Pääministeri Paavo Lipponen EU-Klubbenin konferenssissa
"Tulevaisuuden Euroopan unioni ja elinkeinoelämä"
Arvoisat konferenssin osanottajat,
hyvät naiset ja herrat,
Haluan kiittää konferenssin järjestäjiä tilaisuudesta puhua tälle arvovaltaiselle osallistujajoukolle unionin menestymisen kannalta ratkaisevan tärkeistä aiheista. Ajankohta on mitä parhain. Euroopan taloudellinen ja sosiaalinen uudistaminen ja sen kilpailukyvyn parantaminen on esillä Ruotsin EU-puheenjohtajakauden ylimääräisessä Eurooppa-neuvostossa, maaliskuussa Tukholmassa. Euroopan unionin tämän hetken suurin haaste, unionin laajentuminen on Ruotsin puheenjohtajuuskauden ehdoton prioriteetti.
Nämä teemat sopivat erityisen hyvin käsiteltäväksi tässä ympäristössä. Itämeren alue on Euroopan tärkeimpiä kasvukeskuksia ja maailman mitassakin yksi tämän hetken dynaamisimpia talousalueita. Alueen bruttokansantuotteen kasvu ylittää unionin keskiarvon ja myös tulevaisuuden näkymät ovat valoisat. Euroopan unionin laajentuminen on keskeinen alueen tulevaisuuteen vaikuttava tekijä. Vahvaan talouskehitykseen nojaavat alueen neljä unionin jäsenmaata odottavat neljän hakijamaan liittymistä unioniin ja yhdentymisen etenemisen tuomaa, merkittäväksi arvioitua sysäystä talouskasvulle. Euroopan unionin laajentuminen ja tiivistyvä taloudellinen kanssakäyminen Venäjän kanssa tuovat Itämeren alueelle vakautta ja käsin kosketeltavaa hyötyä kasvavana hyvinvointina.
Pohjolassa on jo kauan aikaa sitten tunnustettu rajojen madaltamisen ja yhteisten markkinoiden laajentamisen merkitys taloudelliselle menestykselle. Laajentuminen sopii tähän strategiseen ajatteluun, positiivisen keskinäisriippuvuuden hyödyntämiseen saumattomasti. Ja mikä symboloisikaan paremmin tiiviin taloudellisen integraation, tehokkaiden liikenneyhteyksien ja synergiaetujen tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämistä kuin Juutinrauman silta. Ruotsin ja Tanskan hallituksia on kaikki syy onnitella kauaskantoisen hankkeen toteuttamisesta.
Suomi on työskennellyt johdonmukaisesti sen puolesta, että Euroopan unionin kiinnostusta ja sen käytännön osallistumista pohjoisen alueen yhteistyön lisätään. Tähän tähtää pohjoisen ulottuvuuden politiikka. Pohjoisen alueen valtioiden on yhdistettävä voimansa tämän politiikan vakiinnuttamiseksi nyt, ennen kuin unionin poliittisen kiinnostuksen painopiste siirtyy laajentumisprosessin jatkumisen myötä ja muun muassa demografisista syistä maanosan eteläosiin.
Pohjoisen ulottuvuuden toimintaohjelman toteuttaminen etenee nyt komission johdolla ja alueen valtioiden sekä yksityisten toimijoiden yhteistyönä. Erityisen huomion kohteena ovat energiakysymykset, ympäristöongelmien hoitaminen, ydinturvallisuus ja kansainvälisen ja raja ylittävän rikollisuuden vastainen yhteistyö. Esimerkiksi alueen energiasektorin integrointi, energiaverkkojen rakentaminen tukisi alueen taloudellista kasvua ja lisäisi energian saannin turvallisuutta.
Ruotsin EU-puheenjohtajakaudella meillä on mahdollisuus tiivistää pohjoisen ulottuvuuden yhteistyötä Venäjän kanssa sellaisissa konkreettisissa kysymyksissä kuin ydinturvallisuus ja Kaliningrad. Komissio on Chris Pattenin johdolla tarttunut pohjoisen ulottuvuuden tarjoamiin mahdollisuuksiin ja lähiaikoina valmistuu Kaliningradin aluetta koskeva selvitys, jonka pohjalta voidaan työskentelyä jatkaa Ruotsin puheenjohtajakaudella.
