Sivistyskatsaus kuvaa Suomen koulutus- ja kulttuurisektorin kehitystä viime vuosikymmenien ajalta nykypäivään
Opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaissut ensimmäisen Sivistyskatsauksen, jossa luodaan kokonaiskuva ministeriön hallinnonalan kehityksestä viime vuosikymmenten ajalta. 1990-luvulta alkanutta viimeisintä vaihetta leimaavia piirteitä ovat oppimistulosten heikkeneminen, suomalaisten koulutustason nousun pysähtyminen sekä toisaalta julkisten sivistyspanostusten hidas lasku.
1950-luvulta 1990-luvun alkuun sivistyssektori laajeni voimakkaasti. Peruskoulu, keskiasteen uudistus ja kasvanut korkeakoululaitos laajensivat suomalaisten koulutukseen pääsyä. Oppimistulokset nousivat kansainvälisen vertailun kärkeen ja nuorten aikuisten koulutustaso kehittyneiden maiden korkeimmaksi. 1990-luvulle tultaessa kirjastot ja taidelaitokset olivat muodostaneet valtakunnallisesti kattavan verkoston.
1990-luvulta alkaen sivistyssektorin rahoitus alkoi useimmilla osa-alueilla laskea. Nuorten koulutustason nousu on pysähtynyt 1975 syntyneisiin. Nuorten oppimistulosten pitkäaikainen nousu pysähtyi ja kääntyi laskuksi viimeistään vuosituhannen vaihteessa. Kirjastolaitoksen tavoittavuus alkoi heikentyä 2000-luvulla ja monien taiteenalojen julkinen tuki väheni, palaamatta enää 1990-luvun lamaa edeltäneelle tasolle.
2010-luvun puolivälin jälkeen esiopetuksen velvoittavuus ja oppivelvollisuuden laajentaminen laajensivat velvollisuutta osallistua koulutukseen. Samalla toiselle asteelle jatkavien osuus ikäluokasta nousi ensi kertaa 1980-luvun jälkeen. Korkeakoulutuksen tarjonnan laajuus kääntyi kasvuun, kun moninkertaista korkeakoulutusta vähennettiin suuntaamalla tarjontaa ensikertalaisille opiskelijoille sekä koronakriisin aikana merkittävillä aloituspaikkatarjonnan lisäyksillä. Tutkimus- ja kehittämisrahoituksen nostamisen tarpeesta vuoteen 2030 saakka vallitsee laaja yhteisymmärrys.
Koulutukseen osallistuminen
Varhaiskasvatukseen osallistuminen poikkesi Suomessa pitkään muista Pohjoismaista. Niissä 3-5 -vuotiaista varhaiskasvatukseen on osallistunut 90 prosenttia lapsista, kun Suomessa osuus oli vuonna 2005 alle 70 prosenttia. Varhaiskasvatuksen osallistumisaste on Suomessa noussut voimakkaasti erityisesti vuoden 2015 jälkeen ja vuonna 2020 osallistumisaste oli jo lähes 90 prosenttia.
Ylioppilastutkinnon suoritti vuonna 1960 joka kymmenes nuori. Vuonna 2000 tutkintojen määrä oli 55 prosenttia 19-vuotiaiden ikäluokan koosta. Vuoden 2005 jälkeen ylioppilastutkinnon suorittaneiden määrä kääntyi laskuun. Vuodesta 2016 ylioppilastutkintojen määrä on ollut hyvin lähellä 50 prosenttia 19-vuotiaiden ikäryhmästä.
1990-luvun alussa kouluasteen ja opistoasteen ammatillisen koulutuksen kokonaisopiskelijamäärä oli noin 150 000 opiskelijaa. 1990-luvulta koulutukseen osallistumisen kasvu on keskittynyt toisen asteen ammatilliseen koulutukseen, jonka opiskelijamäärä on noussut yli 340 000 opiskelijaan.
