Hyppää sisältöön

Pääministeri Sanna Marinin puheenvuoro Suurlähettiläspäivillä 23.8.2022

valtioneuvoston viestintäosasto
Julkaisuajankohta 23.8.2022 14.27
Puhe
Kuva: Kimmo Räisänen

Sanna Marin piti puheen suurlähettiläspäivillä 23.8.2022.

Hyvät suurlähettiläät, edustustojen päälliköt,

Jäimme kesälomille heinäkuussa helpottunein mielin. Naton huippukokous Madridissa kesäkuun lopussa oli huipentuma sille tiiviille työlle kohti Suomen ja Ruotsin jäsenyyttä Natossa, joka alkoi Venäjän hyökkäyksestä Ukrainaan 24. helmikuuta.

 
Liittymishakemusten jättäminen yhdessä ja tulevien liittolaisten tervetulotoivotukset olivat historiallinen hetki jaettavaksi tärkeän naapurimaamme kanssa. Jokainen jäsenyytemme ratifiointi 30 pääkaupungissa antaa ilolle ja kiitoksille aihetta. 


Valitettavasti mistään Nato-keväästä ei kuitenkaan ollut kyse. Ukrainan hätä on valtava. Venäjän aloittama sota on suistanut meidät maailmanpolitiikan kylmään aikaan.

Arvoisat suurlähettiläät,


Ratkaisuun pääseminen jäsenyyden hakemisesta yhdessä Ruotsin kanssa ja asemamaissanne tehty työ oli merkittävä ponnistus meille kaikille. Suomi oli huomion keskipisteenä ja on sitä yhä. Päätöstä kiiteltiin ja rohkeaksikin kehuttua valintaa ymmärrettiin myös kauempana. 


Ruotsin ja Suomen Nato-jäsenyys tulee olemaan merkittävä askel koko liittokunnalle ja toivottavasti osaltaan rohkaisee seisomaan yhteisten arvojemme takana ja puolustamaan niitä.

 
Ratifioinnit ovat vielä kesken seitsemässä pääkaupungissa. Suomen pitkäaikaisen ystävän Turkin huoliin on vastattu parhaamme mukaan, sillä jokaisen liittolaisen turvallisuuteen tulee suhtautua vakavasti, aivan kuin omaamme. Toivon, että Turkki myös kokee meidän vastanneen heidän huoliinsa. 


Päätös hakea Naton jäseneksi yhdisti taakseen suomalaiset ja eduskunnan historiallisen vahvan enemmistön. 


Jäsenyys Natossa avaa Suomelle liikkumatilaa, joka olisi muutoin voinut sulkeutua. Voimme lähteä siitä, että Venäjä ei ole näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa muuttumassa paremmaksi naapuriksi meille eikä valitettavasti muillekaan. 


Parempien aikojen odottaminen olisi jättänyt meidät haavoittuvaan asemaan Venäjän vaatiessa vain entistäkin ponnekkaammin sanavaltaa muiden valtioiden valinnanvapauteen. 
Suomesta tulee 31 maan liittolainen ja läheisempi kumppani myös kahdenvälisesti jokaisen liittolaisen kanssa. 


Kevät lähensi meitä kuitenkin kaikkein eniten sen yhden tulevan liittolaisen suhteen, jonka kanssa luulimme tehneemme jo lähes kaiken mahdollisen. Suomen ja Ruotsin välinen syvä luottamus mahdollisti sen, että teimme ratkaisumme -  kun sen aika oli - lopulta itsenäisesti, mutta yhdessä.  Arvostan syvästi pääministeri Anderssonin johtajuutta, jonka kanssa hyvin nopeasti päädyimme samaan johtopäätökseen.


On selvää, että jäsenyys Natossa tulee lähentämään meitä myös Viroon, joka oli yhdessä Kanadan kanssa ensimmäinen jäsenyytemme ratifioinut maa. Suhteissamme Viron kanssa avautuu nyt uusi sivu, jolle kirjoitetaan aiempaakin enemmän yhteisiä tavoitteita. 


Haluan rehellisesti myöntää, että olisimme voineet kuunnella tarkemmin ystäviämme Baltian maissa pitkin matkaa viime vuosikymmeninä, kun yhteisestä turvallisuudestamme ja Venäjästä on ollut kyse. 