Olen hyvin tyytyväinen siitä, että ympäristöasiat ovat keskeisessä asemassa Ruotsin puheenjohtajuuskauden ohjelmassa. Itämeren huolestuttava tila vaatii nopeata ja konkreettista yhteistoimintaa rantavaltioilta yhdessä Euroopan unionin ja kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa. Kaksi ajankohtaisinta hanketta ovat Pietarin lounaisen jätevedenpuhdistamon rakentaminen ja Primorskiin rakennettavan öljysataman ympäristövaikutusten selvittäminen.
Pietarin kaupungin viiden miljoonan asukkaan jätevesistä kolmasosa valuu puhdistamattomana Suomenlahteen. Uusi puhdistamo parantaisi ratkaisevasti tilannetta. Euroopan unioni on Suomen aloitteesta rahoittanut Pietarin puhdistamohankkeen valmisteluja. Hankkeen rahoitusohjelma valmistuu ensi maaliskuussa ja siihen mennessä on selvitettävä myös Suomen, Ruotsin ja Tanskan osallistuminen hankkeen toteuttamiseen yhdessä Venäjän kanssa.
Kansainvälisellä yhteistyöllä on varauduttava myös tulevien riskien hallitsemiseen. Venäjän Primorskissa ovat käynnissä uuden öljysataman rakennustyöt. Kun öljysatama valmistuu vuoden 2001 loppuun mennessä ja kuljetukset alkavat, kasvaa myös onnettomuusriski varsinkin Suomenlahden yhä tiheämmin liikennöidyillä vesillä. Olen keskustellut asiasta Venäjän pääministeri Kasjanovin kanssa ja ympäristöviranomaiset tutkivat parhaillaan Venäjän toimittamia ympäristöselvityksiä. Erityisesti öljykuljetuksiin liittyvien riskien osalta tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä meriturvallisuuden parantamiseksi. Meriturvallisuus otetaan esille myös kolmen viikon kuluttua järjestettävässä EU:n Nizzan huippukokouksessa.
Pohjolan alueen taloudet ovat menestyneet viime vuosina hyvin. Olemme kyenneet säilyttämään hyvinvointiyhteiskunnan, ja myös uudistamaan sen rakenteita. Tätä työtä on jatkettava. Unionin jäsenmaille haaste on talous- ja rahaliiton oloissa yhteinen. Suomi aloitti omalla puheenjohtajakaudellaan yhdessä Portugalin kanssa työskentelyn, jossa valmisteltiin Lissabonissa viime maaliskuussa toteutuneen huippukokouksen sisältöä. Lissabonissa unionin jäsenmaat sitoutuivat Euroopan kilpailukyvyn ja hyvinvoinnin kannalta välttämättömiin uudistuksiin. Sisämarkkinaprojekti ei ole päättynyt, vaan se vaatii jatkuvaa huolenpitoa.
Tukholman keväisellä huippukokouksella on erityinen merkitys Lissabonin päätösten toteuttamisen seurannassa. Lissabonissa maaliskuussa 2000 asetimme tavoitteen, että Unionista on tultava maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietopohjainen talous. Meidän tulee kyetä ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta.
Ruotsi tunnetaan maailmanlaajuisesti yhtenä informaatioteknologian edelläkävijämaista. Ei siis ole lainkaan huono asia, että tarkastelemme ensimmäisiä Lissabonin tuloksia ja viitoitamme jatkotoimia Tukholmassa. Paljon odotuksia on ladattu ensi maaliskuulle. Olemme tyytyväisinä panneet merkille, että Ruotsi on aloittanut tehokkaasti ja perusteellisesti Tukholman huippukokouksen valmistelun.