Perusopetuksen oppimistulokset laskussa
Lukutaidon ja matematiikan osaaminen vahvistuivat Suomessa 1960-luvulta 1990-luvulle saakka ja saavuttivat kansainvälisen kärkitason 1990-luvun ja 2000-luvun vaihteen oppimistulosarvioinneissa.
Vuosituhannen vaihteessa alkanut oppimistulosten lasku on Suomessa ollut kansainvälisesti poikkeuksellisen nopeaa ja useissa tutkimuksissa todettu lukutaidon ja matematiikan osaamisen heikkeneminen vastaa yli vuoden, joissain aineistoissa kahden vuoden, oppimista. Nuorten oppimistulokset ovat huomattavasta laskusta huolimatta Suomessa yhä kansainvälisesti vertaillen hyviä monissa kansainvälisissä arvioinneissa.
Sosiaaliseen taustaan liittyvät erot oppimistuloksissa ovat nousseet aiempaa korkeammalle. Samalla sukupuolten oppimistuloserot ovat kansainvälisesti poikkeuksellisen korkealla tasolla. Ero on kasvanut edelleen 2000-luvulla.
Koulutustaso laskussa
Väestön koulutustaso on ollut laskussa jo muutaman vuosikymmenen. Vuonna 1978 syntyneet ovat koulutetuin ikäluokka. Nykyiset 30-vuotiaat eivät todennäköisesti koskaan saavuta vastaavaa koulutustasoa kuin 1978 syntyneet. Sen sijaan 2010-luvun jälkipuoliskon suotuisa kehitys korkeakouluopintojen aloittamisessa näkyy jo siinä, että alle 28-vuotiaat ovat 2020 koulutetumpia kuin vuonna 2010. Näyttää siltä, että 1990-luvulla syntyneiden koulutustaso voi nousta 1970-luvun lopulla syntyneiden koulutustasoa korkeammaksi.
Opettajan ammattia arvostetaan
Vuosina 2012-2019 opettajina on työskennellyt vuosittain hieman yli 130 000 henkilöä. Kasvatusalojen koulutuksen suorittaneiden 20-64-vuotiaiden määrä on kasvanut hieman yli 70 000 hengestä noin 77 000 henkeen samalla ajanjaksolla.
Opettajan ammatin arvostus on kasvanut jatkuvasti jo vuosikymmenten ajan. Ammattikunnan koulutuksen akatemisoituminen ja suomalaisen koulutusjärjestelmän kansainvälisen maineen paraneminen näyttävät vahvistaneen selvästi luokanopettajan ammatin arvostusta Suomessa.
Tutkijoiden määrä kasvaa nopeimmin yrityksissä
Tutkimus- ja kehittämishenkilöstön koulutustaso on noussut erityisesti 2000-luvulla. Tutkijakoulutettujen osuus t&k-henkilöstöstä on noussut vuoden 2000 15 prosentin tasolta 23 prosenttiin 2010-luvun lopulla. Yliopistokoulutettujen osuus on kasvanut 1990-luvun alun noin kolmanneksesta 2010-luvun lähes 45 prosenttiin. Naisten osuus tutkijakunnasta on pysynyt noin kolmanneksessa vuodesta 1987 lähtien.
T&K-henkilöstön määrän ja henkilötyövuosien kasvu oli pitkään voimakkaampaa yrityksissä kuin korkeakouluissa, julkisella sektorilla tai yksityisillä voittoa tavoittelemattomilla toimijoilla. Vuoden 2017 jälkeen tutkijamäärä on kasvanut hyvin nopeasti, erityisesti yrityssektorilla ja kokonaismäärä on lähestymässä 90 000 tutkijaa.
Vuoden 1993 jälkeen julkisen sektorin tutkimustoiminta on supistunut 0,21 prosenttia bruttokansantuotteesta, yliopistojen tutkimustoiminta taas kasvanut 0,16 prosenttia BKT:sta. Yliopistot ovat kasvaneet tutkimustoiminnan laajuudella tarkasteltuna lähes 2,5-kertaisiksi julkisen sektorin tutkimukseen verrattuna. Ammattikorkeakoulujen rooli tutkimus- ja kehittämistoiminnan rahoituksessa on osalta yhä varsin pieni.
