Uuden vuoden lupaus vuoteen 2075 – miten turvaamme tuleville sukupolville hyvinvointia?

Miten hyvä elämä ja hyvinvointi ymmärretään viidenkymmenen vuoden päästä, vuonna 2075? Arvuuttelu on vaikeaa, koska tulevien sukupolvien ihmisten arki ja toiveet ovat meille tuntemattomia. Silti meidän pitää pyrkiä turvaamaan heille hyvän elämän edellytykset planeetallamme sekä perusoikeudet ja demokraattiset vaikutusmahdollisuudet.

 Kokoonnuimme sidosryhmiemme kanssa joulukuussa pyöreän pöydän keskusteluun pohtimaan aihetta. Tavoitteena oli luoda yhteistä ymmärrystä siitä, kuinka päätökset, jotka edistävät tulevien sukupolvien hyvinvointia ja kestävyyttä luovat parempia edellytyksiä myös nykyhetkeen. Siis myös meille.

YK:n tulevaisuussopimuksessa maat sitoutuvat vahvistamaan monenkeskistä yhteistyötä, joka auttaa sopeutumaan muuttuvaan maailmaan ja suojelemaan nykyisten sekä tulevien sukupolvien tarpeita ja etuja kriisien keskellä. Sopimus hyväksyttiin syksyllä 2024 YK:n yleiskokouksen yhteydessä, ja Suomi on siinä mukana. 

Monilla mailla on jo käytössään erinomaisia työkaluja pitkän aikavälin kehityksen arviointiin ja arviointitiedon tuomiseen osaksi kansallista päätöksentekoa. Esimerkiksi Walesin Tulevien sukupolvien hyvinvointi -laissa on määritelty seitsemän kansallista päämäärää vuoteen 2050. Julkiset tahot (myös hallitus) ovat velvollisia edistämään niitä. Eesti 2035 -strategiassa on kansalaisia osallistamalla asetettu Virolle viisi päämäärää. Näitä päämääriä kukin hallitus vuorollaan edistää vuosittain päivitettävän toimintaohjelman mukaisesti. Kaikissa Viron strategisen kehityksen asiakirjoissa nämä tavoitteet on sisällytetty mukaan.

Tärkeä oivallus joulukuisessa tilaisuudessa oli, että meillä ei ole edes välttämättä sanoja, joilla kuvailla tulevaisuutta. Meiltä puuttuvat konkreettiset käsitteet kuvata lapsenlapsenlapsemme elämää ja hyvinvointia. Ymmärrämme tämän helpommin, jos ajattelemme esimerkiksi taaksepäin vuoteen 1975, jolloin digitaalisuutta ei ollut vielä olemassa. Voimme kuitenkin olettaa, että ihmisten perustarpeet pysyvät samoina myös tulevaisuudessa. 

Toinen oletuksemme on, että yhteisöllisyyden tarve ja merkitys kasvavat. Voimme luvata tuleville sukupolville, että vahvistamme päätöksenteollamme ainakin yhteiskuntien kykyä turvata perustarpeet. Näihin lukeutuvat myös kuuluminen yhteisöihin. 

Ehkä jotkut asiat, joita pidämme nyt itsestäänselvyyksinä, voivat olla tuleville sukupolville vieraita eettisestä näkökulmasta. Haasteena on, että nykysukupolvi pystyy päätöksillään jossain määrin hallitsemaan tulevia sukupolvia. Emme pysty demokratiassakaan turvaamaan tulevien sukupolvien ihmisten hyvinvointia, koska he eivät nyt ole mukana päätöksenteossa. 

Mikä meidän lupauksemme voisi olla vuoteen 2075? Vähimmillään se voisi olla toimintaa kohti ekologisesti kestävämpää maapalloa. Se voisi olla myös empatian tuntemista kaikkia heitä kohtaan, joiden todellisuutta emme vielä voi tietää, mutta joiden elämään nykypolvien päätökset voivat vaikuttaa paljon. 

Riikka Pellikka
erityisasiantuntija

Kirjoittaja työskentelee sosiaali- ja terveysministeriössä strategiayksikössä muun muassa STM-konsernin strategian, ennakoinnin ja hyvinvointitalouden parissa.

Pyöreän pöydän keskustelu tulevien sukupolvien huomioimisesta päätöksenteossa ja kansalaisyhteiskunnassa järjestettiin sosiaali- ja terveysministeriön, Fingon, Sitran, Demos Helsingin, Kelan, Eläketurvakeskuksen, THL:n ja valtioneuvoston kanslian yhteistyönä. Aiheeseen liittyviä tapahtumia järjestetään myös vuoden 2025 aikana.