Vaikeitakaan kysymyksiä ei pidä välttää, kun kehitämme Euroopan kilpailukykyä. Keskeinen kipupiste tällä hetkellä on, että meillä on edelleen kilpailijoitamme korkeampi työttömyys samalla, kun yhä useammalla sektorilla työvoiman puute nostaa päätään. Työmarkkinamme eivät toimi riittävän tehokkaasti. Työmarkkinoiden tehokkuuden lisääminen on juuri sen kaltaisia rakenneuudistuksia, joita tarvitsemme kilpailukykymme kohentamiseksi.
Euroopan kilpailukyvyn parantaminen on kokonaisvaltainen ja pitkäaikaisia ponnisteluja vaativa asia. Meidän tulee toimia samanaikaisesti usealla saralla: rakenneuudistuksissa, yritysten toimintaympäristön kohentamisessa, tietoyhteiskunnan edistämisessä ja innovaatioympäristön kehittämisessä. EU-tason yhteistyöllä on selkeää lisäarvoa verrattuna siihen, että jäsenmaat miettisivät näitä kysymyksiä vain kukin omalla tahollaan. Voimme hyödyntää laajemmassa kehikossa esikuva-analyysiä (benchmarking) sekä parhaiden käytäntöjen vertailua.
Vakaan toimintaympäristön luominen yrityksille suotuisan investointi-ilmapiirin ylläpitämiseksi on keskeinen EU-tason haaste tulevaisuudessakin. Tärkeä elementti tässä on terveellä pohjalla oleva julkinen talous. Tämä on välttämätöntä myönteisen kokonaistaloudellisen kehityksen edesauttamiseksi etenkin tulevaisuudessa, kun väestön ikääntyminen muodostuu suureksi yhteiskunnalliseksi rasitteeksi.
Samalla tavoin kuin meidän tulee taata tuleville sukupolville edellytykset mielekkääseen elämään, meidän tulee kantaa huolta yritysten toimintaympäristöstä pidemmälläkin tulevaisuudessa. Emme voi olettaa, että yritykset suostuvat maksumiehiksi vajaan kymmenen vuoden päästä, kun etsimme keinoja ylläpitää tasapainoista julkista taloutta. Yritysten kohtaama kilpailullinen toimintaympäristö ei tätä salli. Meidän tulee pyrkiä löytämään muita ratkaisuja, mm. pienentämällä julkisen talouden velkataakkaa nyt kun se on mahdollista.
Toinen suotuisan investointi-ilmapiirin keskeinen tekijä on dynaamisten rahoitusmarkkinoiden luominen. Eurooppalaiset rahoitusmarkkinat ovat pirstoutuneita eivätkä riittävän kilpailullisia. Erityisesti yritysten riskirahoituksen edistäminen on osa-alue, jossa olemme jäljessä suhteessa kilpailijoihimme. Euroopan unionin neuvoston kesällä asettaman, paroni Lamfalussyn johdolla toimivan ns. viisaiden ryhmän pohdiskelu rahoitusmarkkinoiden sääntelyn kehittämiseksi on jo väliraportissaan tuottanut konkreettisia parannusehdotuksia nykytilanteeseen. Odotan, että ryhmän johtopäätökset virittävät todellisiin muutoksiin tähtääviä toimenpiteitä rahoitusmarkkinoiden kilpailullisuuden kohentamiseksi.
Entä itse unionin toiminnan tehokkuus? Samalla kun vaadimme yrityksiltä ja muilta yhteisöiltä tehokkuutta globaalitalouden vaatimusten takia, on meidän kiinnitettävä huomiota unionin toiminnan tehokkuuteen. Pysymmekö perässä muuttuvassa maailmassa, vai olemmeko pakostakin yksi, kaksi askelta jäljessä kehityksestä? Mielestäni unionin olisi oltava niin joustava, että se kykenee vastaamaan yhteiskunnan muutoksiin myös lainsäädännön tasolla.
