Liikenteen uusien teknologioiden hyödyntäminen tarvitsee tietopohjaa

Liikenteessä minkä tahansa uuden teknologian, kuten käyttövoimien tai automaation hyödyntäminen tavoitteiden saavuttamiseen edellyttää niiden vaikutusmekanismien tuntemista. Liikennejärjestelmä on sosiotekninen kokonaisuus, johon liittyvät vaikutusmekanismit ovat usein moniulotteisia ja kokonaisuutena vaikeasti hahmotettavissa.

Liikennejärjestelmä ei ole muista sektoreista irrallaan, vaan se kehittyy vuorovaikutuksessa esimerkiksi maankäytön kanssa. Henkilöliikenteessä korostuu myös matkustajien kokema subjektiivinen matkavastus. Vaikka koetun matkavastuksen käsitteen voi purkaa aikaan, vaivaan ja rahaan, yksilötasolla jokainen meistä tekee kussakin hetkessä omat ratkaisut esimerkiksi siitä, kuinka paljon enemmän vaivaa olemme valmiita näkemään, jos matkan kustannus laskee.

Miten vaikutuksia liikennejärjestelmään tulisi siis pystyä arvioimaan, jos niihin saattaa liittyä vaikeasti mitattavia yksilöllisiä tekijöitä sekä monipolvisia ja yhtä aikaa kaksisuuntaisia vaikutusketjuja? Mistä suunnasta vaikutustenarviointia tulisi pystyä rakentamaan, jos mikään osatekijä ei ole muista riippumaton?

Edellä mainituista lähtökohdista huolimatta liikennejärjestelmästä on mahdollista tunnistaa vakioita tai vähintäänkin tunnetun vaihteluvälin piirissä olevia tekijöitä. Tilastot ja tutkimus osoittavat esimerkiksi, että ihmisten päivittäiseen liikkumiseen käytetyssä ajassa ei ole merkittäviä vaihteluita eri aikakausina. Samankaltainen havainto koskee myös matkamääriä, vaikka yhtäaikaisesti teknologia on kehittynyt. Sen sijaan matkojen pituudet ovat kasvaneet.

Tiedämme tämän siksi, että ihmisten liikkumista on tilastoitu ja tutkittu riittävän pitkään. Tietopohjan avulla ja poissulkemalla tiettyjä tekijöitä on mahdollista arvioida paremmalla todennäköisyydellä esimerkiksi uuden teknologian vaikutuksen kohdentumista muihin muuttujiin. Menetelmän edellytys kuitenkin on, että olemassa oleva ja riittävän aikavälin tietopohja on kattava ja käytettävissä. 

Liikennejärjestelmään liittyvän tietopohjaisen päätöksenteon edellytys on säännöllinen ja pitkäjänteinen tiedon tuottaminen. Tutkimustieto rakentuu pala kerrallaan ja on tärkeää silloinkin, kun se tuottaa saman tuloksen kuin edellisellä kerralla, sillä myös vakioiden tekijöiden tunnistaminen parantaa vaikutustenarviointikykyämme. Näin pienetkin uudet tiedonjyvät voivat olla merkityksellisiä, mikäli ne osataan yhdistää olemassa olevaan tietoon ja osaksi vaikutusmekanismien ymmärtämistä.

Atte Riihelä

erityisasiantuntija, liikennejärjestelmäyksikkö