Pääministeri Vanhanen EU-perustuslaista eduskunnan täysistunnossa

Valtioneuvoston EU:n perustuslakisopimusta koskeva selonteko

Arvoisa puhemies, hyvät kansanedustajat,

perutuslakisopimus on pitkän valmisteluprosessin tulos. Sitä valmisteltiin perusteellisesti yli kaksi vuotta ensin tulevaisuuskonventissa ja sen jälkeen hallitusten välisessä konferenssissa. Neuvotteluprosessi päättyi valtioiden ja hallitusten päämiesten yhteisymmärrykseen Brysselissä kesäkuussa 2004 sekä juhlalliseen allekirjoitukseen Roomassa saman vuoden lokakuussa. Sopimuksen oli määrä astua voimaan Suomen puheenjohtajakaudella, marraskuun ensimmäisenä päivänä 2006.

Sopimus vaatii voimaan tullakseen kaikkien jäsenvaltioiden ratifioinnin, kunkin oman perustuslain mukaisesti. Vähän vajaat puolet jäsenvaltioista oli ehtinyt käydä läpi sisäiset ratifiointimenettelynsä, kun Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestykset kuluvan vuoden touko-kesäkuussa muuttivat tilanteen olennaisesti. Kahden EU:n perustajavaltion selkeään ei-äänten voittoon päättyneen kansanäänestyksen jälkeen oli selvää, ettei perustuslakisopimus voi tulla voimaan alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti.

Kesäkuun Eurooppa-neuvosto päätti ottaa tilanteeseen noin vuoden mittaisen pohdintatauon ja palata asiaan vasta vuoden 2006 ensimmäisellä vuosipuoliskolla eli Itävallan puheenjohtajakaudella. Pohdintatauko toivottiin käytettävän laajapohjaiseen keskusteluun Euroopan tulevaisuudesta.

Täällä Suomessa valtioneuvosto oli valmistautunut antamaan eduskunnalle esityksen perutuslakisopimuksen hyväksymisestä syyskauden alussa. Eurooppa-neuvoston pohdintataukoa koskevan päätöksen jälkeen valtioneuvosto katsoi, ettei eduskuntaa ole tässä tilanteessa syytä pyytää hyväksymään perustuslakisopimusta. Tämänhetkisten tietojen pohjalta näyttää siltä, ettei perustuslakisopimuksen kohtaloa saada ratkaistuksi ennen Ranskan ja Alankomaiden vaaleja keväällä 2007. Eduskunnalle haluttiin kuitenkin antaa mahdollisuus käsitellä perustuslakisopimusta asiantuntijoiden laatiman analyysin pohjalta sekä ottaa siihen poliittinen kanta. Sen vuoksi eduskunnalle päätettiin antaa selonteko, joka sisältää sekä oikeudellisen analyysin perustuslakisopimuksen sisällöstä että valtioneuvoston näkemyksen siitä.

Valtioneuvoston näkemys on aivan yksiselitteinen; perustuslakisopimus olisi selkeä parannus unionin nykyisiin perussopimuksiin verrattuna. Se ei ole kaikilta yksityiskohdiltaan täydellinen eikä meidän toivomustemme mukainen, mutta se on tasapainoinen ja Suomen kannalta hyväksyttävä kokonaisuus. Se vahvistaisi unionin toiminta- ja päätöksentekokykyä vastaamaan tulevaisuuden haasteisiin. Sen voimaan saaminen olisi sekä unionin että Suomen etujen mukaista.

Toivon, että eduskunta käsittelee selonteon perusteellisesti ja kattavasti ja että se kertoo näkemyksensä siitä ennen kuin Eurooppa-neuvosto palaa asian käsittelyyn Itävallan puheenjohtajakaudella. Eduskunnan kanta voisi myötävaikuttaa myönteisen ilmapiirin syntymiseen Euroopassa. Suomen hallituksen ja eduskunnan poliittiset kannat asiaan ovat meneillään olevan pohdintatauon aikana aivan yhtä selkeä viesti ulkomaailmalle kuin sopimuksen oikeudellinen ratifiointi.

Selonteko on hallituksen esitystä vapaampi tapa käsitellä perustuslakisopimusta. Edustajat voivat näin keskittyä sopimuksen sisältöön kokonaisuutena miettimättä, onko sopimuksessa jokin sellainen osa, jota ei voisi ratifioida. Se sopii paremmin myös kansalaiskeskustelun pohjaksi. Ja jos tilanne myöhemmin muuttuu niin, että sopimuksen ratifiointi näyttääkin tarpeelliselta, ratifiointi on mahdollista suorittaa varsin nopeasti selonteon perusteellisen käsittelyn ansiosta.