Ajankohtainen, hallitusten välisessä konferenssissa esillä oleva kysymys määräenemmistöpäätösten lisäämisestä osuu tämän pohdiskelun ytimeen. Kuinka voimme vaatia eurooppalaisilta yrityksiltä joustavuutta ja kilpailukykyä, jos samanaikaisesti pidämme kiinni joustamattomista rakenteista poliittisella tasolla?
Keskusteltaessa elinkeinoelämän tulevaisuuden haasteista on todettava, että täällä Pohjolassa olemme verrattain hyvissä asemissa. Pohjoismaat ovat tietoteknologian sovellutusten kehittäjinä ja käyttäjinä maailman eturivin maita. Olemme määrätietoisten ponnistusten tuloksena saavuttaneet nykyisen asemamme tieto- ja viestintätekniikan edelläkävijöinä.
Kuinka olemme tähän asemaan päässeet? Keskeisiä tekijöitä on ollut avoin kilpailu telemarkkinoilla, valtiovallan ja yritysten voimakas panostus tutkimus- ja kehitystoimintaan, hyvin toimiva sääntely-ympäristö sekä korkea koulutustasomme. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että olisimme saavuttaneet jonkin lopullisen tavoitteen tai pysyvän aseman kehityksen kärjessä. Tietoyhteiskunnan rakentamisen avainehtona on laajeneva kilpailu, joka alentaa hintoja ja tuo parempia ja joustavampia palveluja kaikkien ulottuville. Emme voi nyt jäädä lepäämään laakereillemme, tai huomaamme pian kilpailijamme ajavan ohitsemme kehityksessä.
Globaaleilla markkinoilla verkkoliiketoiminnan kehittyminen edellyttää suotuisaa toimintaympäristöä ja lainsäädäntöä. Tämä on meillä mielestäni jo varsin hyvällä mallilla. Business-to-business -verkkokauppa on lähtenyt varsin hyvin liikkeelle. Verkkotaloutta edistetään rohkaisemalla pieniä ja keskisuuria yrityksiä käyttämään verkkopalveluja ja lisäämällä kuluttajien luottamusta sähköisen kaupankäyntiin. Rahoituspalveluiden aitojen sisämarkkinoiden toteutumisesta tulee huolehtia, sillä ne luovat suuren potentiaalin sähköiselle kaupankäynnille.
Sisämarkkinoiden toteuttamisessa on edetty monella sektorilla Lissabonin jälkeen. Pidämme erityisen tärkeänä sitä, että markkinat avautuvat ja kilpailu lisääntyy palvelutuotannossa, etenkin tele-, liikenne- ja energiasektoreilla.
Eurooppa tarvitsee enemmän yrittäjyyttä kyetäkseen kohtaamaan uuden digitaalisen talouden asettamat haasteet. Yhteisö hyväksyy lähiaikoina uuden pienten ja keskisuurten yritysten ja yrittäjyyden monivuotisen ohjelman, jossa tärkeimpänä tavoitteena on erityisesti yrittäjyyden ja yritysten kilpailukyvyn edistäminen.
Pienet ja keskisuuret yritykset ovat eräässä mielessä elinkeinoelämämme selkäranka, vaikkakin ne usein jäävät suurten yritysten, varsinkin korkean teknologian yritysten varjoon. Pienyrityksillä on erityinen merkitys työllisyyden kannalta, etenkin monissa maakunnissa. Lisäksi on muistettava, että esimerkiksi Nokian ja Ericssonin taustalla on satoja pieniä ja keskisuuria yrityksiä alihankkijoina.
Näistä syistä on kiinnitettävä huomiota niin pienten ja keskisuurten kuin muidenkin yritysten kohtaamaan sääntelyyn. Sääntelyn laatua on parannettava samoin kuin yrityksiin kohdistuvia julkisen hallinnon palveluja. Eikö olisi hienoa kuulla jonkin pienyrityksen toimitusjohtajan vaihteeksi toteavan, että kylläpä viranomaisten kanssa asioiminen onkin helppoa ja joustavaa.
