Hyppää sisältöön
Media
Valtioneuvosto etusivu

Valtioneuvoston kanslia kerää kokemuksia valtioneuvosto.fi-sivuston käytöstä ja kehittämistarpeista. Auta kehittämistyössä ja vastaa lyhyeen verkkokyselyyn

Yhteinen työkalu tarpeen kestävän kehityksen edistämiseksi

sosiaali- ja terveysministeriö
Julkaisuajankohta 28.1.2022 12.48
Kolumni

Tavoite taloudellisesti, ekologisesti ja sosiaalisesti kestävästä kehityksestä on yhteinen, mutta siinä eteneminen on ollut tarpeeseen nähden liian hidasta. Yksittäisten tavoitteiden näkökulmasta valmistellut ehdotukset uhkaavat jäädä tehottomiksi ja kohtaannoltaan vinoiksi. Ilman yhteisvaikutusten tunnistamista ja riittäviä kompensoivia toimenpiteitä ehdotukset jäävät usein toteuttamiskelvottomiksi. Siksi eri hallinnonalojen toimenpiteiden yhteensovittamiseksi tarvitaan yhteistä hyvinvointitalouden tarkastelukehikkoa varmistamaan kokonaisuuden tasapainoisuus ja hyväksyttävyys.

Kestävää kehitystä uhkaavat riskit ovat pitkälti yleismaailmallisia. Ilmastonmuutos sekä siihen liittyvä elinympäristön pilaantuminen ja luonnon lajikato eivät ole vain ekologinen ongelma, vaan yhteydet taloudelliseen ja sosiaaliseen kestävyyteen ovat kiistattomia. Ihmisten, eläinten ja ympäristön terveys ovat yhteen kietoutuneita, kuten koronapandemia ja eläinten virusten aiheuttamat muut epidemiat osoittavat. 

Taloudellisen ja sosiaalisen eriarvoisuuden vaikutukset turvallisuuteen ja muuttovirtoihin läikkyvät yli rajojen. Suomalaiset pitävät eriarvoisuutta keskeisimpänä turvallisuusuhkana ja yhteiskunnallisten jännitteiden lähteenä. Eriarvoisuus, etenkin sosiaalisen liikkuvuuden väheneminen, on haitaksi myös talouskasvulle, kuten OECD ja IMF ovat todenneet. Tämän perusteella OECD on esittänyt sosiaalisten ja ekologisten tavoitteiden vahvempaa painottamista päätöksenteossa.   

Kestävän kehityksen nousu politiikan ja tieteen asialistoille 

Globaali ohjelma Agenda 2030 sitouttaa YK:n jäsenvaltioita laaja-alaisesti kestävän kehityksen tavoitteisiin ja niiden seurantaan. Kestävän kehityksen tavoitteiden nousua kansallisen politiikan asialistalle kuvastaa myös pääministeri Marinin hallituksen puoliväliriihessä julkaisema kestävyystiekartta. Siinä pyritään ensimmäistä kertaa luomaan kuvaa taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden nykytilasta ja tavoitteista 2030-luvulle mentäessä. 

Taloustieteessä tavoitteena on ihmisten kokonaisvaltainen hyvinvointi, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että globaalissa vertailussa bruttokansantuotteen kasvu korreloi positiivisesti mitatun hyvinvoinnin kanssa. Siitä huolimatta eriarvoistuminen ja talouskasvu voivat kuitenkin toteutua – ja ovat toteutuneet – samanaikaisesti. Mikä pahinta, talouskasvu on kaikkialla tapahtunut ympäristön vahingoittumisen kustannuksella. Ympäristön unohtaminen näkyy myös yhteishyödykkeiden hinnoittelussa: ympäristölle haitalliset ulkoisvaikutukset eivät sisälly markkinahintoihin ja kustannuksiin. Korjatakseen tämän, taloustieteilijät ovat ehdottaneet ympäristöveroa ja päästökauppaa, jotka tuovat ympäristöhaitat osaksi tuotantoa ja kulutusta ohjaavaa hintamekanismia. Riittävän vaikuttavien päätösten tekeminen yksittäisinä toimenpiteinä on kuitenkin poliittisesti hankalaa, koska taloudelliset ja sosiaaliset kustannukset kohdistuvat epätasaisesti ja häviäjiä on paljon. Siksi tarvitaankin laajempia toimenpidekokonaisuuksia, kohtaantovaikutusten tunnistamista ja kompensoivia toimia.

