Pääministeri Antti Rinteen puhe Suomen Atlantti-seuran syyskokouksessa
Arvoisat Suomen Atlantti-Seuran puheenjohtaja Liisa Jaakonsaari, ministerit Jaakko Iloniemi ja Paavo Rantanen, hyvä Atlantti-seura!
Kiitän lämpimästi tilaisuudesta puhua 20-vuotiaalle Atlantti-seuralle.
Olen erityisen iloinen siitä, että paikalla on kuulijoita yhteiskunnan eri aloilta. Joukossa on monia Yhdysvallat-suhteiden ammattilaisia, huomaan suurlähettiläitäkin.
Siteet Atlantin yli ovat laajat ja laajaa on myös asiantuntemus. Se on hyvä, sillä syvällistä näkemystä Yhdysvaltojen tilasta ja ulkopolitiikasta tarvitaan.
Kun katson hallitukseni toimintaympäristöä ja hallitusohjelmani tärkeimpiä tavoitteita ilmastonmuutokseen vastaamisesta alkaen, moneen niistä liittyy Yhdysvaltojen keskeinen merkitys ja rooli.
Amerikkalaiset vastaisivat todennäköisesti, että heidän on vastattava suuriin globaalimuutoksiin – etenkin Kiinan nousuun.
Kuten hyvin tiedämme, tämän hetken suurimmat haasteet ovat nimenomaan yhteisiä.
Ja juuri sen vuoksi ratkaisujen on myös oltava yhteisiä. Tästä on, kuten olemme huomanneet, erilaisia näkökantoja.
Voisi sanoa niin, että Yhdysvallat ja Eurooppa katsovat samaa valtamerta, mutta näkevät erilaiset horisontit.
Näin ei kuitenkaan ole välttämätöntä olla.
Hyvät kuulijat,
maailmanjärjestys on murroksessa ja joudumme Eurooppana löytämään siinä paikkamme. Myös amerikkalaiset etsivät paikkaansa. Usein kuulee syvältä Yhdysvalloista Washingtonin takaa, että haussa olisi jotenkin heille reilumpi järjestys.
Samalla Yhdysvaltojen yhteiskuntamuutos on kaikkien nähtävillä jakojen kärjistyessä ja teknologiavallankumouksen uhatessa yhä suurempia määriä työpaikkoja. Emme ole muutokselle immuuneja Euroopassakaan.
Minua kiinnostaa tänään kuulla atlanttiseuralaisten arvioita.
Hyvät kuulijat,
Suomen suhteet Yhdysvaltoihin ovat tiiviimmät kuin koskaan. Ei ole montaa valtiota maailmassa, jolle Valkoinen talo olisi antanut samanlaisen huomion ja tunnustuksen kuin minkä Suomi ja Tasavallan presidenttimme on viime vuosina saanut. Se, että Yhdysvaltojen presidentti toteaa kunnioittavansa Suomea, kuvastaa laajemmin Yhdysvaltojen suhtautumista meihin.
Kaiken tasoiset vierailut Yhdysvaltoihin pääsivät vauhtiin tällä hallituskaudella nopeasti ja sitä olen ministereiltäni myös edellyttänyt. Tiettyä ennakkoluulottomuutta.
Alat, joilla yhteistyö on erityisen tiivistä, kuvastavat syvää luottamusta toisiimme. Diplomaattisuhteiden 100-vuotistaivalta on juhlittu tänä vuonna kummallakin puolin Atlantin – ja syystäkin, minkä huomaamme monella tavalla käytännön tasolla. Myös oma lähestymistapani suhteisiin Yhdysvaltojen kanssa on käytännönläheinen.
Yhdysvaltojen merkitys liittyy keskeisiin käsillä oleviin kysymyksiin mutta myös eri tasoisin käytännön tekoihin. Allekirjoitin hiljattain yhteistyöasiakirjan Mainen osavaltion kanssa biotalousratkaisuista. Samalla vierailulla Islantiin kävin myös Keflavikin sotilastukikohdassa. Toinen hyvä esimerkki oli Googlen pääjohtajan tapaaminen Helsingissä, kun yhtiön uusi jätti-investointi Suomeen julkistettiin.