Edessämme olevat haasteet ovat moninaisia, mutta toisaalta paljon työtä on jo tekeillä niihin vastaamiseksi. Esimerkkinä haluan mainita tutkimuksen ja innovaatioiden eteen tehtävän työn. Euroopan tutkimusvoimavaroja ja teknologista kilpailukykyä pyrimme vahvistamaan tavoittelemalla eurooppalaista tutkimus- ja innovaatioaluetta.
Kansallisten ohjelmien verkottumisella sekä julkisten tutkimuslaitosten ja yritysten tutkimuksen- ja kehitystoiminnan yhteistyötä kehittämällä saavutetaan huomattavia synergiaetuja. Tutkijakoulutusta tehostamalla kehitetään inhimillisiä voimavaroja, lisätään tutkijoiden liikkuvuutta ja tutkijoiden määrää. Tutkimusjärjestelmän kehittämisellä parannetaan myös yritysten ja tutkimuslaitosten riskirahoituksen saatavuutta. Eurooppalainen tutkimusalue ei voi kuitenkaan elää vain kilpailukyvyn välittömien toiminnallisten tarpeiden varassa. Meidän on huolehdittava myös siitä, että yhteiskuntakehityksen tarpeet tulevat kattavasti tyydytetyiksi.
Väestön koko ajan kohoava koulutustaso on yksi selvä kehityksen suunta. Yhtä selvää on, että turvallisuuteen ja elämisen laatuun liittyvät päämäärät eivät menetä merkitystään. Kansalaismielipiteitä ei voi sivuuttaa eikä niitä voi ohjata. Eurooppalainen tutkimusalueen ideaalikehitys on sellaista innovaatiopolitiikkaa, joka tukee hyvin monipuolisesti yhteisöä ja sen eri osien kehitystä.
Innovaatioympäristön kehittämisessä on olennaista, että kaikki tutkimusresurssit saadaan tehokkaaseen käyttöön ja tutkimusrahalle parempi tuotto. Eurooppalaisen tutkimusalueen luominen edistää resurssien parempaa kohdentamista ja käyttöä. Meidän tulee pyrkiä saavuttamaan kilpailijoidemme etumatka tässäkin suhteessa. Luomalla yhteinen tutkimusalue tämä tavoite on saavutettavissa. Koko Euroopan kilpailukyvyn parantaminen on edelleen ensisijaisesti riippuvainen siitä, mitä kansallisessa politiikassa kyetään tekemään. Yhteistyön tuoma eurooppalainen lisäarvo on tämän voimavaran hyödyntämistä laajemmassa kehikossa ja ketjun heikoimpien lenkkien vahvistamista.
Olen puheenvuorossani käsitellyt uudistuksia, joiden toteuttaminen unionissa on iso haaste jo nykyisille 15 jäsenmaalle. Euroopan tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa tulee olemaan se, millä tavoin kehittyvä unioni kykenee ottamaan yhteistyönsä piiriin uudet jäsenmaat, kykeneekö se hyödyntämään täysimittaisesti laajentumisen avaamat taloudellisen mahdollisuudet - ja kykeneekö unioni uudistumaan niin, että se voi toimia tehokkaasti myös jäsenmaiden määrän kaksinkertaistuessa.
Laajentumisen luoma uusi tilanne on syytä ottaa huomioon myös Lissabonin tavoitteita tarkasteltaessa. Sisämarkkinoiden häiriötön toiminta edellyttää uusien jäsenmaiden kykyä myös käytännössä kantaa vastuuta markkinoiden toiminnasta, lainsäädännön toimeenpanosta ja oikeusturvasta. Parhaassa tapauksessa saamme uusien jäsenvaltioiden mukana unionin kehitykseen lisää markkinatalouden tarvitsemaa dynamiikkaa.