Arvoisa puhemies,

kattavan eduskuntakäsittelyn lisäksi toivon, että selonteosta olisi apua myös kansalaiskeskustelulle unionin tulevaisuudesta. Me Suomessa olemme edellä muita jäsenmaita, meillä on kuultu kansalaisjärjestöjen lisäksi kansalaisia ympäri maata. Ulkoministeriön Eurooppa-tiedotus järjesti laajan, koko maan kattavan keskustelutilaisuuksien sarjan perustuslakisopimuksesta jo viime talven ja kevään aikana. Kansalaisjärjestöjä kuullaan Suomen puheenjohtajakaudesta ja unionin tulevaisuudesta seuraavan kerran ensi vuoden alussa, tämän hetkisten suunnitelmien mukaan helmikuussa.

Ranskan ja Alankomaiden kansanäänestykset ovat vaikuttaneet ilmapiiriin ja kansalaisten näkemyksiin koko unionissa, myös meillä Suomessa. Tämä on aivan luonnollista, niin selvästi ilmaistu kansan mielipide tuleekin ottaa huomioon. Unioni ei voi jatkaa aivan kuin kansanäänestyksiä ei olisi ollutkaan. Niiden antamaa viestiä on kuultava ja niihin on reagoitava pitäen mielessä se, että unioni samoin kuin sen jäsenvaltiot ovat olemassa kansalaisiaan varten, ei päinvastoin. Myös meidän suomalaisten on hyvä keskustella ja kerrata mielessämme, minkä vuoksi unioni on olemassa, mitä sen pitäisi tehdä, ja ennenkaikkea miksi Suomi on sen jäsen.
Arvoisat kansanedustajat,

Euroopan unioni on arvoyhteisö, jonka perustavaa laatua oleva tarkoitus on rauhan ja vakauden takaaminen Euroopassa. Tämä tarkoitus on edelleen tärkeä olemassaolon perusta unionille; emme voi pitää rauhaa Euroopassa itsestäänselvyytenä tulevaisuudessakaan. Meillä suomalaisilla on aivan tarpeeksi kokemusta sodasta historiassamme. Meidän paikkamme on tässä eurooppalaisessa arvoyhteisössä.

Lisäksi unioni muodostaa taloudellisesti merkittävän sisämarkkina-alueen, jonka puitteissa kansalaiset ja yritykset voivat liikkua 450 miljoonan ihmisen muodostamassa yhteisössä. Suomalaisten yritysten kotimarkkinat ovat unionissa 90-kertaiset omiin markkinoihimme verrattuna sen lisäksi, että yrityksen on maailmalla paljon helpompi esiintyä EU:n jäsenmaasta kuin tuntemattomasta pienestä maasta kotoisin olevina. Unioni on kauppapoliittinen mahti, jonka osana kansainvälisiä neuvotteluja on olennaisesti helpompi käydä kuin Suomen yksinään. Nuortemme mahdollisuudet valita opiskelupaikkansa ovat laajentuneet vastaavasti ja myös suomalaisissa opinahjoissa on ennätysmäärä ulkomaalaisia opiskelijoita. Yhteisvaluutta euroon siirtyminen on vakauttanut rahamarkkinoita.

Unioni vaikuttaa elämäämme olennaisesti muutoinkin kuin talouden suhteen. Esimerkiksi ihmiskauppa ja muu kansainvälinen rikollisuus sekä terrorismi toimivat rajoista välittämättä ja myös viranomaisten tulee pystyä toimimaan tehokkaasti. Maailma on nykyään niin globaali myös rikollisuuden suhteen, että Suomikaan ei ole turvassa täällä kaukana pohjoisessa. On Suomen etu olla mukana unionin oikeus- ja sisäasiain alan yhteistyössä tiiviisti, jottei meistä tule rikollisuudelle ja terrorismille niin sanotusti pehmeää kohdetta, johon on helppo hyökätä. Unioni on yhä merkittävämpi toimija myös suhteessa ulkomaailmaan, erityisesti kriisinhallinnassa. Yhdessä Euroopan maat voivat ottaa olennaisesti enemmän vastuuta sekä lähialueistaan, kuten Balkanista, että muusta maailmasta.

