Erityisasiantuntija Jari Mäkäläinen ja neuvotteleva virkamies Markku Mölläri:
Alueelliset vaikuttamistoimielimet ovat osa hyvinvointialuedemokratiaa

Hyvinvointialueille perustetaan asukkaiden vaikuttamistoimielimiä. Hyviä käytänteitä ja toimintatapoja voi soveltaa kunnista ja muilta alueilta, mutta vaikuttamistoimielinten jäsenille tulee jättää mahdollisuus muokata toimintaa haluamaansa suuntaan.

Vaikuttamistoimielimet on kirjattu lakiin

Hyvinvointialueen lakisääteisiä vaikuttamistoimielimiä ovat 

• nuorisovaltuusto, 
• vanhusneuvosto ja 
• vammaisneuvosto. 

Niiden tehtävänä on tuoda kohderyhmiensä ääni kuuluviin hyvinvointialueen toiminnassa ja päätöksenteossa. Hyvinvointialueet voivat myös perustaa muita asukkaiden vaikuttajaryhmiä tai tukea asukkaiden ja kansalaisyhteiskunnan toimijoiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksia muilla tavoin. 

Hyvinvointialueen vaikuttamistoimielimen edustajat valitaan alueen kuntien vastaavista toimielimistä, ja jokaisesta alueen kunnasta valitaan vähintään yksi edustaja. Lisäksi jäseniksi voidaan valita muita henkilöitä, kuten vammais- tai vanhusjärjestöjen edustajia. Muiden jäsenten nimeäminen voi olla paikallaan esimerkiksi silloin, jos eri vamma- ja sairausryhmät eivät muutoin tule monipuolisesti edustetuksi hyvinvointialueen vammaisneuvostossa.  

Hyvinvointialueeseen kuuluvien kuntien määrät vaihtelevat alueittain, ja siksi myös vaikuttamistoimielinten jäsenten vähimmäismäärät vaihtelevat. Esimerkiksi Kymenlaaksossa nuorisovaltuustoon, vammaisneuvostoon ja vanhusneuvostoon valitaan vähintään kuusi jäsentä kuhunkin. Pohjois-Pohjanmaalla jäsenten vähimmäismäärä on 30. 

Erityisiä tarpeita, erilaisia toimintatapoja

Aluevaltuustolla ja -hallituksella on velvollisuus huolehtia hyvinvointialueen vaikuttamistoimielinten toimintaedellytyksistä. Onkin tärkeää, että vaikuttamistoimielinten ohjaajaksi, sihteeriksi ja/tai valmistelijoiksi valitaan kunkin edustetun ryhmän kanssa toimimiseen tottunut asiantuntija tai asiantuntijoiden joukko. 

Erityisasiantuntemuksen tarve korostuu etenkin toiminnan ensimmäisinä vuosina, jolloin toimintatavat vasta rakentuvat. Hyvinvointialueiden on ratkaistava, kuinka erilaisista kunnista ja toimintakulttuureista yhteen saapuvat vaikuttamistoimielinten jäsenet löytävät tasapainoiset ja kohderyhmänsä asioita parhaiten edistävät toimintatavat. Kokonaisuuden kannalta on tärkeää, että hyvinvointialueet pyrkivät lisäksi vahvistamaan erilaisten ihmisryhmien ja vaikuttamistoimielinten keskinäistä yhteistyötä.

Toimintaedellytysten turvaamisessa on kyse myös siitä, että hyvinvointialue tarjoaa vaikuttamistoimielimen tarpeisiin soveltuvat tilat, laitteet ja muut resurssit. Tämä tarkoittaa esimerkiksi saavutettavuudesta, sujuvasta tiedonkulusta ja vaikuttamistoimielinten sekä niiden jäsenten yhdenvertaisuudesta huolehtimista. Nykytilanteessa esimerkiksi kunnallisten vaikuttamistoimielinten kokouspalkkio- ja matkakorvauskäytännöt vaihtelevat. Eroja syntyy erityisesti nuorisovaltuustojen ja muiden vaikuttamistoimielinten välillä. Päätösvalta alueellisten vaikuttamistoimielinten toimintaedellytyksistä ja jäsenistön korvauksista ja etuuksista on itsehallinnollisella hyvinvointialueella. 

Vaikuttamistoimielimet ovat osa laajaa kokonaisuutta

Vaikuttamistoimielimillä on tärkeä rooli hyvinvointialuedemokratiassa. Ne kuitenkin edustavat vain osaa hyvinvointialueen asukkaista, ja niiden jäsenten valinta kunnallisista vaikuttamistoimielimistä kasaa osallistumis-, edustamis- ja vaikuttamismahdollisuuksia varsin harvalukuiselle joukolle. 

Hyvinvointialueen demokratia- ja osallisuustyön tavoitteena tulee olla mahdollisimman laajan asukasosallistumisen ja vaikuttamisen mahdollistaminen ja tukeminen. Alueilla tarvitaan monenlaisia osallistumisen paikkoja, joissa kuka tahansa saa äänensä kuuluviin.  Demokraattisen uudistuksen onnistuminen edellyttää joustavasti ja laajasti ihmisten palautteen ja panoksen hyödyntämistä heidän lähipalvelujensa jatkuvassa kehittämistyössä. 

Jari Mäkäläinen
erityisasiantuntija

Markku Mölläri
neuvotteleva virkamies

Hyvinvointialueuudistus on sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen tehtävien ja rahoituksen siirron lisäksi suomalaisen demokratian uudistus. Tämä kolumni on toinen sarjassa, jossa käsitellään hyvinvointialueiden demokraattisten rakenteiden valmistelua ja alueiden asukkaiden vaikutusmahdollisuuksia.