voi tehdä?

YK:n Global Humanitarian Overview 2020 -raportti on karua luettavaa: Hätäavun tarpeessa on noin 168 miljoonaa ihmistä noin 50 maassa. Avustustyöhön tarvitaan ensi vuonna noin 29 miljardia dollaria. Luvut nousevat todennäköisesti lähivuosina. Suurin osa avun tarpeista tulee konflikteista, mutta ilmastonmuutos lisää myös luonnonkatastrofien todennäköisyyttä ja niiden aiheuttamia tuhoja.

Raportin esittelytilaisuus osui yhteen EU:n humanitaarisen avun työryhmän (COHAFA) viimeisen kokouksen kanssa. Vedin työryhmää Suomen puheenjohtajakaudella, joten nyt on sopiva hetki reflektoida unionin merkitystä humanitaarisen avun antajana.

EU (jäsenvaltiot ja komissio) on humanitaarisen rahoituksen todellinen suurvalta, joten vaikuttamisen kannalta lähtökohta on hyvä. Puheenjohtajamaana Suomen tavoitteena oli, että EU:n kehitysministerit hyväksyisivät marraskuun kokouksessaan vahvat viestit koskien humanitaarista apua. Näin myös tapahtui: päätelmät antavat suuntaa ja tukea EU:n toiminnalle lähivuosina.

Humanitaarisen avun haasteisiin vastattava

Humanitaarisen oikeuden asema on heikentynyt viime vuosina, mistä kärsii siviiliväestö konfliktitilanteissa. Samalla avun perillemeno muuttuu epävarmaksi, kalliiksi ja vaaralliseksi. Tämä on vastoin 70 vuotta sitten laadittuja Geneven sopimuksia, joita EU on sitoutunut tukemaan ja edistämään. Lisähaasteen muodostavat sinänsä oikeutetut terrorismin vastaiset toimet, jotka ikävä kyllä tietyissä tilanteissa myös rajoittavat puolueetonta ja riippumatonta humanitaarista toimintaa.

Rahoituksen määrään ja laatuun on jatkossakin panostettava. Joustava ja riittävä sekä ennustettavissa oleva rahoitus auttaa avustusjärjestöjä toimimaan tehokkaammin ja oikea-aikaisesti. Heikoimmassa asemassa olevien ryhmien tarpeisiin tulee kiinnittää enemmän huomiota. Tämä koskee sekä naisia ja tyttöjä että vammaisia henkilöitä. Suomen tuella valmistui syksyllä uusi ohjeistus vammaisten huomioimiseksi humanitaarisissa kriiseissä. Ohjeistus tulee vaikuttamaan kaikkien keskeisten avustusjärjestöjen toimintaan.

Rauhanvälityksen ja vakauttamistoimien, humanitaarisen avun ja kehitysyhteistyön välisiä yhteyksiä on vahvistettava, sillä muuten humanitaarisen avun tarve jatkaa loputonta kasvuaan. Myös katastrofiriskien vähentäminen täytyy huomioida entistä johdonmukaisemmin kaikissa yhteiskunnallisessa suunnittelussa.

Humanitaarisen avun taustalla yhteiset arvot

Keinoja auttaa vaikeissa oloissa olevia ihmisiä nopeammin ja tehokkaammin kehitetään jatkuvasti, ja EU:lla on tässä työssä keskeinen rooli. Olen iloinen siitä, että humanitaarinen avustustyö jatkuu ja edistyy kaikista haasteista huolimatta.

Humanitaariseen apuun liittyvät samalla keskeisesti EU:n perusarvot: solidaarisuus, ihmisoikeuksien ja ihmisarvon puolustaminen sekä turvallisuuden edistäminen yhteistyön kautta. Maailmassa ei ole nähtävissä lähivuosina, että mikään toinen maaryhmä voisi toimia yhtä voimakkaasti humanitaarisen avun rahoittajana ja oikeuden edistäjänä kuin juuri EU. Unionia siis tarvitaan myös tällä sektorilla.

Humanitaarisen avun tarpeet – 29 miljardia dollaria ensi vuonna – ovat valtavat. Samalla on hyvä muistaa, että tämä on vain murto-osa sodankäyntiin käytettävistä varoista. Jäätelöönkin käytetään maailmassa vuosittain noin kolme kertaa enemmän rahaa kuin humanitaariseen apuun.

Claus Jerker Lindroos, humanitaarisen avun ja politiikan yksikön päällikkö, ulkoministeriö