Raportti: Neljä skenaariota Suomen aluekehityksen suunnasta vuonna 2040
Työ- ja elinkeinoministeriön tilaamassa raportissa Suomen aluekehityksen mahdollisia tulevaisuuskuvia on tarkasteltu neljän erilaisen skenaarion kautta. Vuoteen 2040 asti ulottuvien skenaarioiden mukaan aluekehitys voi olla globaalisti valikoitunutta, raaka-aineisiin ja turismiin keskittynyttä, tilkkutäkkimäistä tai tasapainoista.
Skenaarioita on tarkasteltu siitä näkökulmasta, miten Suomi kiinnittyy globaaliin talouteen. Huomio on kohdistettu erityisesti aluekehityksen ja -rakenteen kokonaiskuvaan.
Raportin ovat laatineet tutkijat Markku Sotarauta, Teemu Makkonen, Sami Moisio ja Heli Kurikka. Työ- ja elinkeinoministeriö hyödyntää raporttia Suomen aluekehitysstrategian laadinnassa. Skenaarioiden on tarkoitus toimia keskustelun ja arvovalintojen pohjana. Raportissa todetaan, että yksikään skenaarioista ei tule toteutumaan sellaisenaan, vaan tulevaisuus muotoutuu skenaarioiden kudelmana.
Tulevaisuuden aluekehityshaasteet kietoutuvat osaamisen kehittämisen sekä alueiden erikoistumisen ja sopeutumisen ympärille
Raportin mukaan Suomen aluerakenne on polarisoitumassa. Samaan aikaan kun suurimmat kaupungit kasvavat, pienet ja keskisuuret kaupungit sekä maaseutu ovat ajautumassa vähenevän väestön ja heikkenevän taloudellisen toimeliaisuuden muodostamaan alikehityksen kierteeseen.
Raportissa todetaan, että tulevaisuuden keskeisimmäksi kysymykseksi nousee sen varmistaminen, että Suomessa on maailmanluokan osaamiskeskittymiä, jotka ovat tiukasti kiinni jatkuvasti uudistuvan globaalin talouden virroissa ja verkostoissa. Yhtä tärkeää on löytää kullekin alueelle parhaiten sopiva rooli osana tätä kokonaisuutta. Haasteena on varmistaa, että taloudellisen kärjen ulkopuolisessa Suomessa elinolosuhteet pysyvät hyvinä ja älykäs sopeutuminen on mahdollista.
Globaalisti valikoitunut Suomi -skenaario
Tämän skenaarion mukaan talouden globaalisaatio ei muutu merkittävästi seuraavan 20 vuoden aikana. Strategioiden ytimessä ovat innovatiivisuus, teknologia ja kansainväliset markkinat. Taloudellis-poliittis-tieteellinen eliitti kiinnittyy ensisijaisesti omiin globaaleihin verkostoihinsa. Valtaosa suomalaisista kiinnittyy pääosin paikallisiin ja alueellisiin verkostoihin. Suomen tuotannollinen kapasiteetti rapautuu kärkiä lukuun ottamatta. Kuilu pääkaupunkiseudun ja muutaman suuren kaupunkiseudun ja muun Suomen välillä kasvaa.
Aluekehittämisen suurin haaste on estää liiallista repeytymistä, jotta sosiaalinen koheesio ja poliittinen päätöksenteko voidaan turvata.
Raaka-aineiden ja turismin Suomi -skenaario
Tämän skenaarion mukaan kansallinen itsekkyys kasvaa EU:n sisäisten jännitteiden ja kansainvälisen politiikan kriisiytymisen myötä. Talouden ytimeen nousevat sellaiset alat, joiden on edes jollain tavalla mahdollista kiinnittyä kansainväliseen talouteen ja siten tuoda maahan valuuttatuloja. Tällaisia aloja ovat esimerkiksi turismi, kaivosteollisuus, metsäraaka-aineet, datakeskukset ja tuulivoimalapuistot. Alueiden välisen kuilun kasvu hidastuu kaupunkien vetovoiman hiipuessa ja huono-osaisten ihmisryhmien ja kaupunginosien määrän lisääntyessä. Aluekehityksen ”voittajiksi” nousevat ne pienet ja keskisuuret kaupungit ja maaseutualueet, jotka sijaitsevat resurssi- ja matkailualueiden ytimessä.
Aluekehittämisen suurimmiksi haasteiksi nousevat TKI-toiminnan ja osaamistason nostaminen.
Suomi tilkkutäkkinä -skenaario
Tämän skenaarion mukaan talouden ydin ja kiinnittyminen globaaliin talouteen eriytyvät. Mikään toimiala tai alue ei nouse talouden veturiksi vaan kehitystä luonnehtii pistemäisyys. Suomen kapasiteetti kehittää ja hyödyntää digitaalisia ratkaisuja riippuu toimialasta ja se eriytyy muusta kehityksestä. Tilkkutäkki-Suomessa ei voi puhua alueiden välisestä kuilusta, vaan monista pienistä halkeamista. Kaupunkien sisäinen polarisaatio kasvaa.
Aluekehittämisen suurimmiksi haasteiksi nousevat kokonaiskuvan puute eri alueiden vahvuuksista ja pistemäinen keskittyminen vain luontaisesti hyvin kehittyviin ”tilkkuihin”.
Tasapainoinen Suomi -skenaario
Tämän skenaarion mukaan Suomi painottaa kansallista koheesiota eikä globaalin toimintaympäristön haluta ohjaavan maan kehitystä. Markkinoilta tuleviin paineisiin tai muutoksiin ei reagoida kovinkaan herkästi. Kehitystä luonnehtii tasapaksuus. Talous kehittyy tasaisesti, mutta selvästi verrokkimaita hitaammin. Alueiden välillä on suhteellisen hyvä tasapaino, joka perustuu nykyisiin asetelmiin.
Aluekehittämisen suurimmaksi haasteeksi nousee taloudellisten kärkien kehittämisen ja koko Suomen tasapainoisen kehittämisen välinen tasapainoilu.
Koronapandemian vaikutukset aluekehitykseen vähäisiä
Koronapandemian on uskottu haastaneen monet keskittävän aluekehityksen voimat ja esimerkiksi monipaikkaisuudesta puhutaan paljon. Raportin mukaan todennäköisintä on, että haaste jää lyhytaikaiseksi ja vaikutukset aluekehityksen kokonaiskuvaan vähäisiksi. Aiemmat ”voittajat” ovat jatkossakin vahvoilla.
Lisätiedot:
professori Markku Sotarauta, Tampereen yliopisto, markku.sotarauta(at)tuni.fi
neuvotteleva virkamies Mikko Härkönen, TEM, p. 029 504 7889, mikko.harkonen(at)gov.fi