Lähisuhdeväkivalta aiheuttaa tutkimuksen mukaan merkittävästi kustannuksia terveys-, sosiaali- ja oikeuspalveluissa

Lähisuhdeväkivallasta ja sen aiheuttamista kustannuksista tehdyn tutkimuksen pelkästään naisiin kohdistuneesta fyysisestä parisuhdeväkivallasta aiheutuu 150 miljoonan euron lisäkustannukset vuodessa. Todellisuudessa terveydenhuollon kokonaiskustannukset ovat tätä vieläkin suuremmat. Lisäksi palveluja koskevia kustannuksia aiheutuu sosiaali- ja oikeuspalveluille (ml. poliisi).

Lähisuhdeväkivallasta ja sen aiheuttamista kustannuksista tehdyn tuoreen tutkimuksen tulokset osoittavat, että 16–74-vuotiaista suomalaisista 75 % on kokenut henkistä, fyysistä tai seksuaalista lähisuhdeväkivaltaa ainakin kerran elämässään. ”Voidaan todeta, että lähisuhdeväkivalta vaikuttaa suuren osan ihmisistä elämään”, sanoo erikoistutkija Johanna Hietamäki Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta.

Parisuhdeväkivalta oli tulosten mukaan yleistä ja sukupuolittunutta. Naiset olivat kokeneet merkitsevästi miehiä useammin parisuhdeväkivaltaa elämänsä aikana (naiset 48 %, miehet 39 %) sekä viimeisen vuoden aikana (naisista 5,0 % ja miehistä 3,9 %). Naiset olivat kokeneet enemmän etenkin fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa sekä vainoa.

Myös terveydenhuollon, turvakotien ja poliisin asiakasrekistereissä oli selvästi enemmän lähisuhdeväkivaltaa kokeneita naisia kuin miehiä vuosina 2015–2020. Lähisuhdeväkivaltaa kokeneista naisia oli 74 % erikoissairaanhoidon, 69 % perusterveydenhuollon, 93 % turvakotien ja 78 % poliisin asiakasrekistereissä.

Nuorten kokema parisuhdeväkivalta on tutkimuksen mukaan yleistä. Nuorista 16–17-vuotiaista parisuhteessa olleista tytöistä 45 prosenttia oli kokenut väkivaltaa kumppaninsa taholta. Lisäksi tutkimuksessa tuli esille, että lapsuusaikana koettu väkivalta oli yleistä.

Lähisuhdeväkivallasta aiheutui lisäkustannuksia terveydenhuollolle

Lähisuhdeväkivallasta aiheutui terveydenhuoltoon lisäkustannuksia kuuden vuoden seuranta-aikana. Terveydenhuollon kustannukset lähtivät kuitenkin laskuun lähisuhdeväkivallan tunnistamisen jälkeen.

”Todellisuudessa pelkästään terveydenhuollon lisäkustannukset ovat suuremmat, kuin mitä tutkimuksessa tuli esille, kun huomioidaan myös muut väkivallan muodot ja miesten kokema parisuhdeväkivalta. Luku ei myöskään huomioi kaikkia väkivallan aiheuttamia pitkäkestoisia vaikutuksia fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen sekä sosiaaliseen hyvinvointiin”, kertoo tutkijatohtori Heli Siltala, Jyväskylän yliopistosta.

Parisuhdeväkivallasta aiheutui sosiaalipalveluille 60–90 % ja oikeuspalveluille (ml. poliisi) 70 % lisäkustannukset vuosittain verrattuna ei parisuhdeväkivaltaa kokeneisiin. Lapsuudessa koettu väkivalta näkyi puolestaan 50 % korkeampina sosiaali- ja oikeuspalveluiden kustannuksina aikuisuudessa. ”Euromääräisten kustannusten laskemiseksi tarvitaan kuitenkin lisää tietoa”, toteaa erikoistutkija Johanna Hietamäki.

Väkivallan tunnistamiseen ja työkäytäntöihin on kiinnitettävä huomioita

Lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyn ja puuttumisen järjestäminen kunnissa ja hyvinvointialueilla on varmistettava ottamalla käyttöön toimiviksi todettuja työtapoja ja palvelukokonaisuuksia. Lähisuhdeväkivallan ennaltaehkäisyn tulisi olla ensisijaista. Toimiviksi todettuja työtapoja ovat puheeksi ottaminen ja kartoittaminen sekä riskiarviointi, turvasuunnitelmien tekeminen. Ensivaiheen auttaminen ja palveluihin ohjaaminen tulee sisällyttää osaksi sosiaali- ja terveydenhuollon perustyötä.

Väkivallan uhreille, tekijöille ja väkivallalle altistuneille lapsille tulee tarjota tehokkaita hoito- ja palvelukokonaisuuksia, mukaan lukien Seri-tukikeskus seksuaaliväkivallan uhrien tukemiseksi, MARAK-työryhmä (moniammatillinen riskinarviointikokous) vakavan parisuhdeväkivallan uhrien auttamiseksi, sekä Barnahus-työ, jossa pyritään ehkäisemään lapsiin kohdistuvan väkivallan kaikkia muotoja ja kehittämään lapsiuhrien palvelupolkuja.

Lailla tulee säätää lähisuhdeväkivaltatyön rakenteiden ja palveluiden järjestämisestä kunnissa ja hyvinvointialueilla. Väkivaltatyö on tärkeä järjestää moniammatillisesti ja koordinoidusti kansallisen ohjeen mukaisesti.

Väkivaltatyön opetusta ja tietoutta lähisuhdeväkivaltailmiöstä tulee sisällyttää kaikkien sosiaali-, terveydenhuollon- ja oikeudellisten alojen peruskoulutuksiin (lapsuudessa ja aikuisuudessa koettu väkivalta).

Lisätietoja: erikoistutkija Johanna Hietamäki, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, p. 029 524 7990, [email protected], tutkijatohtori Heli Siltala, Jyväskylän yliopisto, p. 050 572 1518, heli.p.siltala(at)jyu.fi  

Valtioneuvoston yhteisellä selvitys- ja tutkimustoiminnalla (VN TEAS) tuotetaan tietoa päätöksenteon, tiedolla johtamisen ja toiminnan tueksi. Sen toimintaa ohjaa valtioneuvoston vuosittain vahvistama selvitys- ja tutkimussuunnitelma. Selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa julkaistujen raporttien sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä sisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. Lisätietoja: https://tietokayttoon.fi.