Runsas viikko sitten käsittelin Bryggessä pitämässäni puheessa Euroopan unionin tulevaisuutta ja peräänkuulutin laajaa keskustelua. Kun olemme päättämässä jälleen yhtä hallitusten välistä konferenssia ja kun unioni on historiansa suurimman laajentumisen kynnyksellä, on aika keskustella siitä minkälainen Euroopan unioni kykenee vastaamaan kansalaisten ja yritysten odotuksiin. Tähän saakka käytössä ollut markkinayhdentymisen malli ei riitä tämän päivän haasteissa. Ylhäältä päin johdettu uudistaminen ja jatkuva paini unionin instituutioista ei saa osakseen kansalaisten luottamusta.
Keskustelussa Euroopan unionin tulevaisuudesta tarvitaan tuoreita ajatuksia ja konkreettisia esityksiä, mutta ennen kaikkea kansalaisten laajaa osallistumista keskusteluun. Prosessin käynnistyessä on pohjoismaisilla yhteiskunnilla puolellaan monia vahvuuksia. Vahva demokraattinen perinteemme näkyy laajapohjaisessa ja kansalliset parlamentit päätöksentekoon mukaan sitovassa EU-asioiden käsittelyssä. Avoimuus ja hyvän hallinnon periaatteet mahdollistavat tiedon lähteille pääsyn. Kaikkia pohjoismaita yhdistää kansalaisten laaja osallistuminen järjestöjen ja kansalaisryhmien toimintaan. Aktiiviset ja monesti kriittiset tiedotusvälineet osaavat kyseenalaistaa hallitsevat näkemykset.
Pohjoismaissa syvään juurrutetut avoimuuden ja hyvän hallinnon periaatteet sekä reseptimme taloudellisesti menestyvien yhteiskuntien kehittämiseksi ovat tarpeen tulevaisuuden Euroopan rakentamisessa. Globaalien markkinoiden kehittyminen on tehnyt panostuksistamme koulutukseen ja tutkimukseen ja tuotekehitykseen kultaakin arvokkaampaa pääomaa.
Sopimisen yhteiskunta, työmarkkinajärjestöjen yhteistyöhön perustuva malli on osoittanut vahvuutensa kestävän talouskasvun varmistamisessa. Suomen nousu 1990-luvun alun lamasta ja jättityöttömyyden kääntäminen laskuun ei olisi onnistunut ilman hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen yhteisiä ponnisteluja. Sama koskee tuen saamista päätöksellemme osallistua euroon.
Pohjoismailla on niin paljon annettavaa Euroopan unionin kehittämiseen, että toivon näkeväni kaikki pohjoismaat ennen pitkää unionin jäseninä ja osallistumassa täysimittaisesti unionin yhteistyöhön.
Parhaillaan käynnissä olevat neuvottelut Nizzan sopimuksesta ovat täynnä esimerkkejä asioista, joissa meillä on yhteiset edut. Haluan erityisesti mainita määräenemmistöpäätöksenteon lisäämisen sellaisissa asioissa kuin oikeus- ja sisäasioiden yhteistyö, ympäristöverotus ja kauppapolitiikka. Unionin asema kansainvälisten kauppaneuvottelujen osapuolena vahvistuisi merkittävästi, jos palvelujen, investointien ja henkisen omaisuuden kauppa siirretään yhteisön toimivaltaan.
Kaikki pohjoismaat ja useimmat Itämeren talousalueen maat ovat pienehköjä valtioita ja yhteisten markkinoiden avoimuudesta ja toimivuudesta riippuvia kansantalouksia. On meidän etujemme mukaista, että Euroopan unionia kehitetään tasa-arvoisena, yhteisiin pelisääntöihin ja vahvoihin instituutioihin perustuvana yhteisönä. Kukaan muu ei tee tätä edunvalvontaa puolestamme. Unionin tulevan kehittämisen suunnasta päättäminen on edessämme eikä tätä keskustelua pidä paeta. Keskusteluun on osallistuttava aktiivisesti ja omilla aloitteilla, jotta neuvotteluista ei jatkossa muodostu vain pienten valtioiden asemaa uhkaavien aloitteiden torjuntataistelua.