Yhdysvaltojen sitoutuminen Euroopan turvallisuuteen on Suomelle oleellista. Puolustusyhteistyö Yhdysvaltojen ja muiden kumppaniemme kanssa vahvistaa kansallista turvallisuuttamme.
Yhdysvaltojen merkitys Suomen taloudelle ja kilpailukykymme tulevaisuudelle on kiistaton. Kun ajattelemme tulevaisuuden teknologiapohjaisia yhteiskuntaratkaisuja ja Suomea pienenä, teknologiavetoisena taloutena on selvää, että tarvitsemme laaja-alaista yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa.
Kyse on omaan kilpailu- ja innovaatiokykyymme panostamisesta niiden kanssa, joilla osaaminen on maailman parasta. Itä-Aasian ja etenkin Kiinan noususta huolimatta Yhdysvallat tulee pitkään säilymään maailman innovaatioiden moottorina ja merkittävimpänä teknologiamarkkinana.
Toivon, että tämä pidetään mielessä myös Euroopan tasolla, kun perustamme huippuosaamiskeskuksia. Olen puhunut itse paljon eurooppalaisen superyliopiston luomisesta, jolla vahvistamme eurooppalaista huippuosaamista ja -tutkimusta.
Hyvät kuulijat,
vahva ja yhtenäinen Euroopan unioni on etumme ja toivon, että myös Yhdysvallat näkee sen edukseen. Euroopan unioni on määrätietoisesti edistänyt myönteistä agendaa suhteessa Yhdysvaltoihin silloinkin, kun kärsivällisyyttämme on kieltämättä koeteltu.
Vastakkainasettelu Euroopan ja Yhdysvaltojen välillä vain voimistaa kansainvälisen järjestyksen muutosta suuntaan, joka ei palvele etujamme. On vaikea kuvitella, että voisimme vahvistaa monenkeskistä järjestelmää ilman yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa. Samalla on oleellista, että toimimme omista lähtökohdistamme. Palaan vielä tähän.
Toivon, että Yhdysvalloissa herätään siihen, miten tyhjiöt täyttyvät – miten erilaisia arvoja edistävät suurvallat hyötyvät, mikäli emme yhdessä onnistu.
Sanon tämän tiedostaen, että omat arvoni eivät kohtaa aina niiden kanssa, joita Yhdysvallat tänään edistää. Tietynlainen kova arvokonservatismi alkaa näkyä myös Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa hyvin konkreettisesti. Mahdollisesti tämä heijastaa maan yhteiskuntatilannetta. YK:ssa esimerkiksi seksuaali- ja lisääntymisoikeuksista sekä naisten ja tyttöjen asemasta keskusteltaessa Yhdysvallat löytää itsensä useimmiten kyseenalaisesta seurasta.
Mikäli puheyhteys muutoin toimii, voimme puhua tästäkin Yhdysvaltojen kanssa suoraan ja niin meidän myös täytyy. Korostan, että toimimme Suomena ja Eurooppana omista lähtökohdistamme käsin.
On paljon puhuttu siitä, että voisimme Eurooppana korvata Yhdysvallat siellä, mistä se vetää pois mittavia panostuksiaan - esimerkiksi ilmastorahoituksessa. Kaikkialla tämä ei tule olemaan mahdollista eikä oikeinkaan. Yhdysvallat tuottaa yhä toiseksi eniten päästöjä globaalisti Kiinan jälkeen vaikka kehitys näyttääkin paremmalta. Tämä jättää meidät tietyn haasteen eteen, kun resurssit olisi kuitenkin oltava.