Yleiset kirjastot
Yleisten kirjastojen kokoelmat ja lainaajamäärät kasvoivat 1960-luvulta 1990-luvun alkuun. Yleisten kirjastojen rahoitus laski voimakkaasti 1990-luvulla ja resurssitason lasku näkyy erityisesti kirjastojen kirja- ja muiden aineistohankintojen voimakkaana pienenemisenä. Kirjastojen lainaustoiminta on vähentynyt huomattavasti vuoden 2006 jälkeen, samalla kun kirjastojen kirjakokoelma on supistunut. 2020-luvun alkuun mennessä lainaajien osuus väestöstä on laskenut puolesta kolmannekseen. Kirjastojen käyttö on vähentynyt erityisesti nuorissa ikäryhmissä.
Kulttuuri ja taide
Kulttuurialan työllisyys ja taloudellinen merkitys ovat laskeneet viimeisen vuosikymmenen ajan. Työllisyys on kehittynyt vuosina 2008-2020 yleistä työllisyyttä heikommin ja alan työllisten määrä on laskenut neljänneksellä. Muutos liittyy suurelta osin lehdistön ja painotoiminnan työllisyyden selvään laskuun, mutta laskua on tapahtunut myös monilla pienillä kulttuurityöllisyyden alueilla, kuten kulttuuritapahtumien järjestämisessä ja siihen liittyvässä toiminnassa.
Taiteen yleisömäärät ovat kasvaneet laajasti eri taiteenaloilla. Esimerkiksi elokuvayleisön pitkään jatkunut lasku kääntyi kasvuksi 1990-luvulla ja ehti ennen koronakriisiä kasvaa noin 60 prosenttia vuodesta 1995. Elokuva-alan piristyminen näkyy niin Elokuvasäätiön tuen trendinomaisena kasvuna, suomalaisten elokuvien ensi-iltojen lisääntymisenä kuin kotimaisen elokuvan yleisöosuuden kasvunakin.
Liikkuminen vähentynyt
Aikuisväestöstä noin 80 prosenttia kertoo harrastavansa liikuntaa. Vapaa-ajan liikuntaa harrastamattomien osuus väestöstä on laskenut kolmanneksella 2000-luvun aikana. Liikunnan ja urheilun parissa työskentelevien ihmisten määrä on kasvussa. Kasvu liittyy muun muassa liikunta- ja urheiluseuratoiminnan ammattimaistumiseen.
5.- ja 8.-luokkalaisille toteutetun Move!-mittaustulosten mukaan koululaisten kestävyyskunto näyttää laskeneen viime vuosina.
Liikuntapaikkarakentaminen on Suomessa ollut erityisesti kuntien vastuulla, valtion tukiessa rakentamista. Rakentaminen kiihtyi erityisesti 1960-luvulta alkaen ja 1980-luvulla kunnat rakensivat vuosittain lähes 500 liikuntapaikkaa. 1990-luvun alussa rakentaminen hiljeni seuraavaksi kahdeksikymmeneksi vuodeksi. 2000-luvun lopulta liikuntapaikkarakentaminen on lisääntynyt uudestaan ja nousi 2010-luvun lopulla lähelle 1980-luvun rakennusvauhtia.
Opintotuki
Opintotukimenojen kehitys on 1990-luvun lamasta saakka seurannut laskevaa trendiä. 2000-luvulla opintotukimenot laskivat osin opintotuen käyttäjien määrän laskiessa, pieneltä osin opintotuen tason jäädessä jälkeen. Vuonna 2017 opintotukimenot laskivat huomattavasti opiskelijoiden siirtyessä asumislisältä yleisen asumistuen piiriin.
Lisätietoja: neuvotteleva virkamies Aleksi Kalenius (OKM), puh. 02953 30291