Maakuntaveron ja tehtävien valmistelua jatkettava yhteensovitettuna

Hallitusohjelman mukainen, laaja selvitystyö maakuntaverosta on valmistunut. Kyse on merkittävästä selvityksestä. Vaikka maakuntaverosta on keskusteltu aktiivisesti jo kahdella hallituskaudella, tähän mennessä uudesta verosta ja sen vaikutuksista ei ole ollut asiantuntija-arvioita saatavilla. Kiitän maakuntaverokomiteaa ja mietinnön valmistelutyöhön osallistuneita virkamiehiä perusteellisesta työstä.

Keskeiset maakuntaveron käyttöönottoa puoltavat näkökulmat ovat olleet esillä julkisessa keskustelussa jo aikaisemmin: Maakuntaverolla vahvistettaisiin alueellista itsehallintoa, luotaisiin taloudellisia kannustimia sekä helpotettaisiin investointien rahoitusta. 

Selvitystyö sen sijaan teki aikaisempaa näkyvämmäksi maakuntaveroon liittyvät riskit: Se johtaisi todennäköisesti verotuksen alueellisten erojen kasvuun ja palvelujen yhdenvertaisuuden heikkenemiseen. 

Komitean työn arvioinnin kannalta on olennaista muistaa, että eduskunnassa on käsiteltävänä hallituksen esitys sote- ja pelastustoimen tehtävistä vastaavien 22 hyvinvointialueen perustamisesta. Siinä rahoitus perustuu täysin valtionosuuksiin. Maakuntaveron olisi tarkoitus täydentää hyvinvointialueiden rahoitusta jollakin aikavälillä. 

Skenaariot toivat uutta tietoa veron vaikutuksista

Komitean arvioinnissa keskeistä oli maakuntaveron sekä hyvinvointialueiden tehtävien välinen yhteys. Erilaisia vaihtoehtoja arvioitiin kolmessa skenaariossa. Ensimmäisessä skenaariossa hyvinvointialueella ei ole verotusoikeutta ja tehtäväkenttä on rajattu nykyiseen sote- ja pelastustoimeen. Eli kyseessä on nyt eduskunnassa olevan sote-esityksen mukainen vaihtoehto. 

Toisessa komitean skenaariossa tehtäväkenttä oli samoin rajattu, mutta mukana on valtion rahoituksen lisänä merkitykseltään pieni maakuntavero.  Tässä skenaariossa vero oli muutaman prosentin suuruinen eli se vastaisi mittaluokaltaan kirkollisveroa tai kiinteistöveroa, ei niinkään nykyistä kunnallisveroa.

Kolmannessa skenaariossa maakunnan tehtäväkenttä on olennaisesti nyt esitettyä laajempi ja maakuntaveron merkitys rahoituksessa suuri, eli kyse olisi nykyisen kuntaveron tyyppisestä mallista. 

Komitea teki eri skenaarioilla painelaskemia, joilla pyrittiin arvioimaan rahoituksen riittävyyttä ja tarvetta maakuntaveron korotuksiin vuosina 2030 ja 2040. Vaikutusten arvioinnissa on tärkeä muistaa, että hyvinvointialueet ovat hyvin erilaisia niin asukasmäärän, ikärakenteen kuin työllisyysasteenkin osalta. Veroprosentin yksikkötuotto vaihtelisi näistä syistä maakunnittain noin 150 - 250 euroa/asukas välillä. Erot ovat kapeampia kuin kuntia vertailtaessa, mutta silti merkittäviä. 

Verotuksen alueellisten erojen kasvun riski on suuri

Hallitusohjelman mukaisesti laskelmien perustana oli verotuksen kokonaistason pysyminen ennallaan. Näin ollen valtion rahoitus vähenisi sitä mukaa kuin maakuntaveron osuus hyvinvointialueen rahoituksesta nousee. Komitea myös arvioi erilaisten tasausjärjestelmien käyttämistä alueiden välisten veropohjien erojen vähentämiseksi. 

Skenaarioiden perusteella verorasituksen alueelliset erot muodostuvat varsin suuriksi jo pienilläkin veroasteilla. Kun sote-uudistuksen tavoite on lisätä kansalaisten yhdenvertaisuutta palveluiden saatavuudessa, niin maakuntaverotuksen käyttöönotto uhkaisi puolestaan lisätä eriarvoisuutta verotuksen kautta. Näin kävisi siitä huolimatta, että verotuksen tasausjärjestelmät olisivat käytössä. 