Hyvät ystävät,
suurvalta tarkastelee maailmaa aina omasta erikoisesta näkökulmastaan lähtien. Maailma on joskus ollut selkeä. Yhdysvaltojen presidentin Nixonin kansallinen turvallisuusneuvonantaja Kissinger briiffasi esimiestään presidentti Kekkosen vierailun kynnyksellä heinäkuussa 1970 näin: suomalaiset haluavat osoittaa vierailulla, että Yhdysvallat hyväksyy Suomen puolueettomuuden ja että Suomi voi turvautua voimakkaisiin ystäviin niin valintojen kuin tarpeidenkin mukaisesti. Vierailua edelsi käynti Neuvostoliitossa. Sen selvemmin asiaa ei olisi tuolloin voinut sanoa.
Asemamme osana Euroopan unionia on hyvin toisenlainen ja sekin selkeä. Suurvaltakilpailu asettaa koko Euroopalle kuitenkin omanlaiset paineet ja vaikeudet. Alat, joilla suurvaltakilpailua käydään ovat hyvin konkreettisia ulottuen teknologioista perinteisiin turvallisuuspolitiikan kysymyksiin. Tämä edellyttää läpinäkyvyyttä ja tiivistä vuoropuhelua Atlantin yli.
Tästä seuraa vaikea yhtälö. Euroopan ja Yhdysvaltojen välinen suhde on perustunut syvään luottamukseen siitä, että edistämme samankaltaista maailmanjärjestystä. Monenvälisten järjestöjen vahvistaminen ja yhteinen agenda esimerkiksi ilmastonmuutosta vastaan, ihmisoikeuksien puolesta ja sääntömääräisen vapaakaupan hyväksi ovat parhaimmillaan olleet maailmanlaajuisestikin jaettuja tavoitteitamme.
Nyt Yhdysvallat ajaa näitä tavoitteita valikoiden ja avoimesti perustellen toimiaan omista eduistaan lähtien. Monenväliset järjestöt, joita Yhdysvallat pyrkii muokkaamaan etuihinsa sopiviksi, ovat lukuisat ja joukossa koko monenkeskisen järjestelmän kulmakiviä. Toisinaan olemme samaa mieltä diagnoosista ja uudistustarpesta ainakin osittain. Esimerkiksi YK:ta on kiistatta uudistettava.
On myös olemassa Euroopan turvallisuuden kannalta oleellisia sopimuksia, joista Yhdysvaltojen on tärkeää pitää kiinni. Asevalvonnassa toivon, että löydämme keinot vahvistaa järjestelyjä eikä murentaa niitä entisestään. Esimerkiksi Avoin taivas -sopimus on enää yksi harvoista sopimuksista, joka luo läpinäkyvyyttä ja luottamusta suurvaltojen välillä ja joka on niin Euroopan kuin Yhdysvaltojenkin etujen mukainen. Sopimuksesta on meille kaikille myös konkreettisia hyötyjä.
Meille yhtälö on erityisen vaikea, sillä joudumme samalla näkemään vaivaa Yhdysvaltojen sitouttamiseksi järjestelmään ja tekemään itsestämme houkuttelevia. Samalla pitämään huolen siitä, että emme tule edistäneeksi kapeita amerikkalaisetuja ja vaarantamaan järjestelmän kestävyyttä kun muut suurvallat reagoivat. Yhdysvallat asettaa usein Euroopalle vaatimuksen termein ”valitkaa puolenne.”
Vaatimukseen on helppo vastata: Eurooppa valitsi puolensa jo kauan aikaa sitten. Me olemme rauhan, vakauden ja yhteistyön puolella – aivan kuten tähänkin asti.
Hyvät kuulijat,
avain yhtälöön on riittävä eurooppalainen itsevarmuus. Itsevarmuus tarkoittaa kestävämpää yhtenäisyyttä EU:ssa kuin tähän asti ja omien lähtökohtien selkeää identifiointia. Myös rohkeutta tilaisuuksiin tarttumisessa.
Suomi on pitkäjänteisesti ajanut EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan vahvistamista. Näin toimimme myös parhaillaan EU:n puheenjohtajavaltiona. Unionilla on laaja keinovalikoima, jota jäsenvaltioilla yksin tai Pohjois-Atlantin liitollakaan ei ole. Parhaimmillaan kykenemme yhdistämään eri välineitä strategian hyväksi.