Jäsenyys Natossa antaa mahdollisuuksia pohjoismaiselle yhteistyölle. Jo karttaa katsoen olemme niin tiiviisti sidoksissa toistemme turvallisuusratkaisuihin, että yhden katon alle ja samojen sitoumusten, rakenteiden ja suunnitelmien piiriin pääseminen on merkittävä muutos. 


Hyväksyimme yhdessä Pohjoismaiden pääministerien kesken Oslossa viikko sitten julkilausuman, joka viitoittaa tietä Nato-jäsenyyden hyödyntämiselle pohjoismaisessa turvallisuus- ja puolustusyhteistyössä kaikilla tasoilla. Viestimme on, että tulemme tekemään valtavasti aiempaa enemmän yhdessä koko liittokunnan turvallisuuden hyväksi.


Kesällä olemme todistaneet muidenkin tulevien liittolaisten varauksetonta tukea ja valmiutta, mikäli apua tarvitsisimme. Kumppaneidemme läsnäolo onkin näkynyt satamissa, kaupunkien yllä ja harjoituksissa ympäri maata. Olemme tästä kiitollisia ja näin on parempi. Suomalaiset ovat ottaneet tulevat liittolaiset hyvin vastaan. Tämä on perhe, johon kuulumme.


Olemme jo pitkään osallistuneet vaativiin harjoituksiin Naton ja läheisten kumppanien kanssa, mikä onkin valmistanut meitä jäsenyyteen jo hyvän aikaa.


Suomelle on selvää, miten tulemme toimimaan myös Natossa. Liittolaisena tulemme osallistumaan lähtökohtaisesti kaikkeen Naton toimintaan.


Jokainen Naton jäsen on samalla myös atlanttinen valtio. Suhteemme Yhdysvaltoihin ja Kanadaan tulee olemaan ainutlaatuisen läheinen.


Euroopan unionin merkitys turvallisuusyhteisönä ja maamme tärkeimpänä viitekehyksenä korostuu myös Nato-jäsenyyden myötä.


Etumme on edelleen vahvistaa EU:n ja Naton välistä yhteistyötä. Suomi pääsee osallistumaan täysimääräisesti keskusteluihin kummallakin foorumilla niissä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan asioissa, jotka ovat esillä myös Natossa. 


Arvoisat suurlähettiläät,


Elämme keskellä suurta muutosta. Muutos vaatii kestävyyttä ja tulee jatkumaan pitkään. On parempi vaikuttaa muutokseen sekä Euroopan unionin että Naton jäsenenä.


Sellaista maailmaa, jossa Venäjä olisi voittanut sotansa ei tule mahdollistaa eikä hyväksyä. Sodan jälkeen emme palaa Venäjän kanssa enää entiseen. 


Hyökkäyssodallaan Venäjä on rikkonut ja hylännyt eurooppalaisen turvallisuusjärjestyksen keskeisiä periaatteita ja sitoumuksia. Tämä todellisuus on edessämme sodan päättymisen jälkeenkin.


Euroopan unioni on vastannut sotaan mittavilla Venäjän vastaisilla pakotteilla, joilla heikennämme Venäjän kykyä rahoittaa sotaa ja ylläpitää sotilaallista varustautumista. Olemme valmiita kiristämään pakotteita edelleen. Myös viime viikolla sovitut kansalliset tiukennukset venäläisten turistiviisumien myönnössä kohdistuvat todellisuudessa Venäjän johtoa vastaan, sillä suuri osa venäläisistä tukee sotaa. Tämä on myös yksi keinoistamme kertoa Venäjän hyökkäyssodasta venäläisille.


Tuen Ukrainalle on oltava määrätietoista ja kestävällä pohjalla. Suomen tuki on käsittänyt esimerkiksi seitsemän puolustusmateriaalipakettia eli aseita ja myös raskasta aseistusta. Olemme valmiita tätä tukea jatkamaan yhteistyössä kumppanien kanssa ja Ukrainan tarpeiden mukaisesti.


Oleellinen osa tukeamme on poliittista. Suomi oli eturivissä, kun EU päätti antaa Ukrainalle ehdokasmaastatuksen keväällä. Vierailin keväällä Kiovassa sekä kaupungin liepeillä Irpinissä ja Butsassa, jossa venäläisjoukot olivat syyllistyneet järkyttäviin tekoihin kuten siviilien joukkomurhaan. 