Vahvan veropohjan alueilla asuvat hyötyisivät maakuntaverosta, mutta heikomman veropohjan alueiden asukkaat puolestaan eivät. 

Erot suurenisivat, jos maakuntaveron osuus hyvinvointialueen rahoituksesta kasvaisi. Valtion rahoituksen pienentäminen ja veron osuuden kasvaminen vähentäisi kokonaisrahoitusta eniten niillä hyvinvointialueilla, joissa palvelutarpeen paino on suurin ja maakuntaveron tuotto pienin. 

Vaikka laskelmiin liittyy paljon oletuksia ja epävarmuutta, tulos herättää huolen eri puolilla asuvien suomalaisten yhdenvertaisesta kohtelusta ja eriarvoisuuden kasvusta.

Veron käyttöönotto edellyttäisi laajempia tehtäviä

Komitea liitti yhteen maakuntaveron ja maakunnan tehtävät.  Maakuntavero ei näytä soveltuvan yhdenvertaisuusriskien vuoksi kovin hyvin nykyisten sote- ja pelastustoimitehtävien rahoitukseen. Siihen toimivin rahoituspohja tulee valtiolta kuten nyt eduskunnassa olevassa lakipaketissa. Maakuntaveron käyttöönotto edellyttäisi komitean enemmistön näkemyksen mukaan olennaisesti nykyistä laajempia tehtäviä. 

Olen komitean kanssa samaa mieltä siitä, että hyvinvointialueen uudistuminen verotusoikeuden saavaksi maakunnaksi, edellyttäisi sote- ja pelastustoimitehtäviä merkittävästi laajempien tehtävien siirtämistä itsehallintoalueelle. Uudella itsehallintoalueella täytyisi olla tehtäviensä kautta yhteys alueen elinvoimaan, työllisyyteen ja väestökehitykseen. Näin syntyisi myös mahdollisuus vaikuttaa veropohjaan. Käytännössä uudelle itsehallintoalueelle pitäisi siirtää ainakin nykyisiä maakuntien liittojen sekä ELY-keskusten tehtäviä. 

Kokonaisuuteen on haettava laajaa yhteisymmärrystä 

Maakuntaveron käyttöönotto olisi hyvin merkittävä muutos verojärjestelmään. Parlamentaarinen komitea ei löytänyt asiaan yksimielistä kantaa. Mietinnössä on useita eriäviä mielipiteitä. Osa hallituspuolueista olisi antanut johtopäätöksissä enemmän painoa maakuntaveron myönteisille vaikutuksille ja ottanut sen käyttöön jo lähivuosina. Ilman muuta itsehallinnon vahvistamisella on merkitystä. Oppositiopuolueet puolestaan esittivät enemmistöä kriittisempiä näkemyksiä. 

Nähdäkseni valmistelua on jatkettava niin, että maakuntien rahoituksen ja tehtävien linjaukset liitetään tiiviimmin yhteen. Tähän asti niitä on valmisteltu erikseen erillisissä työryhmissä. Samoin on katsottava ylipäätään kuntien, tulevien maakuntien sekä valtion tehtävänjakoa ja tehtävien rahoitusta kokonaisuutena. Kokonaisuuteen on haettava laajaa poliittista yhteisymmärrystä. 

Tänä keväänä on tärkeintä saada eduskunnassa eteenpäin sote-pelastustoimen rakenneuudistuksen ensimmäinen vaihe ja hyvinvointialueiden perustaminen. Maakuntavero ja maakunnan tehtävien laajentaminen kuuluvat uudistuksen toiseen vaiheeseen.  

Hallituksen piirissä on arvioitava aluehallinnon ratkaisujen ja rahoitusmallien seuraavaa vaihetta avoimesti uuden tiedon valossa. Olemme yhdessä sitoutuneet tietoon perustuvaan politiikkaan. Ihmisten eriarvoisuutta lisäävät ratkaisut eivät nekään ole hallituksen ohjelman mukaisia.

Valtiovarainministeri Matti Vanhanen