Kunta- ja alueministeri Anna-Kaisa Ikonen
150-vuotiaat kaupunginvaltuustot ovat tärkeitä demokratian vartijoita

Asetus kunnallishallinnosta kaupungeissa tuli voimaan 150 vuotta sitten, vuonna 1875. Se oli suuri edistysaskel kohti demokraattista päätöksentekoa. Heti vuoden aluksi pidettiin Helsingin kaupunginvaltuuston ensimmäinen kokous, jota historian kirjoja tulkiten voidaan pitää hieman kaoottisena – uuden äärellä kun oltiin.

Suomessa laajemminkin kunnallinen päätöksenteko haki tuolloin muotoaan. Valtuustot oli mahdollistettu vuoden 1865 kunnallisasetuksella. Valtuustojen käynnistyminen sujui kuitenkin kunnissa verkkaisesti, koska niitä vastustettiin päätöksenteon harvanvaltaisuudella ja tavallisten kuntalaisten vieraannuttamisella päätöksenteosta. Epäluulot haihtuivat pikkuhiljaa, kun edustuksellisen demokratian hyödyt havaittiin.
 
Kaupunkien itsehallinnollinen kukoistus alkoi 1870-luvulla ja seuraavat vuosikymmenet kaupunkien riippumattomuus valtiovallasta oli suurimmillaan. Palo- ja järjestystoimi, kaavoitus ja terveydensuojelu olivat tärkeitä tehtäviä laajenevassa ja teollistuvassa kaupungissa. Liikenneväyliä ja sen ajan modernia kaupunki-infraa, vesi-, sähkö- ja kaasuverkostoa, kehitettiin.
 
Torstaina 13. helmikuuta vietettiin Helsingin kaupunginvaltuuston 150-vuotisjuhlaa. Näinä päivinä 150-vuotistaivaltaan juhlistavat tai ovat juhlistaneet myös ainakin Tampereen ja Turun kaupunginvaltuustot. 

150 vuodessa Helsinki on kasvanut 23 000 asukkaan kaupungista lähes 700 000 asukkaan kaupungiksi. Kaupunkien tehtävän ydinajatus ei puolessatoista vuosisadassa ole hävinnyt mihinkään: nykyäänkin kaupungit ja kunnat vastaavat ihmisten arjen tärkeistä palveluista ja kehittävät alueensa ympäristöä.
 
Kuten itsehallinnon alkuaikoina, myös tänä päivänä demokratia on kunnan toiminnan ydin. Valtuutetut toimivat vaativassa ja kokonaisvaltaisessa roolissa kaupunkilaisten edustajina ja heidän on oltava paikallisen demokratian moniosaajia. Vielä 150 vuotta sitten valtuutetut edustivat kovin erilaista yhteiskuntaa. Vaalikelpoisia olivat kaupungissa veroja maksavat miehet. Itselliset, veroja maksavat naiset saivat äänestää, mutta valtuustoon asti he eivät vielä päässeet.
 
Tämän päivän valtuustot koostuvat eri taustoista tulevista ihmisistä. Vaalikelpoisuutta ei ole sidottu varallisuuteen eikä sukupuoleen, ja vaalikelpoisuutta on muutenkin pyritty rajaamaan vain vähän, koska asukkaiden oikeuden osallistua kunnan asioiden hoitoon tulee olla mahdollisimman laajaa.
 
Tässä hetkessä ei oikein voi olla miettimättä demokratian kehityskulkuja ja tulevaisuutta niin maailmalla kuin Suomessa: suurvaltapolitiikan muutokset, autoritarismin nousu monessa maassa, somejättien valta, algoritmiohjaus, puuttuminen eri maiden vaaleihin, keskustelujen ääripäistyminen, ihmisten jakaantuminen. Nämä kehityskulut ja nopeat muutokset vakiintuneissakin demokratioissa korostavat sitä, että demokratiaa ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Demokratiaa ja osallisuutta täytyy puolustaa ja kehittää – myös meillä Suomessa.
 
Kotikunnat ja kaupungit ovat demokratian kaikkein lähimpiä yksiköitä, joissa päätetään arjen tärkeistä asioista. Niissä onkin tehty hyvää työtä asukkaiden osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien eteen ja sitä on jatkettava. 
 
Myös edustuksellisen demokratian osalta riittää pohdittavaa, vaikka suomalainen demokratia näyttäytyy kansainvälisesti toimivana. Edustuksellisen demokratian osalta keskeinen kysymys on luottamus – onko sitä demokraattista päätöksentekoa kohtaan ja miten voisimme sitä vahvistaa? Suomalaisen yhteiskunnan eräänlainen supervoima on ollut luottamus toisiinsa, instituutioihin ja myös päätöksentekoon. Viime vuonna julkaistu OECD:n luottamustutkimus kertoo Suomen olevan edelleen korkean luottamuksen maa, vaikka yleisesti OECD-maissa luottamus on laskenut vuoden 2021 jälkeen. Kunta- ja alueministerinä tuloksissa ilahduttaa kuitenkin se, että ihmisten luottamus kaikista lähimpänä ihmisten arkea toimivaan kunnallishallintoon on vahvistunut viime vuosina. 
 
Toivon, että tätä luottamusta kunnallishallintoon löytyy, kun etenemme kohti huhtikuun vaaleja. Meillä kaikilla päättäjillä on vastuuta siinä, että luomme tätä luottamusta ja pystymme yhdessä ratkaisemaan yhteiset asiat. Kriisien keskellä on tärkeää keskittyä myös niihin asioihin, jotka meitä yhdistävät. Hyvä päätöksentekokulttuuri ja -ilmapiiri heijastuu luottamuksena päätöksentekoa kohtaan, ja tässä valtuutetut ovat kunnissaan ja kaupungeissaan avainasemassa.

Anna-Kaisa Ikonen
kunta- ja alueministeri