Arvoisat suurlähettiläät,


Tuleva syksy tulee olemaan Euroopalle vaikea. Energian heikentynyt saatavuus ja nousevat kustannukset asettavat monet päättäjät tilanteeseen, jossa kansalaiset kokevat arjessaan sodan välilliset seuraukset. Samalla on oltava valmiita paitsi jatkamaan, myös lisäämään pakotteita Venäjää vastaan sekä vahvistamaan tukea Ukrainalle.


Uskon, että kaikki jäsenvaltiot ovat nyt myös energiavalintojen osalta hyväksyneet sen tosiasian, että paluuta sotaa edeltäneeseen aikaan ei ole. Irtautumisen venäläisestä fossiilienergiasta tulee olla täydellinen. Meidän tulee vahvistaa syksyn saatossa eurooppalaista yhteisymmärrystä siitä, että irtautuminen onnistuu lopullisesti vain merkittävillä panostuksilla vihreää siirtymään.


Meillä on paljon opittavaa tilanteesta, jossa olemme. Ensin pandemia, sitten Venäjän hyökkäys Ukrainaan ovat tuoneet esiin Euroopan haavoittuvuudet. Olemme vihdoin ottaneet vakavasti riippuvuudet, joita meillä on autoritäärisistä maista ja niiden kyvystä hallita esimerkiksi tietoverkkoja ja teknologioiden saatavuutta - kysymyksiä, jotka ovat elintärkeitä elinkeinoille, terveydelle, turvallisuudelle ja oikeuksille.


Meidän on luontevaa hyödyntää Euroopan unionia näihin haavoittuvuuksiin puututtaessa. Euroopan unionin on oltava nykyistä omavaraisempi ja kyvykkäämpi toimimaan riippumatta sellaisten maiden vaikutusvallasta, jotka eivät jaa yhteisiä arvojamme. 


Euroopan unionin strateginen autonomia on parempien kykyjen ja omavaraisuuden kautta oleellisesti myös sitä, että olemme parempia kumppaneita. Kyky toimia tarvittaessa itsenäisesti ei tarkoita selän kääntämistä ystäville vaan päinvastoin. Demokratioiden on tehtävä entistä tiiviimpää yhteistyötä ja tässä vahva Eurooppa on kaikkien etu. 


Strategisen autonomian toinen puoli on yhteisvastuu. ”Tehokkaampi ulkoinen toiminta edellyttää voimakkaampaa poliittista yhteisvastuuta, ja sitä meidän on nyt rakennettava” totesin viime vuoden suurlähettiläspäivien puheessani.


Olemmeko muuttoliikkeiden, pandemian ja nyt Venäjän sotaa seuraavan energiakriisin kautta heräämässä Euroopassa näkemään yhteisvastuun uudella tapaa, muunakin kuin tulonsiirtoina ja maksujen vertailuna?


Osa opetusta Euroopan tilanteesta on, että myös kaikista vauraimmat jäsenvaltiot saattavat joutua odottamaan yhteisvastuuta ja ymmärrystä. Me kaikki opimme. Myös Suomi on oppinut itänaapuristamme, jonka kuitenkin olemme aina luulleet tuntevamme hyvin.

 
Unionilla on ainutlaatuinen tilaisuus tulla meneillään olevasta murroksesta ulos entistä yhtenäisempänä, kyvykkäämpänä ja vahvempana.


Venäjän sota Ukrainassa on tiivistänyt meitä arvoyhteisönä.


Edessä oleva talvi, taloustilanne ja energiakriisi tulevat lähentämään meitä myös monin käytännön tavoin, kunhan meillä on johtajuutta etsiä ratkaisuja yhdessä. Haluan erityisesti nostaa esille Puolan merkittävän roolin niin Ukrainan tukemisessa kuin yhtenäisyyden rakentamisessa laajemmin EU-perheessä.

Arvoisat edustustojen päälliköt,


Tehokkaalle monenväliselle järjestelmälle ja YK:lle sen keskiössä on suurempi tilaus kuin ehkä koskaan aiemmin. 


Meidän tulee vahvistaa kansainvälisen yhteisön kykyjä puolustaa demokratiaa ja samalla on rakennettava sellaista monenvälistä järjestelmää, jossa kaikki löytävät paikkansa pöydän ääreltä.


