Yleinen asumistuki - löytyykö leikattavaa?

”Asumistuki maksaa liikaa.” ”Asumistuesta löytyy leikattavaa.” ”Asumistuen menot kasvavat holtittomasti ja automaattisesti.” Erityisesti vaalien alla kuulemme monenlaisia asumisen tukiin liittyviä väitteitä. Väitteisiin on myös vastattava. Onko menojen kasvu todella jatkuvaa ja hallitsematonta? Löytyykö asumisen tukemisesta välttämättömiä, toimivia ja oikeudenmukaisia säästökohteita?

Ehkä ensimmäisenä asumisen tukien kustannuksista puhuttaessa on palautettava mieliin, mitä yhteiskunta saa kustannusten vastineeksi. Asunto on jokaisen perustarve ja hyvät asuinolot kaikille takaavat yhteiskuntarauhaa. Suomessa asuinalueiden segregaatio ja asunnottomuus on kansainvälisesti verrattuna vähäistä. Asunnolla ja asumisella on merkitystä oikeastaan kaikkeen, varhaisesta kasvusta ja kehityksestä koulupolkuun, työllistymiseen ja turvalliseen vanhuuteen saakka.

Jos katsotaan koko 2000-lukua, asumisen tukien menot ovat voimakkaasti nousseet. Ripeintä nousutahti on ollut vuoden 2015 jälkeen, jolloin yleinen asumistuki uudistettiin kokonaan, neliökohtaisista rajoitteista luovuttiin ja siirryttiin lineaarisesti määräytyvään perusomavastuuosuuteen. Tuesta ja sen määräytymisestä tuli näin selvästi läpinäkyvämpi ja ennakoitavampi. Myös ansiotulovähennyksen käyttöönotto nosti asumistukimenoja, kun tuen piiriin pääsi entistä suurempi joukko palkkatuloja saavia ruokakuntia. Sekä kokonaisuudistus että ansiotulovähennys nostivat menoja enemmän kuin niitä säädettäessä ennakoitiin.

Seuraava asumistukimenoja nostanut lainmuutos tuli voimaan elokuussa 2017, kun opiskelijat siirtyivät pääosin opintotuen asumislisältä yleisen asumistuen piiriin. Muutos paransi suurimmalla osalla opiskelijoista asumisen tuen tasoa. Pitää kuitenkin muistaa, että samalla pienennettiin opintorahan tasoa ja opintotuesta tuli entistä lainapainotteisempi.

Mainittujen lainmuutosten jälkeen menojen nousutahti on tasaantunut ja viime vuonna menot jo hieman laskivat edelliseen vuoteen nähden. Vuonna 2018 eläkkeensaajan asumistukea ja yleistä asumistukea maksettiin yhteensä 2,089 miljardia euroa, vuonna 2019 määrä oli 2,017 miljardia euroa, vuonna 2020 2,202 miljardia euroa, vuonna 2021 2,238 miljardia euroa ja viime vuonna 2,215 miljardia euroa. Eläkkeensaajan asumistuen osuus oli viime vuonna 650 miljoonaa euroa ja sen määrä on noussut maltillisen tasaisesti. Yleisessä asumistuessa vaihtelua on ollut enemmän.

Yleisen asumistuen menot eivät kasva automaattisesti, vaan kasvu on 2010-luvulta lähtien ollut lähinnä päätösperusteista, lainmuutoksilla aikaansaatua.

Lähde: Kela

Asumistukeen tehtävissä muutoksissa huomioitava vaikutukset toimeentulotuen tarpeeseen

Yleinen asumistuki on perinteisesti ollut työttömien tuki. Vuoden 2017 lainmuutoksen jälkeen opiskelijoista on tullut suurin yleisen asumistuen saajaryhmä. Opiskelijaruokakuntia oli vuonna 2022 noin 43 prosenttia, kun tukea sai yhteensä hieman yli 380 000 ruokakuntaa ja työttömien ruokakuntien osuus oli noin kolmasosa. Tuen uudistuksia pohdittaessa onkin tärkeää huomioida myös vaikutukset opiskelijoiden tilanteeseen ja arvioida opiskelijoiden tukia ja toimeentuloa kokonaisuutena. Opiskelijoiden mahdollisuudet keskittyä päätoimisesti opiskeluun ovat tärkeitä kohtuullisessa ajassa valmistumisen kannalta.