Olen puolustanut vahvojen instituutioiden ja erityisesti komission asemaa, koska käytännön päätöksenteko unionissa on osoittanut, että yhteisten sääntöjen noudattamista valvova komissio on viime kädessä pienen valtion turva suurten maiden itsekkäitä pyrkimyksiä vastaan. Myös neuvoston on toimittava tehokkaasti ja kyettävä unionin poliittiseen ohjaukseen. Eurooppa-neuvostossa on kyettävä näkemään unionin yhteinen etu ja osoittamaan johtajuutta, kun globaaliksi toimijaksi haluavalta unionilta sitä odotetaan. Hallitustenvälisyys ja erityisesti pyrkimys hallitustenväliseen yhteistyöhön unionin rakenteiden ulkopuolella on kuitenkin vaarallinen kehityssuunta syrjäyttäessään yhteisöllistä päätöksentekoa.
Peräänkuulutan avointa keskustelua Euroopan unionin kehittämisen suunnasta. Yhdentymisen arvokkain saavutus on ollut ja tulee laajentumisen jatkuessa edelleen olemaan Eurooppaa halkovien rajalinjojen hävittäminen. Demokratian, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteita - kaikki välttämättömiä edellytyksiä hyvinvoinnille ja ihmisten osallistumiselle - vahvistetaan Euroopassa nyt päättäväisemmin kuin koskaan aikaisemmin. Paljon vaikeampi tehtävä on taata eurooppalaisten kansalaisten ja yritysten todellinen mahdollisuuksien ja oikeuksien tasa-arvo. Juuri tähän tarvitaan yhteisöllistä päätöksentekoa ja yhteisiä instituutioita.
Nizzan sopimus on vielä solmimatta, mutta olen vakuuttunut että löydämme unionin jäsenvaltioiden kesken ratkaisut, jotka toteuttavat yhteistä eurooppalaista etua. Pienten valtioiden välisellä yhteistyöllä kompromissien esittämiseksi voi olla ratkaiseva merkitys esimerkiksi komission koosta ja kokoonpanosta päätettäessä. Komission legitimiteetti kärsii ja sen asema heikkenee jos me tässä HVK:ssa luovumme jokaisen maan oikeudesta nimittää kansalaisensa komission jäseneksi.
Nizzassa on kuitenkin päätettävä myös Euroopan unionin tulevaisuutta koskevan työskentelyn järjestämisestä. Unionin on käsiteltävä muun muassa perusoikeuksien asemaa, toimivallan jakoon unionissa liittyviä kysymyksiä ja sopimusten uudelleenjärjestämistä sekä unionin ulkoisen toiminnan vahvistamista. Laaja keskustelu näistä ajatuksista ja konkreettisen valmistelutyön, mukaan lukien aikataulun laatimisen aloittaminen on tehtävä viipymättä.
Haluan korostaa, että unionin tulevaisuustyön käynnistäminen ei saa millään tavoin vaarantaa laajentumisprosessia. Kun Nizzan sopimus on valmistunut ja ratifioitu, on unioni omasta puolestaan valmis ottamaan vastaan uusia jäseniä. Laajentumisen tiekartta, "road map" alkaa hahmottua. "Ikkuna" laajentumiselle on avoinna siten, että ensimmäiset maat voisivat liittyä unioniin vuosien 2003 - 2005 välillä. Hyvänä tavoitteena, joka toteuttaminen edellyttää ripeän uudistusvauhdin ylläpitämistä hakijamaissa, voisi pitää ensimmäisten liittyjien osallistumista vuoden 2004 Euroopan parlamentin vaaleihin.
Eurooppa elää taloudellisen nousun aikaa, jolle voidaan antaa lisää voimaa pitämällä laajentumisen vauhtia yllä ja tarttumalla sisäisiin uudistuksiin. Kansalaisilla on oikeutettuja odotuksia unionista, jolla on vahva rooli globaalien ympäristöongelmien hoitamisessa, kriisien hallinnassa, sisäisen turvallisuuden vahvistamisessa ja elintarvikkeiden turvallisuuden takaamisessa yhteisillä markkinoillamme. Unionin heikkous ei ole ainakaan pienen jäsenvaltion etu. Suurille jäsenvaltioille unionin heikkous antaa syyn etsiä yhteistä pöytää muualta.