Hyvinvointitalouden tarkastelukehikko suunnittelun ja seurannan välineeksi

Tasapainoisten ja toteuttamiskelpoisten kestävän kehityksen ratkaisujen tuottamiseksi tarvitaan hyvinvoinnin taloudellisten, sosiaalisten ja ekologisten osatekijöiden sekä niiden keskinäisten vaikutussuhteiden analyysia - hyvinvointitalousajattelua. Suomessa hyvinvointitalous nostettiin syksyllä 2019 EU-puheenjohtajuuskaudella sosiaali- ja terveysministeriön pääteemaksi. Sen jälkeen valmistelu on jatkunut hyvinvointitalousajattelun tuomiseksi osaksi kaikkien hallinnonalojen tietoon perustuvaa päätöksentekoa ja prosesseja. 

Eri alojen asiantuntijoiden yhteistyössä valmistelema tarkastelukehikko on tarpeellinen yhteisen toimintatavan perustaksi. Vuorovaikutus eri alojen välillä tuottaa yhteistä ymmärrystä ja sitoutumista hyvinvointitalousajatteluun, mikä taas on edellytys sen poikkihallinnolliselle juurruttamiselle. 

Sosiaali- ja terveysministeriön toimeksiannosta toteuttamani kartoitus taloustieteilijöiden näkemyksistä nosti esille useita kehittämisehdotuksia jatkotyöstön kohteiksi. Kehittämisehdotusten aihealueet liittyvät tutkimukseen, osaamiseen, hyvinvoinnin tietopohjaan ja seurantatiedon jalostamiseen tulkinnoiksi hyvinvoinnin tilasta sekä päätöksenteon prosesseihin. Ehdotetun tutkimusohjelman tavoitteena on luoda tiedollista pohjaa kestävyyden eri osatekijöiden yhteistarkastelulle ja siihen perustuvalle toimenpidevalmistelulle. Tätä vaihetta ei voi kevyesti sivuuttaa ad hoc -ratkaisuin. 

Jotta hyvinvointitalousajattelu onnistuisi, riittävien resurssien osoittaminen tutkimukseen, hyvinvointitiedon kokoamiseen ja tulkintaan sekä hallinnon valmisteluun ja seurantaan on alusta lähtien keskeistä. Etenkin merkittäville lainsäädäntöhankkeille on asetettava nykyistä selkeämmät tavoitteet ja esitysten vaikutuksia on etukäteen arvioitava kaikissa kolmessa hyvinvointiulottuvuudessa. Esitysten suunnittelun yhteydessä on lisäksi kiinnitettävä erityistä huomiota jälkikäteisarvion mahdollisuuksiin.   

Tutkimuksesta ja tiedon kokoamisesta huolimatta yhteiskunnallisessa päätöksenteossa joudutaan jatkossakin tekemään ratkaisuja epävarman tai puuttuvan tiedon pohjalta. Tällaisissa tilanteissa asiantuntijapaneelien kaltaiset osallistavat foorumit voivat tuottaa yhteistä näkemystä ja oikeaan suuntaan vieviä ratkaisuja, joita voi kokemusten karttuessa korjata. Epävarmassa tilanteessa ei voi jäädä toimettomaksi tai viivytellä, koska silläkin on hintansa. 

Hyvät lähtökohdat kansainväliselle toimijuudelle

Suomella on hyvä maine luotettavana, osaavana ja ratkaisuhakuisena kumppanina. Pohjoismainen malli talouden ja sosiaalisen turvan hyvästä yhteensovittamisesta on viime vuosina noussut vahvasti esille. Nämä lähtökohdat luovat uskottavuutta Suomen kansainväliselle toimijuudelle hyvinvointitalousajattelun edistämisessä. Globaali havahtuminen ekologisen, sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen keskinäisriippuvuudesta on avannut aikaikkunan, jota – jatkona EU- puheenjohtajuuskauden aloitteelle – Suomen soisi päättäväisesti käyttävän kestävän kehityksen ja hyvinvointitalousajattelun edistämiseksi.  

Tuire Santamäki-Vuori
KTT, dosentti
Allekirjoittanut kirjoitti Hyvinvointitalous osaksi tietoon perustuvaa päätöksentekoa -raportin STM:n toimeksiannosta

 
Sivun alkuun