On aika ottaa hyvinvointitaloudesta uusi suunta päätöksentekoon
Talous on kriisissä. Hyvinvointi jakautuu epätasaisesti, eikä kaikilla ole tasavertaisia mahdollisuuksia yhteiskunnassa. Ympäristön tila huolestuttaa. Työ muuttuu. Ikääntyminen muuttaa väestörakennetta. Nyt jos koskaan on aika puhua hyvinvoinnista laajasti.
Tarvitsemme poliittisia päätöksiä, jotka huomioivat sekä talouden että hyvinvoinnin samanaikaisesti.
Se, mitä teemme talouskasvun eteen, pitää olla kaikkien ihmisten hyvinvointia lisäävää. Talouskasvu ei ole koskaan itsetarkoitus eikä hyvinvointi pelkkä julkistalouden kuluerä.
Koronaviruksen aiheuttama pandemia muokkaa taloutemme ja ajattelumme uuteen uskoon.
Jälleenrakennustyössä voidaan mennä hyvinvointi edellä – jos niin päätetään. Aika on otollinen tuoda hyvinvointitalousajattelu päätöksenteon ja politiikan perustaksi.
Suomi otti EU-puheenjohtajakaudellaan ison harppauksen oikeaan suuntaan viemällä läpi Neuvoston päätelmät hyvinvointitaloudesta.
Hyvinvointitaloudessa tavoitteena on luoda mahdollisuuksia hyvinvoinnin ja talouskasvun lisäämiseen samanaikaisesti. Hyvinvoinnin lisääntyessä myös talous kasvaa ja julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyys paranee.
OECD on määritellyt, että hyvinvointitalous koostuu materiaalisista tekijöistä, kuten asumisesta, tuloista ja työpaikasta, ja elämänlaatuun liittyvistä tekijöistä kuten koulutuksesta, osaamisesta, terveydestä ja turvallisuudesta.
Myös ympäristö ja ekologisesti kestävä talous ovat olennainen osa hyvinvointitaloutta.
Neuvoston päätelmissä painotettiin erityisesti koulutusta, sosiaaliturvaa, tasa-arvoa, terveydenhuoltoa sekä terveellisiä ja turvallisia työoloja. Hyvinvointitalouden tavoitteena on pitää yhteiskunnassa kaikki osallisina ja varmistaa yhdenvertaiset mahdollisuudet kaikille.
Hyvinvointitaloutta koskevat päätelmät nostivat esiin monia käytännön toimenpiteitä, kuten lapsiköyhyyden torjumisen, sosiaalisen osallisuuden edistämisen, osaamisen lisäämisen, sukupuolten palkkaerojen kaventamisen sekä terveyspalveluiden saatavuuden parantamisen.
Uskottavuutta hyvinvointitaloudelle ja sen käytännön toimenpiteille tuo konkreettinen mittaaminen. Hyvinvointitalouskeskustelussa onkin noussut esiin kysymys BKT:n kyvyttömyydestä mitata hyvinvointia. Toki BKT ei alun perinkään ollut tarkoitettu hyvinvoinnin mittaamiseen.
BKT:lle on jo pitkään rakennettu vaihtoehtoisia ja täydentäviä mittareita
Yksi tällainen on Genuine progress indicator GPI eli Aidon Kehityksen Indikaattori, joka sisältää taloudellisen toiminnan negatiivisia vaikutusten kustannuksia kuten luonnonvarojen ehtymisen ja rikollisuuden aiheuttamat kustannukset. Positiivisella puolella on otettu mukaan muun muassa palkattoman kotitaloustyön arvo.
Monia muitakin mittareita ja indikaattoreita GPI:n lisäksi on olemassa. Yhteistä niille kaikille on vahvistaa ajattelumallia, jonka mukaan talouskasvu ei ole ainoa, eikä myöskään riittävä hyvinvoinnin edellytys.
Perinteisen talousajattelun ja talouden mittareiden haastaminen sekä hyvinvoinnin korostaminen eivät toki ole uusia ilmiöitä. Esimerkiksi 1980-luvun alussa joukko meritoituneita eurooppalaisia ja amerikkalaisia taloustieteilijöitä ja yhteiskuntavaikuttajia pyöritti ryhmää nimeltä The Other Economic Summit. Ryhmä painotti jo tuolloin uutta taloudellista ajattelutapaa, jossa lähtökohtana on ihmisen tarpeet huomioiva ekologisesti kestävä talous. Ryhmän vuosikymmeniä sitten esittämä kritiikki on ajankohtaista edelleen.
Tällä hetkellä olemme Suomessa todellisen valinnan hetkessä.
Millaista politiikkaa ja taloutta me haluamme kriisin jälkeen?
Vaihtoehdottomuuden sijaan voimme valita uuden suunnan; sosiaalisesti, ekologisesti ja taloudellisesti kestävän jälleenrakennuksen tien, jossa ohjaavana linjauksena on hyvinvointitalous. Tämä on tulevan menestystarinamme välttämätön edellytys.
Päivi Mattila-Wiro
Neuvotteleva virkamies
Sosiaali- ja terveysministeriö