EU:n puolustusyhteistyö tuo lisäarvoa niin Pohjois-Atlantin liitolle kuin Yhdysvalloillekin. Suomelle on oleellista, että EU ja Pohjois-Atlantin liitto kehittävät kumpikin valmiuksiaan ja yhteistyötä. Läheisen yhteistyön tärkeys on tunnustettu myös EU:n strategisessa ohjelmassa vuosille 2019-2024. Olemme osaltamme panostaneet tähän yhteistyöhön perustamalla Helsinkiin Euroopan hybridiuhkien torjunnan osaamiskeskuksen.
Tarvitsemme Euroopan ja Yhdysvaltojen yhtenäisyyttä vastauksena Venäjälle, joka rikkoo kansainvälistä oikeutta Ukrainassa. Yhdysvaltojen rooli yhdessä EU:n kanssa Länsi-Balkanilla on nyt erityisen tärkeä, jotta yhdentyminen muuhun Eurooppaan säilyy selkeästi alueen näköpiirissä – ajattelen tietenkin Pohjois-Makedoniaa ja Albaniaa mutta myös laajemmin aluetta. Tämän vuoksi Suomi on pitänyt tärkeänä jäsenyysneuvottelujen avaamista kummankin kanssa.
Arktinen on tärkeä alue, jolla yhteistyö tulee asettaa oikeisiin uomiinsa.
Yhdysvallat on tehnyt selväksi sen, että Kiinan ja Venäjänkin strategiset intressit arktisella ovat sen huomion keskipisteessä. Tärkeä ajava voima on kuitenkin ilmastonmuutoksesta johtuvat arktisen ympäristön muutokset – uudet merireitit ja avautuvat tilaisuudet kullekin lisätä taloudellista vaikutusvaltaa ja alueen hyödyntämistä.
Arktisen ympäristön suojelu ja alueen kestävä kehitys ovatkin olleet vahvasti esillä Tasavallan presidentti Niinistön viime vierailuilla Yhdysvalloissa sekä eri tason yhteyksissä Washingtonin kanssa. Esimerkiksi mustan hiilen päästöjen vähentäminen tunnustetaan nyt myös amerikkalaispuolella tärkeäksi yhteistyöalueeksi.
Haluamme Yhdysvaltojen sitoutuvan täysimääräisesti Arktisen neuvoston työhön. Samalla tunnustamme, että kovan turvallisuuden kysymyksiä olisi hyvä käsitellä jossakin kokoonpanossa – kun neuvoston tehtävä se ei ole. Arktinen huippukokous voisi olla luova ratkaisu käsitellä myös niitä.
Suomen ja Yhdysvaltojen välinen yhteistyö arktisissa asioissa on joka tapauksessa tiivistä ja käytännönläheistä eri aloilla, biotaloudesta ja luonnonvarojen kestävästä hyödyntämisestä ruokatuotannossa alkaen aina tietoliikenneyhteyksiin asti. Puhuin arktisesta politiikastamme tarkemmin lokakuussa Islannin Arctic Circle -tapahtumassa. Esitin tuolloin toiveeni Euroopan unionin vahvemmasta roolista arktisissa asioissa ja toivon, että myös Yhdysvallat näkisi tämän roolin laajemman merkityksen.
Hyvät ystävät,
Euroopan ja Yhdysvaltojen välinen suhde on ainutlaatuinen. Toivon, että Yhdysvallat antaa kaiken arvon valinnallemme - sille, miten olemme Euroopassa päättäneet jakaa suvereniteettimme.
Tapaamisissani amerikkalaisten kanssa olen huomannut, että tätä tärkeää osaa yhtälöstä ei aina ymmärretä. Joudumme myös Yhdysvalloille korostamaan, miten Euroopan unioni ei ole Suomelle ulkoinen toimija vaan sitä, keitä me olemme. Euroopan unionin ja sen korkeiden toimijoiden arvostelu voi sattua myös Helsingissä. Brexit-prosessi on toivottavasti selventänyt myös amerikkalaisille sen, miten tiiviistä yhteisöstä Euroopan unionissa on kyse.
Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen kauppa- ja investointisuhde on maailman suurin ja tärkein. Volyymiltään kauppa on kaksinkertainen verrattuna Yhdysvaltojen ja Kiinan tai Euroopan ja Kiinan väliseen kauppaan. Toivottavasti tämä asemoi meidät oikein amerikkalaisten silmissä suurvaltakilpailussa.
Suomenakin meidän on osattava esittää avoimen sääntömääräisen kaupan etuja hyvin konkreettisesti. Olen huomannut, että muutkin muistuttavat Washingtonissa investointiensa tuomista työpaikoista. Nokian renkaiden uusi sijoitus Tennesseehen on esimerkki, jota on syytä tuoda esille. Tätä työtä on hyvä tehdä syvällä Yhdysvalloissa eurooppalaisvoimin.
Teräs- ja aluumiinitullit ovat kuitenkin yhä voimassa. Lokakuussa asetetut Airbus-vastatoimet kiristävät suhdetta. Presidentti Trumpin on määrä päättää 13. marraskuuta mennessä mihin toimiin, jos mihinkään, Yhdysvallat ryhtyy autotuonnin rajoittamiseksi. Joulukuussa Maailman kauppajärjestön WTO:n valituselin lakkaa olemasta toimintakykyinen, kun Yhdysvallat estää uudet tuomarinimitykset ja jäljellä on enää yksi tuomari.
Euroopan unioni on johdonmukaisesti etsinyt myönteistä agendaa suhteessa Yhdysvaltoihin myös tässä tilanteessa. Olemme etsineet neuvotteluratkaisuja.
Euroopan unioni ei ole Yhdysvaltojen ja Kiinan välisen kauppasodan osapuoli mutta emme voi olla sille täysin välinpitämättömiäkään. Globaalitalouden näkymät heikkenevät. Kauppasodan ei tule antaa levitä. Kustannukset siitä ovat jo tuntuvia kaikille.
Yhdysvallat ja Kiina eivät kykene löytämään ratkaisuja järjestelmätason ongelmiin, joita liittyy Kiinan epäreiluihin kauppatapoihin. Yhteistyötä onkin etsitty kolmikannassa Japanin, Yhdysvaltojen ja EU:n välillä niin, että voisimme myöhemmin uudistaa esimerkiksi valtiontukia koskevia sääntöjä Maailman kauppajärjestön piirissä.
Teknologioissa tarvitsemme EU:n laajuista lähestymistapaa turvallisuushaasteisiin. Se olisi paras perusta yhteistyölle Yhdysvaltojen kanssa. Uudessa maailmassa teknologia on yksi tärkeimmistä suurvaltakilpailun alueista. Teknologioiden arvoketjut uhkaavat jakautua. Tulevaisuuden säännöistä käydään jo kädenvääntöä YK:n erityisjärjestöissä. On selvää, että Yhdysvallat ei kykene vastaamaan suurvaltakilpailuun teknologioissa yksin, kuten ei kykene siihen Eurooppakaan.
Sähköisillä tietoverkoilla on kasvava merkitys myös ihmisoikeuksien ja demokratian vahvistamisessa – mutta myös niiden rajoittamisessa. Suomi ja Yhdysvallat edistävätkin jo ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisen pääsyn toteutumista internetissä muun muassa Freedom Online Coalition -yhteistyöliittoutuman kautta. Euroopan olisi etsittävä tämän kaltaisia myönteisiä yhteistyöaloja.
Hyvä Atlantti-seura,
Yhdysvallat on monimuotoinen maa. Se tarkoittaa tilaisuuksia myös sellaiselle yhteistyölle, jolle ei liittovaltiotasolla ole kysyntää.
Yhteiskuntamallillamme on hyvin omanlainen leimansa Yhdysvalloissa. Samalla kuitenkin konkreettiset Pohjoismaissa kehitetyt yhteiskuntaratkaisut kiinnostavat eri puolilla Yhdysvaltoja.