On selvää, että suuressa joukossa omien näkemysten ja intressien esille saaminen on vaikeampaa kuin yksin ollen tai pienessä ryhmässä. Tähän mennessä Suomi on kuitenkin onnistunut saamaan näkemyksensä esille unionissa, pienuutemme ei ole sitä estänyt. Hyvä esimerkki ovat esimerkiksi viime viikolla päättyneet sokerineuvottelut. Alkuperäinen ehdotus olisi lopettanut sokerintuotannon unionin reuna-alueilta, mm Suomesta, mutta parhailla tuotantoalueilla Keski-Euroopassa viljelyä olisi jatkettu unionin tukemana. Neuvotteluissa löydettiin ratkaisu, jonka mukaan Suomi sai erityiskohtelun oman sokerintuotantonsa jatkamiseksi.

Unionissa ei aina huolehdita pelkästään yhteisestä edusta vaan myös kansallisista intresseistä. Esimerkiksi tästä käy hyvin kemikaaliasetus REACHin käsittely, jossa suurimman jäsenmaan Saksan edustajat ajoivat oman maansa näkemyksiä yhdensuuntaisesti niin neuvostossa kuin Euroopan parlamentin suurimmissa ryhmissäkin. Myös meidän suomalaisten on pidettävä tehokkaasti huolta unionin yhteisen edun lisäksi myös Suomen kansallisista eduista. Suomalaisten tulee isoissa kansallisissa kysymyksissä pyrkiä mahdollisuuksien mukaan puhaltamaan unionissa yhteen hiileen, ei käyttämään unionia keskinäisten kiistojensa kenttänä.

Arvoisat kansanedustajat,

kaiken edellä sanotun pohjalta vakaa käsitykseni on, että Suomen paikka on ehdottomasti Euroopan unionin jäsenenä. Unioni on muuttunut valtavasti siihen verrattuna, millainen se oli kun me liityimme siihen vajaat yksitoista vuotta sitten. Siinä ei ole enää yhtä yhtenäistä ydintä vaan koalitiot vaihtelevat asiakohdittain. Suomen toiminnan on sopeuduttava unionin muutoksiin. Suomen edun mukaista on kuitenkin edelleen toimiaunionissa aktiivisesti sekä kehittää unionia edelleen siten, että se olisi mahdollisimman tehokas ja päätöksentekokykyinen.

Arvoisa puhemies, hyvät naiset ja herrat,

keskustelu unionin tulevaisuudesta on tärkeää ja toivon, että sitä käydään vilkkaasti myös Suomessa. Unioni ei kuitenkaan voi keskittyä pelkästään siihen. Unionin ja sen jäsenvaltioiden on nyt välttämättä saatava lisää vauhtia unionin arkiseen työhön ja haasteisiin. Unioni voi tehdä enemmän ja toimia tehokkaammin myös nykyisten perussopimusten nojalla, jos jäsenvaltioilla on siihen poliittista tahtoa. Myös jäsenvaltioiden tulee huolehtia omassa toimivallassaan olevista asioista yhdessä sovittujen päämäärien saavuttamiseksi.

Unionin tulee suunnata toimintansa paremmin kuin nykyään, jotta se voisi menestyä jatkuvasti muuttuvassa maailmassa, jossa kohtaamme lintuinfluenssan lisäksi ihmisen aikaansaamia kriisejä ja kovaa kilpailua. Unionin on entistä selvemmin keskityttävä olennaisiin asioihin, joista saadaan lisäarvoa, joka on selkeästi kannattavampaa tehdä unionin puitteissa kuin jäsenvaltioiden toiminta erillisinä toimijoina. Olennaisia alueita ovat mm. unionin toiminta oikeuden, vapauden ja turvallisuuden alueella, unionin kansainvälinen rooli sekä sen menestyminen globaalissa talouskilpailussa.

Kahdella ensiksi mainitulla alueella unioni on kehittynyt viime aikoina, koska kehitystyöhön on ollut poliittista tahtoa. Suomi on ollut erittäin aktiivinen unionin toiminnassa ja sen kehittämisessä näillä aloilla. Unioni on säätänyt runsaasti terrorismin ja kansainvälisen rikollisuuden ehkäisemiseen tähtäävää lainsäädäntöä. Rajavirasto on aloittanut toimintansa suomalaisen päällikön alaisuudessa. Samoin on pitkin harppauksin kehitetty eurooppalaista kriisinhallintaa. Nopeaan toimintaan erikoistuneet taistelujoukot aloittavat toimintansavuoden 2007 alusta. Suomi on ilmoittautunut mukaan kahteen eri kokoonpanoon, toiseen yhdessä Saksan ja Alankomaiden kanssa, toiseen yhdessä Ruotsin, Viron ja Norjan kanssa. Uudella Euroopan puolustusvirastolla on suomalainen johtokunnan puheenjohtaja. Euroopan puolustusmateriaalimarkkinoiden avautuminen on tärkeää huoltovarmuutemme kannalta.

