Selvitys: Hiilidioksidin käyttö ja poisto merkittäviä mahdollisuuksia Suomelle

Hiilidioksidin talteenoton, hyötykäytön ja varastoinnin teknologiat tarjoavat Suomelle merkittäviä mahdollisuuksia sekä saavuttaa hiilineutraaliustavoite, että luoda uutta liiketoimintaa. Ratkaisujen käyttöönottoon tarvitaan kuitenkin vahvempaa kansallista ohjausta, selkeämpää sääntely-ympäristöä ja toimia kestävyyden varmistamiseksi. Näin todetaan VTT:n, Syken ja Tyrsky-Konsultoinnin valtioneuvostolle laatimassa selvityksessä.

’Carbon dioxide use and removal - Prospects and policies’ -selvitys tarkastelee hiilidioksidin talteenoton, hyötykäytön ja varastoinnin (carbon capture, utilisation and storage, CCUS) sekä poiston (carbon dioxide removal, CDR) nykytilaa ja näkymiä Suomen kannalta. Selvitys huomioi teknologian kehityksen tilan, oleelliset teknologiademonstraatiot, kaupalliset hankkeet, markkinanäkymät sekä teknologioiden käyttöönottoon vaikuttavan politiikan niin Euroopan unionissa, kuin Suomessakin.

Teknisillä hiilinieluilla suuri potentiaali Suomen kokonaispäästöihin nähden

Teknisillä nieluilla tarkoitetaan teknologiaan perustuvia hiilenpoistoratkaisuja. Ne syntyvät, kun hiilidioksidi otetaan talteen suoraan ilmakehästä, epäsuorasti meristä, tai kun se sitoutuu kasvavaan biomassaan ja varastoidaan pysyvästi. Edellytyksenä on myös, että toiminnan tuottamat päästöt ovat varastoitua hiilidioksidimäärää vähäisemmät. Hiilidioksidin käyttö lyhytikäisiin tuotteisiin voi auttaa vähentämään päästöjä korvatessaan fossiilisia raaka-aineita, mutta se ei poista hiilidioksidia ilmakehästä.

Suomessa teollisuuden hiilidioksidipäästöistä valtaosa on bioperäisiä. Näitä päästöjä syntyy sekä metsäteollisuuden tehtaista, että energialaitoksista, mukaan lukien jätevoimalat. Merkittäviä fossiilisia päästöjä syntyy myös öljynjalostuksessa, terästeollisuudessa, sementinvalmistuksessa ja kemianteollisuudessa.

Selvityksen mukaan nämä, noin 40 miljoonan tonnin CO2-päästön muodostavat pistelähteet tarjoavat mielenkiintoisia mahdollisuuksia hiilidioksidin talteenottoon perustuvien teknologioiden kehittämiselle ja käyttöönotolle. Teknisten hiilenpoistoratkaisujen kiinnostavuutta Suomelle korostaa mahdollisuus kompensoida osittain metsien viime aikoina pienentynyttä hiilinielua. Teknisten poistoratkaisujen edistäminen ei kuitenkaan poista tarvetta edistää maankäyttösektorin kestävyyttä.

Hiilidioksidi voidaan varastoida pysyvästi geologisiin muodostelmiin, kuten noin kilometrin syvyydessä sijaitseviin suolavesikerrostumiin, tai sitomalla se mineraalituotteisiin. Kaupallisten hankkeiden kartoituksen perusteella bioperäisen hiilidioksidin geologinen varastointi mahdollistaisi teknisten nielujen nopeimman ja suurimman käyttöönoton Suomessa keskipitkällä aikavälillä.

Hiilidioksidi jouduttaisiin kuljettamaan Suomesta laivoin lähimmille varastoalueille, joita on tunnistettu eniten Pohjanmeren ja Norjanmeren alueilta, mutta myös lähempää eteläisen Itämeren alta. Suuressa mittakaavassa mineralisointiin perustuvat varastointiteknologiat ovat toistaiseksi alemmalla kypsyysasteella, mutta tulevaisuudessa kaivosjätteitä hyödyntävien menetelmien varastopotentiaali voi ylettyä miljoonien hiilidioksiditonnien luokkaan Suomessa.

Suomen biomassasivuvirrat mahdollistavat myös merkittävän potentiaalin biohiilen tuotannolle. Suomessa onkin muodostunut teknologian ympärille kaupallisia toimijoita. Biohiilen tuotanto joutuu kuitenkin kilpailemaan sivuvirtojen muun hyödyntämisen kanssa.

Tarvitaan hiilidioksidin käytön ja poiston strategiset linjaukset

Päästökaupan piiriin kuuluvaa fossiilisen hiilidioksidin talteenottoa ja varastointia ohjataan eri lainsäädännöllä kuin bioperäisen hiilidioksidin poistoratkaisuja. Jälkimmäisille poistoratkaisuille ei ole päästöoikeuden hinnan kaltaista suoraa kannustinta EU:ssa, vaan kaupalliset ratkaisut ovat toistaiseksi perustuneet vapaaehtoisiin hiilenpoistomarkkinoihin. Epävarman markkinatilanteen vallitessa investointeja hiilidioksidin poistoihin ei ole toteutunut tarvittavassa miljoonien tonnien kokoluokassa.

EU-lainsäädännön ja kansallisen ohjeistuksen puitteissa teknisiä nieluja voidaan kuitenkin osin jo ottaa huomioon taakanjakosektorin kasvihuonekaasutaseen laskennassa. Tällaisille menetelmille muodostuu siten epäsuora kansallinen kannustin taakanjakosektorin päästövelvoitteen myötä, ja ne voivat olla merkityksellisiä Suomen hiilineutraaliustavoitteen täyttämisessä.

Hankkeen johtopäätöksenä suositellaan, että EU selventäisi hiilidioksidin poistoratkaisujen käyttöönoton tavoitteet, miten tavoitteet tulisi täyttää, ja mikä on EU:n ja kansallisen lainsäädännön rooli tavoitteiden saavuttamiseksi.

Hankeen aikana tunnistettiin useita mahdollisia ohjauskeinoja, joilla Suomi voisi vauhdittaa hiilidioksidin käytön ja poiston ratkaisuja. Politiikkasuosituksina esitetään muun muassa erillisen strategian laatimista, hiilidioksidin poistotavoitteiden kirjaamista ilmastolakiin sekä pyöreän pöydän perustamista tuomaan yhteen alan toimijoita. Ratkaisujen tutkimusta, kehitystä ja kokeilemista olisi perusteltua tukea rahoitusohjelmalla. Lisäksi suositellaan selvitystä taloudellisista kannustimista edistää hiilidioksidin poiston käyttöönottoa.

Lisätiedot: hankkeen koordinaattori Lauri Kujanpää, Teknologian tutkimuskeskus VTT Oy, p. 050 542 7493, lauri.kujanpaa(at)vtt.fi sekä hankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja, johtava asiantuntija Juho Korteniemi, työ- ja elinkeinoministeriö, p. 0295 047 054, etunimi.sukunimi(at)gov.fi

Valtioneuvoston yhteisellä selvitys- ja tutkimustoiminnalla (VN TEAS) tuotetaan tietoa päätöksenteon, tiedolla johtamisen ja toiminnan tueksi. Sen toimintaa ohjaa valtioneuvoston vuosittain vahvistama selvitys- ja tutkimussuunnitelma. Selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarjassa julkaistujen raporttien sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä sisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä. Lisätietoja: https://tietokayttoon.fi.