Pohjolan ei pidä eristäytyä omaan - todelliseen tai kuviteltuun - erinomaisuuteensa. Oman etummekin vuoksi meidän on oltava tiiviisti mukana tulevaisuuden unionin rakentamisessa. Unionin tulevaisuutta koskevan työn järjestäminen on Ruotsin puheenjohtajakauden suurten tehtävien joukossa.
Suomen puheenjohtajakauden huippukokouksissa, syksyllä 1999 tiivistettiin unionin sisäistä yhteistyötä Tampereella ja vahvistettiin unionin ulkoista toimintakykyä sekä tehtiin historiallisia päätöksiä laajentumisesta Helsingissä.
Tampereella jäsenvaltiot sitoutuivat kehittämään unionista todellisen vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen. Unionin sisäisen turvallisuuden, ulkorajojen valvonnan ja oikeudenmukaisen turvapaikkapolitiikan kehittäminen on osoittautunut ajoittain vaikeaksi työksi, koska hallitustenvälisyys on ikään kuin asenteellisena lukkona käytännön työssä. Tampereen päätökset osoittavat, että poliittisella tahdolla vaikeistakin, valtioiden suvereenisuutta koskettavista asioista kyetään sopimaan. Työ on käynnissä, mutta Ruotsin ja Belgian puheenjohtajakausilla sille on syytä varautua antamaan poliittisesti lisää vauhtia.
Helsingin kokouksesta muodostui puheenjohtajuuskautemme onnistumisen varsinainen testi. Keskeisissä kysymyksissä, kuten laajentumisessa ja Turkin ehdokasaseman hyväksymisessä ratkaisi huolellinen ja pitkäaikainen valmistelu ja tiivis yhteydenpito kaikkiin jäsenvaltioihin. Lopputulos voitiin sinetöidä vasta viime hetkiin jatkuneiden neuvottelujen jälkeen.
Nyt käynnissä olevan HVK:n valmistelu taas edellytti erilaisten intressien yhteensovittamista ja sellaisen takaportin jättämistä asialistaa koskevaan päätökseen, jota seuraava puheenjohtaja pystyi käyttämään onnistuneesti hyväksi. Unionin kriisinhallinnan kehittämisessä taas pystyimme nostamaan riman riittävän korkealle tavalla, jota kaikki eivät ehkä odottaneet pieneltä liittoutumattomalta jäsenvaltiolta.
Paras tunnustus puheenjohtajakauden onnistuneesta hoitamisesta tulee sitä kautta, että Suomen asemaa jäsenvaltiona kyettiin entisestään vahvistamaan. Suomea kohtaan tunnettu luottamus kasvoi tavalla, joka näkyy entistä tiiviimpinä kahdenvälisinä yhteyksinä muihin jäsenmaihin. Omia näkökohtiamme ymmärretään entistä paremmin, kun olemme uskottavasti ajaneet unionin yhteistä etua.
Kun puheenjohtajuutta hoidetaan, ei jäsenvaltion koolla ole lopulta merkitystä. Unionin asialistalla kulloinkin olevia asioita on vietävä kunnianhimoisesti eteenpäin, on puheenjohtajamaa pieni tai suuri. Kansalliset tavoitteet pitää kiinnittää siihen unionin asialistaan, joka puheenjohtajalle on yhteisin päätöksin valmistettu.
Ruotsi ei tarvitse meidän neuvojamme onnistuakseen puheenjohtajana, mutta uskon meidän kokemustemme osoittautuvan todeksi myös ensi tammikuussa alkavalla puheenjohtajakaudella. Hyvänä naapurina Suomi antaa tukensa Ruotsin puheenjohtajuudelle niin unionin uudistamiseen tähtäävän tulevaisuustyön käynnistämisessä kuin unionin laajentumisen vauhdittamisessa ja Lissabonin kunnianhimoisten tavoitteiden toteuttamisessa.