Osavaltiotasolla puolestaan riittää kiinnostusta kiertotalousratkaisuille ja vihreän talouden ideoille. Ilmastonmuutoksen vastainen taistelu ja siirtymä puhtaampaan talouteen etenevät. Puolet osavaltioista ja satoja kaupungeista on sitoutunut Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpanoon samalla kun liittovaltio valmistautuu siitä eroamaan ensi vuonna.
Suomi pyrkii tietoisesti vahvistamaan kumppanuuksia osavaltioiden ja kaupunkien kanssa esimerkiksi tämän kehityksen tukemiseksi.
Hyvät kuulijat,
Monenkeskistä järjestelmää tulee vahvistaa – ei altistaa sitä suurvaltakilpailulle, jonka päämääriä kukaan, edes kilpailijat itse, ei tiedä.
Tämän olen avoimesti sanonut amerikkalaisille vierailijoille ja olen kokenut siitä seuranneen keskustelun rakentavaksi. Myönnän itsekin oppineeni.
Yhdysvalloissa ei tunnu enää olevan uskoa tämän toimintamallin puolesta siinä määrin kuin ennen. Suurista globaaleista muutoksista Kiinan nousu yhdessä neljännen teollisen vallankumouksen kanssa ovat koetelleet amerikkalaisten luottamusta. Amerikkalaiset tuntuvat uskovan, että maa on antanut liikaa muille – että muut, ennen kaikkea Kiina, ovat hyötyneet amerikkalaisten kustannuksella.
Tänään syntyvistä amerikkalaisista suurella osalla ei ole eurooppalaisia sukujuuria. Yhteiskunnan polarisaatio on huono pohja ulkopolitiikalle, joka tässä geopoliittisessa kontekstissa kaipaisi vakautta, pitkää tähtäintä ja monenkeskisyyteen oleellisesti kuuluvia kompromisseja. Juuri kompromissivalmius on oleellinen osa monenkeskistä toimintaa ja luo luottamusta, jolla kumppanuuksia rakennetaan.
Arvoisat kuulijat,
Samoihin aikoihin, kun Atlantti-seura perustettiin Suomessa, vain maailman ainoan suurvallan ulkoministeri saattoi muistuttaa ohjenuoranasta, että ”puhu pehmeästi, kanna suurta keppiä.” Tämä ohjenuora siivitti Yhdysvaltojen nousua viime vuosisadan alussa.
Kun seuranne toimintaa käynnisteltiin, monenkeskistä järjestelmää vahvistettiin yhdessä ja Yhdysvaltojen johdolla. Kiusallisesti tämä esitetään toisella puolen Atlanttia nykyään eräänlaisena kiitollisuudenvelkana. Olemmekin kiitollisia mutta muistutan, että myös amerikkalaiset ovat tarvinneet – ja tarvitsevat yhä kipeämmin – vahvaa Eurooppaa. On katsottava eteenpäin.
Monenkeskisyyden vahvistaminen edellyttää meiltä uudenlaisia perusteluja nykyisten lisäksi. Se vaatii myös rehellisyyttä itseämme kohtaan. Voimasuhteet monenkeskisessä järjestelmässä muuttuvat. Väestömme ikääntyy. Teknologinen murros vie työpaikkoja myös omalla mantereellamme. Joudumme hakemaan kumppanuuksia Aasiasta, jossa on merkittävää talouskasvua. Tulevat sukupolvet näkevät suhteemme Yhdysvaltoihin hyvin erilaisista lähtökohdista käsin kuin mistä itse sen näen.
Olen puhunut myönteisen agendan etsinnästä Yhdysvaltojen kanssa mutta myös realismista: tarpeesta löytää suurempi terve eurooppalainen itsevarmuus, jolla mekin voimme puhua pehmeästi ja vakuuttaa muut yhteisten arvojen taakse.
Vakuuttaa muut siitä, että kun katsomme samaa merta, horisontti voi olla yhteinen. Se on hyvä perusta transatlanttiselle suhteelle.
Kiitos.