Asumistuen menojen hillintää pohdittaessa on muistettava myös se, että varsin moni tuensaaja saa asumismenoihinsa myös toimeentulotukea, josta on vastoin sen perustarkoitusta tullut monelle pidempiaikainen tukimuoto. Kaikkia asumistukeen tehtäviä muutoksia harkittaessa on huomioitava niiden vaikutukset toimeentulotuen tarpeeseen. Jos mahdolliset säästöt valuvat suurelta osin toimeentulotuella korvattaviksi, tulee mieleen hölmöläisten peiton jatkaminen.

Toimeentulotuelle siirtyminen aiheuttaa entistäkin jyrkempiä kannustinongelmia, koska viimesijainen toimeentulotuki on työllistymisen kannalta vähiten kannustava tukimuoto.

Asumistuen valuminen vuokriin on myös herättänyt keskustelua. VATT julkaisi äskettäin tutkimuksen, jonka mukaan asumistuki ei merkittävästi nosta tuensaajien vuokria. Tässä mielessä tehtyjä uudistuksia voidaan siis pitää onnistuneina.

Yleisellä asumistuella tarkoitus tukea kohtuuhintaista asumista

Minkälaista asumista ja millaisia asumismenoja asumistuella pitäisi tukea? Yleisellä asumistuella on tarkoitus tukea enintään kohtuuhintaista asumista. 80 prosentilla tuensaajista todelliset asumismenot (yleensä vuokra) ylittävät laissa määritellyt kohtuulliset enimmäisasumismenot, jotka huomioidaan tukea määrittäessä. Asuuko siis yli 80 % tuen saajista kohtuuttoman kalliisti? Näin ei voine sanoa, vaan pikemminkin enimmäisasumismenot ovat jääneet jälkeen markkinavuokrista, osittain useana vuotena tehtyjen indeksikorotusten jäädytysten vuoksi. Lisäksi huomioon otettavien asumismenojen pohdinnassa on huomioitava se, että asumismenoja tuetaan toimeentulotuella sitä enemmän, mitä kauempana yleisen asumistuen enimmäisasumismenot ovat markkinavuokrista.

Säästökohteiden löytämistä ei helpota se, että varsin laajasti etuuksiin, erityisesti asumistukeen, kohdistuu painetta sen suhteen, että myös vuoroasuvat lapset pitäisi ottaa asumistukea myönnettäessä huomioon. Asiaa on tutkittu ja selvitetty. Yleisen asumistuen osalta on varsin usein päädytty suosittamaan sitä, että vuoroasuva lapsi otettaisiin, joko täysimääräisesti tai osittain, huomioon kummankin vanhemman ruokakunnassa silloin, kun lapsi vuoroasuu näiden kodeissa (ks. esim. VN-Teas -selvitys asiasta). Vuoroasuvien ja muiden kahden kodin lasten tukemisesta ja huomioon ottamisesta tulisikin linjata laajemmin: onko etuuksien uudistaminen oikea tie vai tulisiko elatusapujärjestelmää kehittää – tai sekä että.

Asumistuen kohdentumista syytä tutkia tarkemmin

Mistä toimivia ja vähiten ongelmia aiheuttavia säästökohteita voisi yleisessä asumistuessa sitten löytyä? Tuen kohdentumista on syytä tutkia tarkemmin. Kohdistuuko se optimaalisesti niin, että toimeentulotukitarve olisi mahdollisimman pieni ja kannustinongelmat olisivat mahdollisimman vähäisiä. Tukea saa merkittävä joukko työssäkäyviä ruokakuntia, joten kannustinvaikutukset on senkin vuoksi tärkeää ottaa huomioon.

Asumistuen kohdentumisella voi olla vaikutuksia myös työvoiman saatavuuteen, erityisesti matalapalkka-aloilla ja alueilla, joissa asuminen on kallista.

Myös omaisuuden vaikutuksen palauttaminen ja sen vaikutukset pitäisi selvittää. Mitään helppoja ja yksiselitteisiä ratkaisuja ei ole löydettävissä. Sosiaaliturvakomitea ehdottaakin välimietinnössään selvitystä tehdyistä uudistuksista, jotta mahdolliset asumisen tukiin kohdistuvat muutokset voitaisiin perustaa tutkittuun, ajantasaiseen ja monipuoliseen tietopohjaan.

Mikko Horko
neuvotteleva virkamies, sosiaali- ja terveysministeriö

Kirjoittaja on sosiaaliturvakomitean alaisen asumisen jaoston puheenjohtaja.