Kolumni: Uusiutuvien kaasujen merkitys teollisuudessa ja liikenteessä kasvaa lähivuosina
Liikenne- ja lämmityssektorit sähköistyvät nopeasti ja sitä myöten tuuli- ja etenkin aurinkovoiman määrät ovat nopeassa kasvussa globaalisti. Raskas liikenne ja tietyt teolliset prosessit edellyttävät kuitenkin sähköistymisen ohella todennäköisesti myös muita ratkaisuja.
Uusiutuvat kaasut ovat jääneet vähemmälle huomiolle ja etenkin biokaasu nähdään usein vain lähinnä alueellisena ratkaisuna. Uusiutuviksi kaasuiksi lasketaan bioperäiset kaasut eli tyypillisesti biokaasu sekä uusiutuvasta vedystä ja hiilidioksidista valmistettu niin sanottu e-metaani.
Toimiala on asettanut tavoitteekseen neljän (4) terawattitunnin (TWh) vuosittaisen biokaasun tuotannon vuonna 2030. Potentiaali on kuitenkin huomattavasti suurempi, ja varovaisenkin arvion mukaan tuotanto voisi olla noin 10 TWh vuodessa. Vertailun vuoksi esimerkiksi Suomen raskaan tieliikenteen energiankulutus on vuositasolla noin 15 TWh.
Biokaasua on niin kansallisesti kuin globaalistikin pyritty edistämään jo vuosikymmenien ajan sen lukuisista hyödyistä johtuen. Muiden uusiutuvien energialähteiden tapaan biokaasu vähentää päästöjä. Biokaasu on myös paikallinen energialähde tuoden aluetaloudellisia hyötyjä ja parantaen omavaraisuutta. Mädätejäännösten jatkojalostuksella voitaisiin edistää ravinnekiertoa ja vähentää tuontilannoitteiden tarvetta.
Biokaasu on monipuolinen energialähde käyttökohteiltaan, sillä sitä voi käyttää sähkön- ja lämmöntuotantoon tai liikennepolttoaineena. Nesteytettynä se soveltuu rekkojen lisäksi LNG-käyttöisiin laivoihin. Biokaasu voi myös hyödyntää olemassa olevaa kaasuinfrastruktuuria.
Biokaasun käytön yleistymiselle on ollut lukuisia hidasteita
Biokaasun hyödyntämisen hidasteita on kuitenkin riittänyt. Investointi- ja tuotantokustannukset eivät ole laskeneet samalla tavalla kuin tuuli- tai aurinkovoimassa. Siten biokaasu on edelleen ollut kallis vaihtoehto sähkön- ja lämmöntuotantoon. Tuotantolaitokset ovat rakentuneet pitkälti syöttötariffien ja investointitukien avulla. Biokaasu on myös huomattavasti maakaasun käyttöä kalliimpaa ja siten maakaasun korvaaminen ei ole ollut kannattavaa ilman lisäkannusteita.
Toimiala on koostunut suurelta osin pienistä toimijoista, joiden riskinkantokyky on ollut vähäinen. Lukuisia tuettujakin hankkeita on peruuntunut tai viivästynyt merkittävästi.
Myös alaa koskeva sääntely on ollut vaikeasti ennakoitavaa. Kansallinen veropolitiikka on ollut sekavaa ja jakeluvelvoitetta on muutettu tiuhaan tahtiin. EU-sääntelyssä biokaasun liikennekäytön rinnastaminen maakaasuajoneuvoihin ja epäjohdonmukainen valtiontukisääntely ovat heikentäneet markkinanäkymää ja kansallisia tukimahdollisuuksia.
Uusiutuvat kaasut olisivat tehokas ratkaisu liikenteen tiukentuviin päästövelvoitteisiin
Olen kuitenkin tulevaisuuden suhteen aiempaa toiveikkaampi. Alan tulevaisuus riippuu ennen kaikkea kysynnästä, ja siinä näkymät näyttävätkin aiempaa paremmilta. Venäjän hyökkäyssodan seurauksena maakaasulle etsitään pikaisesti vaihtoehtoja. Biokaasu on sähköistämisen ohella nopeimpia tapoja korvata fossiilinen tuontikaasu.