Tästä olen kevään aikana keskustellut monen eurooppalaisen johtajan kanssa, mutta myös tavatessani esimerkiksi Intian pääministerin Modin. Intia on maailman suurin demokratia ja meidän on syytä onnitella maata sen 75-vuotisesta taipaleesta. Suhteemme Intian kanssa on syventynyt voimakkaasti viime vuosien aikana. Samalla olemme voineet keskustella hyvinkin vaikeista kysymyksistä suoraan ja rakentavasti.


Toinen mieleen jäänyt kohtaaminen keväältä oli vierailuni Japaniin toukokuussa, kun olin Tokiossa pääministeri Kishidan vieraana. Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Ville Skinnari osallistui vierailulle tasokkaan yritysvaltuuskunnan kanssa. Vahvistimme Suomen ja Japanin Suomen välistä yhteistyötä esimerkiksi liikenneyhteyksissä ja erityisesti uusissa teknologioissa.


Uudet teknologiat tulevat määrittämään yhteiskuntiemme perusratkaisuja tulevaisuudessa. Kamppailu kvanttilaskentaa, tekoälyä ja 6G-verkkoja koskevista valinnoista, standardeista ja näiden taustalla olevista arvoista on jo nyt käynnissä. Tarvitsemme tässä Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin saumatonta yhteistyötä esimerkiksi sääntöjen kehittämiseksi vuosi sitten perustetun kauppa- ja teknologianeuvoston puitteissa - eikä tämä valitettavasti tule riittämään. Meidän on löydettävä toisemme myös keskenään hyvin erilaisten maiden kanssa. 

Arvoisat suurlähettiläät,


Suomen on oltava läsnä maailmalla, rakennettava aitoja kumppanuuksia ja teillä arvoisat edustustojen päälliköt on tässä kaikista tärkein tehtävä. Katson myös erityisesti Afrikkaan, jossa olemme tällä hallituskaudella vahvistaneet Suomen kädenjälkeä.


Meillä ei ole varaa eikä syytä jättää yhtäkään kansainvälistä järjestöä autoritaaristen valtioiden pelikentäksi eikä yhtäkään kumppanuutta vähemmälle huomiolle. Edistämme tasa-arvoa, ihmisoikeuksien noudattamista ja demokratiaa. Sekin on tänään vahva viesti maailmalla.


Samalla on rohkeasti tarjottava yhteistyötä niille jotka epäröivät ja osoitettava, että edistyksellisesti ajattelevat maat ja johtajat kyllä löytävät toinen toisensa tarvittaessa. Kansainvälisen oikeuden puolustamisessa on oltava ehdoton ja sitä odotettava myös ystäviltämme.

Hyvät suurlähettiläät,


Viime vuoden puheessani lähdin liikkeelle Suomen onnistuneesta pandemian hoidosta. Euroopan talous osoitti elpymisen merkkejä. Nyt koko maailmantaloudessa kuten koko maailmassa vallitsee suuri epävarmuus.


Suomen tilanne on kuitenkin parempi kuin monen kumppanimme. Hallituksen talous- ja työllisyyspolitiikan puolesta puhuu esimerkiksi poikkeuksellisen hyvä työllisyyskehitys. Aktiivinen suhdannepolitiikka ja talouden muutoksiin reagointi ovat todistaneet voimansa – kriisienkin keskellä.


Talouskasvu tulee hidastumaan myös Suomessa Venäjän sodan synnyttämän epävarmuuden, inflaation ja energiahintojen nousun seurauksena. Luottamus on koetuksella. Tulemme pian syksyn budjettiriihessä linjaamaan uusista toimista, jotka kohdennetaan oikeudenmukaisesti tukea tarvitseville. Päätetyt toimet ja investoinnit yli 800 miljoonan euron edestä vihreän siirtymän nopeuttamiseksi pannaan toimeen.


Edessämme on kiireinen syksy, joka etenee kohti vaalikevättä. Haluan lämpimästi kiittää teitä ja koko ulkoministeriötä yhteistyöstä, joka tulee kyllä jatkumaan. Havaitsin hiljattain vieraillessani Länsi-Balkanin maissa –Montenegrossa, Albaniassa ja Pohjois-Makedoniassa – miten on helpottavaa käydä maissa, joita emme ole riittävällä tavoin huomioineet Helsingistä käsin mutta joissa meihin suhtaudutaan ainoastaan myönteisesti. Näin tuntuisi olevan muuallakin. Se kertoo siitä, että olette onnistuneet ja se kertoo Suomen pitkän linjan onnistumisesta.

Kiitos.