Finanssineuvos Teemu Eriksson:
Kuntapalveluiden turvallisuus vaatii huomiota ja toimenpiteitä

Teetimme Espoon ja Suomen Kuntaliiton aloitteesta selvityksen kuntien turvallisuustilanteesta. Emme yllättyneet tuloksista, joiden mukaan turvallisuusuhkia ja väkivaltatilanteita esiintyy häiritsevän usein sosiaali- ja terveyspalveluissa sekä perusopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa. Myönteisessä mielessä yllättävää on, että kunnanvaltuustojen kokouksissa uhat ja väkivaltatilanteet osoittautuivat hyvin harvinaisiksi.

Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön kohtaamat uhka- ja väkivaltatilanteet ovat näkyneet työturvallisuustilastoissa jo pitkään, mutta tilannekuva ei ole ollut kattava. Tammikuussa päättyneen KuntaTurva TEAS-hankkeen tulokset todentavat, että työntekijät kohtaavat väkivalta- ja uhkatilanteita runsaasti. Myös perusopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa nämä tilanteet ovat liian yleisiä.

Kuntien työntekijät eivät raportoi uhkatilanteita

Tutkimuksen mukaan kuntien eri alojen työntekijät ovat ikään kuin sopeutuneet vallitsevaan tilanteeseen. Siitä seuraa, ettei uhkatilanteita ilmoiteta eteenpäin, ja näin niistä jää ainakin osa käsittelemättä kunnissa. 

Tämän vuoksi yleinen tietoisuus väkivalta- ja uhkatilanteiden määristä jää virheelliseksi. Kunnissa turvallisuustyötä tekevät tuntevat tilanteen ja tunnistavat ilmiön laajuuden, mutta meneekö tieto heiltä päätöksentekoon vai vallitseeko siellä käsitys, että ilmiöllä ei ole suurta merkitystä?

Huomiotta ja käsittelyttä jäävät uhka- ja väkivaltatilanteet kuormittavat työntekijöitä. Kun työ on muutenkin vastuullista, kiireistä ja stressaavaakin, ei tällaista lisälastia kaivata. Viime kädessä se voi näkyä lisääntyvinä poissaoloina, heikkenevänä työmotivaationa ja jopa alan vaihtamisena. Nämä taas heikentävät sosiaali- ja terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen kykyä täyttää niiden merkittävä yhteiskunnallinen tehtävä.

Myös asiakkaat joutuvat uhkatilanteisiin palveluita käyttäessään

Tutkimuksessa keskityttiin työntekijöiden kokemiin uhka- ja väkivaltatilanteisiin, mutta myös asiakkaat tai kansalaiset ovat varmasti usein niissä läsnä. Tutkimus kertookin epäsuorasti sosiaali- ja terveydenhuollon, varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen asiakkaiden olevan vähintäänkin todistajina näissä tapahtumissa. 

”Asiakas” on hyvin mieto termi tässä yhteydessä, sillä kun ihminen käyttää kunnan palvelua, hän viettää siellä helposti paljon enemmän aikaa, kuin vaikkapa kioskilla käynti tai kaupassa asiointi vie. Esimerkiksi koulu on oppilaille suuressa määrin yhteisö eikä palvelutilanne, ja väkivalta siellä on hyvin vakava asia. Asiakkaiden turvallisuuden tai sen puutteen kokemus ei siis ole mitenkään vähäpätöinen asia kunnan palveluissa.  

Toimenpide-ehdotukset ovat työn alla

Mitä asialle voisi tehdä? Tutkimuksen tulosten pohjalta jatketaan työryhmätyötä, jossa sorvataan tilanteeseen sopivia ehdotuksia. Jo tässä vaiheessa näyttää selvältä, että mikään yksittäinen toimenpide ei pure kaikkiin näkyvissä oleviin tarpeisiin. Tarvitsemme siis jonkinlaisen kirjon erilaisia toimenpiteitä. Yhtä selvää on, että eri kunnissa ja kuntayhtymissä tilanteet ovat erilaisia ja niin ollen tarvittavat toimenpiteetkin.

Melko hyvään turvallisuuteen ei saa tuudittautua

Hyvä asia on, että tutkimuksen perusteella uhka- ja väkivaltatilanteet ovat lähes aina lieviä. Asia on kuitenkin luonteensa vuoksi sellainen, että joka päivä on tehtävä jotain, ettei tilanne huonone. 

Voimme myös olla tyytyväisiä siihen, etteivät uhka- ja väkivaltatilanteet ole päässeet pesiytymään kunnalliseen päätöksentekoon, joka on yksi suomalaisen demokratian suurista perustuksista.

Teemu Eriksson
finanssineuvos