Lääkkeiden viitehintajärjestelmä voimaan 1.4.2009
"Viitehintajärjestelmän käyttöönotto perustuu hallitusohjelmaan. Ohjelmassa hallitus on sitoutunut hillitsemään lääkekorvauskustannusten kasvua. Samalla rajalliset varat halutaan käyttää mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti", johtaja Sinikka Rajaniemi STM:n vakuutusosastolta kertoo uudistuksen perusteista.
Lääkekorvausmenot olivat viime vuonna 1 200 miljoonaa euroa, runsaat 330 euroa korvausta saanutta kohden. Korvausmenot kasvoivat vuoteen 2007 verrattuna 8,8 prosenttia huolimatta jo käytössä olleesta lääkevaihtojärjestelmästä.
Viitehintajärjestelmän arvioidaan tuovan sairausvakuutuskorvauksiin säästöä 52 miljoonaa euroa. Hinnaltaan edullisemmilla lääkevalinnoilla asiakkaat säästäisivät lisäksi 33 miljoonaa euroa.
Säästöjen tavoittelun ohella yhteiskunnan viitehintajärjestelmän tavoitteena on myös hintatietoisuuden ja kilpailun edistäminen.
"Jos eri kauppanimelliset valmisteet ovat hoidollisesti samanarvoisia ja toisiaan vastaavia ja eroavat vain hinnaltaan, on perusteltua puuttua tilanteeseen ja luoda mekanismeja, joilla edistetään kilpailua", Rajaniemi sanoo.
Hän toimii lääkkeiden hintalautakunnan Hilan johtajana. Lautakunta vahvistaa, mitkä lääkkeet, kliiniset ravintovalmisteet ja perusvoiteet korvataan sairausvakuutuksesta. Hila myös määrittää lääkkeiden viitehinnat.
Hintasäännöstelystä kilpailuunHila on tähän asti vahvistanut määräaikaisin päätöksin sairausvakuutuksesta korvattaville lääkkeille, kliinisille ravintovalmisteille ja perusvoiteille kohtuullisen tukkuhinnan eli enimmäishinnan, jolla valmistetta saadaan myydä apteekeille. Viitehintajärjestelmään kuuluville valmisteille näin ei enää tehdä, vaan Hila määrittää niille neljästi vuodessa viitehinnat lääkeyritysten ilmoittamien hintojen perusteella.
Korvattavista lääkepakkauksista 41 prosenttia kuuluu viitehintajärjestelmään.
"Valmisteiden hintasäännöstelystä siirrytään nyt kilpailun perusteella määräytyviin hintoihin. Hila voi vastaisuudessa keskittyä paremmin uusien, markkinoilla vähän aikaa olleiden lääkkeiden hoidollisen arvon ja kustannusvaikutusten arviointiin", Rajaniemi kertoo.
Hän uskoo, että kilpailu pitää lääkkeiden hinnat kurissa.
"Viitehintaisia lääkkeitä myydään eniten, joten lääkeyritykset pyrkivät määrittelemään lääkkeidensä hinnat niin, etteivät ne ylitä viitehintaa. Asiakkaat tuskin ovat kovin laajasti valmiit maksamaan viitehinnan ja sitä korkeamman hinnan erotusta."
Viitehinta määritellään 1,5 tai 2 euroa (40 euroa tai enemmän maksavat valmisteet) edullisemman valmisteen hintaa korkeammaksi. Viitehinnan ylittävästä osasta ei makseta lääkekorvausta, paitsi silloin kun lääkäri on kieltänyt lääkevaihdon.
Siltä varalta, että lääkeryhmien edullisimpien valmisteiden hinnat alkavat liukua ylöspäin ja nostaa viitehintaa kohtuuttomasti, valmisteille on vahvistettu enimmäistukkuhintahinta, jonka ylittyessä valmisteesta ei makseta lainkaan lääkekorvausta.
Lääkevaihto alensi hintoja roimastiLääkevaihdosta on kokemuksia kuuden vuoden ajalta. Eräiden suurimenekkisten valmisteiden hinnat ovat laskeneet tänä aikana jopa 90 prosenttia alkuperäisestä hinnasta. Kun ensimmäinen rinnakkaisvalmiste tulee markkinoille, sen hinta on vähintään 40 alempi kuin alkuperäislääkkeen.
Sinikka Rajaniemi on varma, että viitehintajärjestelmän käyttöönotto sujuu kitkatta. Asiakkaat, apteekit ja lääkärit ovat jo tottuneet lääkevaihtoon. Uutta on oikeastaan vain se, että asiakas joutuu nyt itse maksamaan viitehinnan ja sitä kalliimman valmisteen hinnan erotuksen kokonaan itse. Tämä on myös se seikka, joka tehostaa lääkeyritysten kilpailua.
Merja Moilanen