Siltarumpujen aika on ohi – Suomi tarvitsee perusinfraa

Muuttuneessa turvallisuustilanteessa ja julkisen talouden säästöpaineissa on keskityttävä huolehtimaan niistä asioista, joita me suomalaiset todella tarvitsemme. 

Hallituksesta on jo julkisesti peräänkuulutettu maavoimien vahvistamista ja puolustuksen lisärahoitusta. Nämä panostukset ovat tarpeellisia, mutta maavoimien rinnalla on välttämätöntä kehittää kaiken liikkumisen mahdollistavaa infraa. Kalusto ei liiku eikä liikuta, ellei väyliä ole, maa niiden alla ei kestä tai väylät eivät vastaa tarpeisiin. Suomen sijainti NATO:n ja EU:n ulkorajavaltiona velvoittaa meitä entistä enemmän tekemään ratkaisuja, joilla vahvistamme liikennejärjestelmäämme paitsi nykyhetkessä toimivammaksi myös tulevaisuudessa kriisinkestävämmäksi. Myös tiukan talouskurin kannattaja, valtiovarainministeri Riikka Purra on todennut, että tarvitsemme lisäpanostusta sotilaalliseen liikkuvuuteen.

Turvallisuustilanteen ja toimintaympäristön muutokset mukaan lukien itärajan sulkeminen ovat siirtäneet liikennesektorin painopistettä pysyvästi. Läntisten yhteyksien merkitys korostuu entisestään muuttuneiden liikennevirtojen ja vaikeutuneen saavutettavuuden myötä. Läntisillä liikenne- ja logistiikkayhteyksillä on ratkaiseva rooli paitsi tämän päivän arjessa myös strategisessa tulevaisuudenkuvassa. 

Liikenneinfran kehittäminen on pitkäjänteistä toimintaa, sillä tänään tehtävät investoinnit vaikuttavat vielä vuosikymmenien päästä. Liikenneinfraa ei pidä kehittää mutu-meiningillä. Tarvitsemme ymmärrystä ja pureskeltua faktaa siitä, mitä tarvitsemme ja millä aikataululla. Tässä hetkessä on myös erityisen tärkeää pystyä joustamaan ja tekemään uusia linjauksia muuttuvassa maailmassa. 

Koko Suomen liikennejärjestelmäsuunnitelma eli Liikenne 12 -suunnitelma on parhaillaan päivityksessä. Sillä luomme pidemmän aikavälin strategista näkymää Suomen liikennejärjestelmälle. Huoltovarmuus, kokonaisturvallisuus ja sotilaallinen liikkuvuus ovat suunnitelman läpileikkaavia näkökulmia. Olemassa olevan infran toimintakunnon ylläpitäminen, niin teiden kuin raiteidenkin osalta, jäänmurto sekä itä-länsi-suuntaisten yhteyksien kehittäminen korostuvat. Suunnitelman päivitettynä tavoitteena on turvallinen, kestävä ja toimiva liikennejärjestelmä, jossa ihmiset ja tonnit liikkuvat tarpeen mukaan. Kansalaisten arjessa tämä tarkoittaa sitä, että jollain menopelillä, pääosin autolla, on päästävä haluttuun kohteeseen kohtuullisin ponnisteluin. Maanteiden, siltojen, rautateiden ja meriväylien on kuitenkin kestettävä myös poikkeusoloissa.

Hallitus etenee infran kehittämisessä tiet edellä, koska kotimaan kuljetuksissa 90 % tavaratonneista kulkee teillä ja niin tekee ylivoimaisesti suurin osa kansalaisistakin, nyt ja tulevaisuudessa. 

Käynnissä on myös monia selvityksiä, joilla keräämme lisätietoa kansainvälisen saavutettavuuden tarpeista. Yksi tärkeimmistä on Pohjois-Suomea koskeva raideleveysselvitys, jossa puolustuksen ja huoltovarmuuden näkökulmat ovat vahvasti mukana. Meillä Suomessa on käytössä eri raideleveys kuin lähes kaikissa muissa Euroopan maissa, mukaan lukien Ruotsissa. Väyläviraston selvitys valmistuu kesällä 2025.

Jatkamme edelleen monipuolista yhteistyötä Pohjoismaiden, erityisesti Ruotsin ja Norjan, kesken. Tavoitteena on muun muassa pohjoismainen liikennejärjestelmästrategia, jossa merkittävimmät rajat ylittävät yhteydet ja niiden kehittämistarpeet olisi tunnistettu yhdessä. Kun tilannekuva ja tarpeet ovat yhteiset, kykenemme edistämään rajat ylittäviä hankkeita koko Pohjolan etu kärkenä. On selvää, että Itämeri ja sen toimivuus ja turvallisuus on merkittävässä roolissa tässä yhteistyössä.

Kaiken tämän keskellä on pidettävä mielessä taloudellinen kantokykymme. Rajalliset resurssimme on ohjattava tietoon pohjautuen ja harkitusti kaikkein tärkeimpiin kohteisiin. Myöskään EU-vaikuttamista ei pidä hajauttaa vaan meidän on kyettävä asettamaan kohteet kansallisesti selkeään tärkeysjärjestykseen. Suomi tarvitsee kipeästi investointeja, jotka vahvistavat vaikuttavimmin ja nopeimmin turvallisuuttamme, huoltovarmuuttamme ja sotilaallista liikkuvuuttamme. On vastuutonta sulkea silmänsä isolta kuvalta sekä realiteeteilta ja paaluttaa julkisuudessa toissijaisia infrahankkeita. Tallinnan tunnelit tai Merenkurkun sillat eivät ole tätä päivää, eivätkä ne ratkaise kriittisen infran haasteita tai vähennä haavoittuvuuttamme lyhyellä, saati sitten pitkällä aikavälillä. 

Kun me vaikutamme EU:ssa ja yritämme haalia jo kertaalleen maksamiamme EU–rahoja takaisin Suomeen, on meidän toistettava faktoja rakkaasta Suomestamme ja pysyttävä yhteisessä rintamassa. Pahin virhe on lähettää karvalakkilähetystöjä lobbaamaan eri suuntiin ja eri hankkeita, sillä vain yhtenäinen viesti tulee kuulluksi. Siltarumpujen aika on lopullisesti ohi. Nyt on Suomen turvallisuuden ja talouden kannalta tärkeimpien hankkeiden vuoro.

Lulu Ranne

liikenne- ja viestintäministeri