Maalittamisilmiön kriminalisointi

Aiheesta on viime aikoina käyty vilkasta keskustelua mediassa. Niin sanottua maalittamista ei aiota kriminalisoida erikseen, kirjoittaa oikeusministeri Meri.

Hallitusneuvotteluissa keskusteltiin ns. maalittamisilmiön kriminalisoinnista ja katsottiin, että sen erilliskriminalisoinnille ei ole tarvetta.

Rangaistaviksi on jo säädetty lukuisia rikoksia, joiden katsotaan liittyvän sellaiseen toimintaan, johon käytetty termi maalittaminen usein yhdistetään. Näitä rikoksia ovat esimerkiksi virkamiehiin kohdistuvat rikokset, julkinen kehottaminen rikokseen, yksityiselämää loukkaava tiedon levittäminen, kunnianloukkaus, laiton uhkaus, vainoaminen ja pakottaminen. Lisäksi usean tekijän tekemään rikokseen sovelletaan rikoslain yleisiä oppeja osallisuudesta. Huomionarvoista on myös, että laiton uhkaus tuli 1.10.2021 virallisen syytteen alaiseksi, jos teko kohdistuu henkilöön hänen työtehtäviensä vuoksi. 

Rikoslaissa on siis varsin paljon sääntelyä, jolla voitaisiin puuttua ns. maalittamiseen, mutta on tullut esille, että rikostunnusmerkistöjä ei ole otettu käyttöön riittävän tehokkaasti.

On syytä huomata, että Suomi ei sääntelyn suhteen poikkea esimerkiksi Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Saksasta, Itävallasta, Ranskasta ja Alankomaista. Oikeusministeriön vuonna 2022 laaditun arviomuistion mukaan maalittamista ei edellä mainituissa verrokkimaissa ole säädetty sellaisenaan erillisellä tunnusmerkistöllä rangaistavaksi (Lähde: Maalittamisen rikosoikeudellinen sääntely: Arviomuistio) (valtioneuvosto.fi)

Rikosoikeuden käytön tulisi aina olla viimesijainen keino puuttua ihmisten käyttäytymiseen. Kriminalisoitaessa sanallisia ilmaisuja on otettava huomioon erityisesti sananvapaus perusoikeutena, joka on demokratian kulmakivi. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä. Rikoslain tehtävänä ei voi olla kärkevän tai jopa vihaisen kritiikin estäminen.

Myöskään maalittamisilmiöön liittyville lisäselvityksille ei ole tällä hetkellä tarvetta. Asiaa on selvitetty mm. käräjätuomari Mika Illmanin vuonna 2020 laatimassa julkaisussa ja oikeusministeriön vuonna 2022 laatimassa arviomuistiossa.

Maalittamisilmiössä erittäin ongelmallista on myös sen rikosoikeudellinen määritteleminen. Rikosoikeudellinen laillisuusperiaate edellyttää, että sääntelyn tulee olla täsmällistä, tarkkarajaista ja ennakoitavaa. Säädettäessä epätäsmällisiä tunnusmerkistöjä seuraa väistämättä se, että ihmisten on vaikea ennakoida, onko heidän tekonsa rangaistavaa ja säännöksen soveltaminenkin on tällöin sattumanvaraista. 

Lisäksi ihmiset tuntuvat puhuvan ja ymmärtävän maalittamisilmiön ja sen kriminalisoinnin eri tavoin. Esimerkiksi, jos joku julkaisee sosiaalisen median alustalla kriittisen mielipiteen, jossa hän kritisoi toisen henkilön julkista mielipidettä ja muut jakavat edelleen kyseistä julkaisua, niin olisiko esimerkiksi tässä kyse rangaistavasta maalittamisesta ja ketä kaikkia tästä pitäisi rangaista? 

Tulee myös huomioida, että jos joutuu rikoslaissa rangaistavaksi säädetyn uhkailun tai vainoamisen kohteeksi, siihen tosiaan on jo olemassa omat pykälänsä – ja niin pitää ehdottomasti ollakin.

Leena Meri
oikeusministeri