Todellinen haaste koskee kuitenkin kolmatta osa-aluetta eli menestymistä globaalissa talouskilpailussa. Siinä on tehtävää sekä unionilla että jäsenvaltioilla, mutta poliittinen tahto tehdä päätöksiä on ollut heikko. Unionin tulisi tehdä enemmän toimivallassaan olevissa asioissa, sillä nyt lainsäädäntöprosessi hidastelee ja takkuilee sekä neuvostossa että Euroopan parlamentissa. Olisi tärkeätä päästä sopimukseen kiireisestä lainsäädännöstä. Esimerkkejä siitä ovat ainakin REACH-asetus, palveludirektiivi ja työaikadirektiivi. Myös rahoituskehyksistä tulee saada aikaan poliittinen sopimus mahdollisimman pian, mieluiten jo Ison-Britannian puheenjohtajakaudella. Suomen tulee olla valmis sopimukseen, vaikka meistä tuleekin nettomaksajia. Meidän tulee kuitenkin pitää huolta siitä, että nettomaksuasemamme pysyy kohtuullisena muihin jäsenmaihin verrattuna ja etteivät muutoksen maksumiehiksi Suomen sisällä joudu vain muutamat vaan että taakka jakautuu oikeudenmukaisesti.

Unionin jäsenvaltioiden tulee huolehtia välttämättömistä rakenne- ja muista uudistuksista. Sitä ei kuitenkaan tule tehdä ihmisten sosiaalisen suojelun eikä ympäristön kustannuksella. Suomi ja muut pohjoismaat ovat päinvastoin hyviä esimerkkejä siitä, että kattavan sosiaaliturvan ja kestävän kehityksen maat menestyvät hyvin myös kilpailukykymittauksissa. Myös meillä on silti paljon parannettavaa.

Jäsenvaltioiden hallitusten ja kansallisten parlamenttien tulee ottaa vastuu uudistuksista sekä selittää kansalaisille uudistusten sisältö ja vaikutukset. Kansalaisten huolet tulee ilman muuta ottaa vakavasti, mutta myös niiden syyt tulee selvittää ja mahdolliset väärinkäsitykset korjata. Globalisaation välttämättömiksi tekemät rakennemuutokset voivat olla rankkoja, mutta ne eivät ole Euroopan unionin syytä. Unioni voi päinvastoin auttaa meitä selviytymään globalisaation haasteista, jos annamme sen toimia tehokkaasti. Meidän eurooppalaisten ei pidä pelätä toisiamme vaan meidän tulee toimia täällä avoimilla yhteismarkkinoilla ja koettaa niiden vahvistamina selvitä maailmanlaajuisessa kilpailussa.

Muutama viikko sitten unionin epävirallisessa päämiestapaamisessa Lontoon Hampton Courtin linnassa unionin puheenjohtaja sanoi, että unionin tulee ensin saada toimintansa uuteen vauhtiin ja sitten palata säännöistään sopimiseen. Olen samaa mieltä siinä mielessä, että unionin tulee nyt tehostaa toimintaansa nykyisten perussopimusten pohjalta. Unionin parantunut toiminta ja päätöksentekokyky auttaisi luomaan momentumia perustuslakisopimuksen käsittelylle. Unionin toiminnan tämänhetkinen jähmeys ei johdu perustuslakisopimuksesta vaan jäsenvaltioiden, erityisesti muutaman ison jäsenvaltion sisäisistä ongelmista.

Unionin toiminnan tehostaminen ja parempi suuntaaminen auttaisi myös lähentämään unionia ja kansalaisia. Kansalaisten kannalta on olennaista nähdä, että unioni on hyödyllinen, että se pystyy järkevään ja tehokkaaseen toimintaan - ja ettei se tee asioita, jotka tulisi hoitaa kansallisella tai paikallisella tasolla. Unionin tulee päättää ripeästi vaarallisten kemikaalien testauksesta, mutta sen ei tule puuttua asutuksen lähelle tulevien susien metsästykseen eikä pelimonopoleihimme.