Uusiutuvan energian direktiivin päivityksen (ns. REDIII) yhteydessä sovittiin uusista kunnianhimoisista uusiutuvan energian liikennetavoitteista, joiden mukaan vuonna 2030 liikenteen energiasisällöstä 29 prosenttia tulisi olla peräisin uusiutuvista energialähteistä. Henkilöautojen sähköistymisellä on merkittävä rooli, mutta etenkin raskaaseen liikenteeseen tarvitaan muita nopeita vaihtoehtoja. Kaasukäyttöisiä rekkoja on ollut jo pitkään saatavilla, ja siten ajoneuvokaluston uusiminen biokaasukäyttöisillä rekoilla onkin yksi nopeimmista ja kustannustehokkaimmista päästövähennyskeinoista lähivuosina. Edellä mainittu neljä terawattituntia riittäisi noin 10 000 kaasurekalle. Tämä edellyttää toki riittävää tankkausinfrastruktuuria.
Myös kansainvälinen energiajärjestö IEA on biokaasun suhteen aiempaa positiivisempi ja arvioinut Renewables 2024 -raportissaan biokaasumäärän kasvavan vuoteen 2030 mennessä 30 prosentilla. Raportin mukaan biokaasun kysynnän kasvu on lähitulevaisuudessa vahvaa nimenomaan liikenteessä ja pidemmällä aikavälillä myös teollisuudessa. Lisääntyvä globaali kysyntä tuotantolaitoksille voisi alentaa investointikustannuksia myös Suomessa.
Myöhemmin uusiutuvien polttoaineiden kysyntä meriliikenteessä tulee todennäköisesti kasvamaan merkittävästi eri kansainvälisten sitoumusten ja velvoitteiden takia. Alalla on eriäviä näkemyksiä siitä, mikä meriliikenteen voittava polttoaine lopulta tulee olemaan. Uusiutuviin energialähteisiin perustuva ammoniakki ja metanoli ovat usein keskustelussa esillä. Nesteytetty uusiutuva kaasu tarjoaa kuitenkin hyvän vaihtoehdon etenkin olemassa olevaan LNG-käyttöiseen laivakalustoon. Infrastruktuuria on jo rakennettu, eikä kyseinen polttoaine edellytä investointeja uusiin moottoreihin. Käyttömäärät ovat toki niin suuria, että biokaasun lisäksi tarvitaan myös muita uusiutuvia kaasuja, kuten e-metaania.
Lähitulevaisuus osoittaa uusiutuvien kaasujen suunnan
Suomessa useampi vetyhankeyritys suunnittelee vedyn tuotantoa ja sen metanointia. Edellä mainittu uusiutuvan energian direktiivi asettaa minimivaatimuksen niin sanotuille RFNBO-polttoaineille eli uusiutuviin energialähteisiin perustuville sähköpolttoaineille, joihin e-metaani kuuluu. Tämä tulee asettamaan minimikysynnän EU-laajuisesti.
Muiden sähköpolttoaineiden keskeinen haaste on infrastruktuurin puuttuminen tai kalliit tuotantokustannukset. E-metaani voi hyödyntää nykyistä kaasuinfrastruktuuria ja samalla edistettäisiin biogeenisten päästöjen talteenottoa. Biokaasu ja e-metaani tukisivat toisiaan hyvin. Ne voisivat tulevaisuudessa tarjota merkittävän mahdollisuuden raskaan liikenteen ja meriliikenteen päästöjen vähentämiselle sekä toisaalta sähköjärjestelmän tasapainottamiselle.
Suomessa alalle on tullut uusia yrityksiä, ja pääomaa näyttäisi olevan liikkeellä enemmän niin biokaasu- kuin e-metaanihankkeillekin. Myös riskinkantokyky on parantunut, ja hankkeiden kannalta kriittisiä myynti- ja toimitussopimuksia on solmittu. Myös sääntely on toivottavasti rauhoittumassa tällä hetkellä eduskunnassa käsittelyssä olevan jakeluvelvoitepäivityksen myötä.
Työ- ja elinkeinoministeriö on hiljattain tukenut useaa biokaasuhanketta sekä viime vuosina myös yksittäisiä suuria vedyn- ja e-metaanin tuotantolaitoksia. Toivon näkeväni lähikuukausina useita näihin hankkeisiin liittyviä positiivisia investointipäätöksiä.
Teollisuusneuvos Pekka Grönlund on työ- ja elinkeinoministeriön Energiaosaston Uusiutuva energia -ryhmän päällikkö