Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perhe- ja lähisuhdeväkivallan torjunta edellyttää tietopohjan vahvistamista ja tiedolla johtamista

Naisiin kohdistuva väkivalta ilmenee monissa muodoissa. Vaino, nuoriin naisiin kohdistuva väkivalta, lapsuudessa koettu ja todistettu väkivalta, verkkoväkivalta, työelämässä koettu seksuaalinen häirintä, kunniaan liittyvä väkivalta, pakkoavioliitot ja sukuelinten silpominen ovat vain osa laajasta ongelmakentästä.

Jo lähes 10 vuotta voimassa ollut Istanbulin sopimus (Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta) velvoittaa torjumaan väkivaltaa kokonaisvaltaisesti ja tietopohjaisesti. Se antaa meille myös työkalut puuttua tähän vakavaan yhteiskunnalliseen ongelmaan.

Viimeisimmän väestötason tutkimuksen mukaan 34 prosenttia suomalaisista naisista on elämänsä aikana kokenut väkivaltaa nykyisen tai entisen kumppaninsa taholta. Tämä hälyttävä luku kertoo ilmiön laajuudesta. Monet parisuhdeväkivallan uhrit ovat todistaneet väkivaltaa myös lapsuuden perheessään. Pari- ja lähisuhdeväkivaltaa kokevat myös miehet.

Istanbulin sopimuksen kansallista toimeenpanoa koordinoimaan on asetettu Naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan toimikunta (NAPE). Toimikunta yhteensovittaa, seuraa ja arvioi eri hallinnonalojen toimia naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ennaltaehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Yhteensovittamistyön onnistuminen edellyttää ajantasaista ja kattavaa tietopohjaa, kuten tietoa väkivaltakokemusten yleisyydestä, seurauksista, tuen piiriin ja oikeuksiin pääsystä sekä väkivallan tekijöiden rikosvastuun toteutumisesta. Tämä tieto on olennaista varmistaaksemme, että väkivaltaa kokeneet saavat tarvitsemansa tuen. 

Tänä syksynä NAPE yhdessä Tilastokeskuksen kanssa vahvistaa tätä tietopohjaa rahoittamalla Euroopan Unionin Gender Based Violence -tutkimuksen jatkoanalyysiä aineistosta, joka kerättiin Suomessa vuosina 2021–2022. Syksyn 2024 aikana saamme lisää tietoa sukupuolistuneesta väkivallasta ja sen yleisyydestä Suomessa. 

Tiedolla johtaminen ja tietoon perustuva valmistelu ja päätöksenteko ovat keskeisiä keinoja väkivallan torjumisessa. Ajantasaisella ja tarpeeksi kattavalla tietopohjalla resurssien ohjaaminen tarveperustaisesti vahvistuu. Esimerkiksi suurin osa turvakotien ja matalan kynnyksen palveluiden asiakkaista on naisia. Sama on nähtävissä seksuaaliväkivaltaa kokeneiden palveluissa Seri-tukikeskuksissa. On silti hyvä huomata, että myös miehet ja pojat tarvitsevat tukea. Tällä hetkellä turvakotien asiakkaista joka kymmenes on mies. 

Sukupuolten tasa-arvon toteuttaminen sekä oikeudellisesti että tosiasiallisesti on keskeinen osa naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemistä. Sukupuoleen perustuva vallankäyttö ja viha kumpuavat yhteiskunnallisista normeista, jotka ohjaavat käyttäytymistämme. Nämä normit on haastettava, ja se vaatii kaikkien osallistumista. Vain puuttumalla juurisyihin pystymme muuttamaan näitä normeja ja käyttäytymistämme pitkällä aikavälillä. On selvää, että väkivalta on kallista paitsi inhimillisesti myös yhteiskunnalle, ja sen ehkäisyyn tarvitaan yhteistä tahtotilaa.

Tilastokeskuksen syksyn kampanja muistuttaa meitä kaikkia siitä, kuinka yleistä ja laaja-alaista väkivalta on. Vain yhdessä toimimalla voimme torjua väkivaltaa ja luoda turvallisemman yhteiskunnan kaikille.

• Lisätietoa NAPEn ja Tilastokeskuksen yhteistyön tuloksista löydät Tilastokeskuksen sukupuolistuneen väkivallan ja lähisuhdeväkivallan sivustolta: Tilastokeskuksen sukupuolistuneen väkivallan ja lähisuhdeväkivallan teemasivu

Elina Kervinen, NAPE-toimikunnan pääsihteeri