Arvoisa puhemies,

Eurooppa-neuvosto ottaa seuraavassa kokouksessaan joulukuussa tiedoksi väliraportin eri jäsenmaissa käydystä keskustelusta, mutta ei käsittele perustuslakisopimusta muutoin. Siihen palataan konkreettisesti vasta Itävallan puheenjohtajakaudella. Itävalta harkitsee asian käsittelyä joko kesäkuun Eurooppa-neuvostossa tai erillisessä päämiestapaamisessa toukokuussa. Vielä ei tiedetä, miten asiaa tuolloin käsitellään. Valtioneuvosto on eri tasoilla tiiviissä yhteistyössä Itävallan kanssa. Kuten jo aiemmin sanoin, tämän hetkisten tietojen mukaan lopullisia ratkaisuja perustuslakisopimuksen suhteen tuskin pystytään tekemään ennen Ranskan ja Alankomaiden vaaleja keväällä 2007. Senkin vuoksi tiivis yhteistyö Itävallan lisäksi myös meitä seuraavan puheenjohtajamaan Saksan kanssa on erittäin tärkeää.

Valtioneuvosto tulee jo ennen Suomen puheenjohtajakautta olemaan aktiivinen etsiäkseen ennakkoluulottomasti ratkaisuja, joilla perustuslakisopimuksen sisältämät uudistukset voitaisiin toteuttaa. Tässä on tärkeää oikea ajoitus sekä realistinen arvio muiden jäsenmaiden tilanteesta. Korostan, että olennaista on todellisten tulosten aikaansaaminen ja tilanteen hoitaminen mahdollisimman hyvin koko unionin kannalta - ei Suomen oman aktiivisuuden ja aloitteellisuuden itsetarkoituksellinen korostaminen. Tämän lähtökohdan vuoksi selonteossa ei ole lueteltu konkreettisia toimenpiteitä, joihin valtioneuvosto suunnittelee ryhtyvänsä. Samasta syystä en luettele niitä myöskään tässä.

Ehdotuksia tilanteen ratkaisemiseksi on tullut varsin niukasti muiltakin jäsenvaltioilta tai unionin toimielimiltä, mikä kuvastaa tilanteen vaikeutta ja myös herkkyyttä. Tilannetta ei haluta vaikeuttaa mahdottomilla tai joidenkin kannalta kiusallisilla ehdotuksilla. Saksan uusi kansleri Angela Merkel on viime viikolla ilmoittanut kantansa olevan, että perustuslakisopimuksesta kokonaisuutena pitäisi yrittää saada sopimus Saksan puheenjohtajakaudella vuonna 2007. Myös eräät Euroopan parlamentin valiokunnat ovat antaneet lausuntoja, mutta varsinainen mietintö parlamentin perussopimusvaliokunnalta tulee vastaensi vuoden alussa.

Olen saksalaisen kollegani Merkelin kanssa samaa mieltä siitä, että perustuslakisopimus on kokonaisuus, jota ei pidä lähteä pilkkomaan ainakaan tässä vaiheessa. Mikään jäsenvaltio ei ollut täysin tyytyväinen kaikkiin sen artikloihin, mutta kaikki hyväksyivät ja allekirjoittivat sen kokonaisuutena. Meidän tulee kartoittaa kaikki mahdollisuudet sen voimaansaattamiseksi kokonaisuutena. Vasta jos tämä osoittautuu täysin mahdottomaksi, otetaan pöydälle muita ratkaisuvaihtoehtoja. Tällöin joudutaan muun muassa miettimään, voidaanko joitain osia perustuslakisopimuksesta hyväksyä ja jos voidaan, miten se konkreettisesti tehdään - tarvitaanko esimerkiksi erillinen hallitusten välinen konferenssi. Perustuslakisopimuksen pilkkominen ei olisi yksinkertainen tie, sillä myös siitä aiheutuvat muutokset tulee ratifioida jäsenvaltioissa.

Unionia tulee kehittää mahdollisimman yhtenäisenä myös kuluvan pohdintatauon aikana ja sen jälkeen. Unionin jakautuminen erilaisiin ydinryhmiin merkitsisi pidemmän päälle eriarvoisuutta ja se johtaisi vääjäämättä unionin sisäisen hengen ja solidaarisuuden heikkenemiseen. Nizzan sopimus ei mahdollista tiiviimpää yhteistyötä kaikilla politiikka-aloilla ja laaja-alainen koalitioiden muodostaminen EU:n sopimusjärjestelmän ulkopuolella olisi omiaan vahingoittamaan unionia.

Arvoisa puhemies,

unionin perustuslakisopimusta on koko ajan valmisteltu tiiviissä yhteistyössä eduskunnan kanssa. joten se on pääosin sisällöltään tuttu ainakin suuren valiokunnan ja ulkoasiainvaliokunnan jäsenille. On kuitenkin hyödyllistä, että siitä puhutaan myös täysistunnossa, jotta koko eduskunta pääsee mukaan keskusteluun. Toivon, että selonteko saa eduskunnassa perusteellisen käsittelyn mahdollisimman monessa valiokunnassa.