Epätyypilliset työsuhteet ovat yhä tyypillisempiä

Osa-aikaiset ja määräaikaiset työsuhteet houkuttelevat työntekijöitä. Seuraavan hallituksen tulisi asettaa työllisyystavoitteensa kuvaamaan myös tuotannon kasvua laajemmin, kirjoittaa alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen.

Työvoimatiekartta-hankkeessa TEM:n analyytikot tuottivat yksityiskohtaisen selvityksen Suomen työmarkkinoiden tilanteesta. Työvoiman kysyntää ja työvoiman tarjontaa viime vuosista tähän päivään kuvataan kattavassa analyysissa Beveridge-käyrän avulla. Käyrän koordinaatisto kuvaa työttömien työnhakijoiden ja avointen työpaikkojen määrää eri ajankohtina ja laajennettuna myös eri alueilla Suomessa. Taitavat analyytikkomme ovat rakentaneet animaation esittämään työmarkkinoiden kohtaantoa jopa ammateittain.

Ei liene enää kenellekään yllätys, että sekä työvoimapula että työpaikkojen ja työnhakijoiden kohtaanto-ongelmat ovat vain pahentuneet koronan jälkeisinä vuosina. Työvoimapula tarkoittaa sitä, että avoimiin työpaikkoihin ei ylipäätään ole ammatin hallitsevaa työvoimaa tarjolla. Kohtaanto-ongelma puolestaan viittaa siihen, että osaavaa työvoimaa olisi avoimiin työpaikkoihin olemassa, mutta työnhakijat ja työpaikat eivät kuitenkaan kohtaa syystä tai toisesta. Valitettavasti meillä on myös työvoiman ylitarjontaa, jonka ammattitaidolle ei ole työmarkkinoilla kysyntää.   

80 prosentin työllisyysaste ei ole utopiaa

Avointen työpaikkojen määrä lähti yhtäjaksoiseen kasvuun vuodesta 2016 kevääseen 2022, poikkeuksena vain koronavuosi 2020. Edelleen avoimia työpaikkoja on runsaasti, vaikka ennätyksistä ei enää puhutakaan. Julkisessa TE-palvelussa ilmoitettiin tammikuussa noin 115 000 uutta työpaikkaa, ja aiemmin ilmoitettuja täyttämättömiä työpaikkoja oli noin 65 000. Nämä ovat edelleen hurjia lukuja. Keskimäärin täyttyneet työpaikat olivat avoinna noin 40 vuorokautta. 

Vaikka viimeisen neljän vuoden aikana työllisten määrä on kasvanut 120 000 verran, arviomme mukaan yli 130 000 työsuhdetta on jäänyt kokonaan syntymättä työvoimapulan ja kohtaanto-ongelman takia. Samaan aikaan meillä on työttömiä ja erilaisissa palveluissa olevia työnhakijoita yhteensä noin 360 000 (niin kutsuttu laaja työttömyys). Työttömistä työnhakijoistakin on siis runsaudenpulaa. Mikäli oltaisiin tilanteessa, että avoimet työpaikat täyttyisivät välittömästi, Suomen työllisyysaste olisi voinut nousta jopa 77 prosenttiin.

Ei kai se 80 prosentin työllisyysaste sittenkään mikään utopia ole. Etenkään nyt, kun jo lähes puolet avoinna olevista työpaikoista on niin kutsuttuja epätyypillisiä työsuhteita, eli määrä- tai osa-aikaista tai vuokratyötä. Suuri osa työllisyyden kasvusta onkin ollut juuri tämän kaltaisia työsuhteita, eivätkä työn vastaanottaneet läheskään aina edes haluaisi tehdä kokoaikatyötä. Vastentahtoisesti osa-aikatyötä tekevien määrä ei ole noussut. Vaikuttaa siltä, että epätyypillisistä onkin tulossa tyypillisiä – ja haluttuja – työsuhteita. Epätyypillisisiä työsuhteita tarjoavilla työnantajilla on kuitenkin myös suuria vaikeuksia löytää työntekijöitä.

Työllisyyden mittarit uudelleenarvioitava

Etenkin nuoret ja varttuneimmat työntekijät ottavat mieluusti vastaan osa-aikaisen ja määräaikaisen työn. Sama pätee ruuhkavuosia eläviin pienten lasten vanhempiin. Myös vuokratyösuhteiden määrä on noussut yksityisillä ja julkisilla palvelualoilla. Nämä voivat olla signaaleja siitä, että oman ajan arvostus ja hallinta ovat nousseet tärkeiksi arvoiksi elämässä.  

Työllisyysaste ei ehkä olekaan paras mitta kuvaamaan työmarkkinoiden tai talouden tilannetta. Osa-aikaisten työsuhteiden yleistyessä tehtyjen työtuntien kokonaismäärä taloudessa voi samaan aikaan jopa laskea, kun työllisyysaste nousee. Siksi seuraavan hallituksen olisikin asetettava työllisyyteen liittyvät tavoitteensa niin, että ne kuvaavat myös tuotannon kasvua, eivätkä vain vähintään tunnin viikossa työtä tekevien ihmisten osuutta koko työikäisestä väestöstä. 

alivaltiosihteeri Elina Pylkkänen